Nukkemestari, en osaa muuta kuin antaa vertaistukea: vähän vastaavanlaista kriiseilyä mullakin. Tuhat ja yksi hoidettavaa asiaa, eikä mun vuorokaudessa riitä tunnit! Töissä menee tauot tiiviisti puhelimessa asuntojen perässä soitellessa, ja kun joka paikasta tulee vastaan ei oota alkaa pikkuhiljaa ahdistaa, että mitä jos en oikeesti saakaan asuntoa vielä elokuulle. Muuttomatkaa ei sentään ole ihan 400km, muttei kyllä paljoa vajaaksi jää. Ilmeisesti jopa soluistakin on niin tiukkaa nyt ettei senkään saanti ole ollenkaan varmaa..
Eikä mulla ole edes kotia enää, vaan viidentoista tunnin päivän päätteeksi valtava kasa tavaraa pitkin poikin ja erittäin sekaisin lattialla vanhempien luona.
Vuosi sitten mulla ei edes ollut vielä "omaa kotia" ja nyt tuntuu niin haikealta etten uskoisikaan. Jos sitä jaksaisi vielä hetkeksi tenttikirjan avata, vaikka varmaan olisi fiksuinta nukkua jo etten nukahda huomenna töissä traktorin rattiin!