Jatkan naapuri-aiheesta, tosin melko päinvastaisella meiningillä:
Olen nyt asunut täällä uudessa kämpässä parisen viikkoa, ja ekan viikon jäljiltä olin ihan vainoissa kun naapurit on niin saatanan hiljaisia, että huh. En minä nyt täällä itsekään mitään metelöi, mutta on se kumma, kun ei viikkoon kuulu kerrostalossa suunnilleen pihaustakaan ja ihan hävetti soittaa päivällä musiikkia normaalilla volyymilla ruokaa laittaessa. Myös illalla elokuvien katsominen tuntui jotenkin nololta, kun pelkää jokaisen rasahduksen kantautuvan tämän huopatossutehtaan muiden asukkien korviin häiritsevänä... Vessan vetämiset kyllä saattaa kuulua, eli niitä muita ihmisiä kanssa ihan varmasti on täällä...
Nyt on onneksi vähän normalisoitunut. Parina päivänä on kuulunut äijien kovaäänistä puhetta ja naurua, tänään jossain haukkui koirakin. Lol, en ole varmaan koskaan ilahtunut naapureiden äänistä näin paljon! Sitä tuli jo ihan vainoharhaiseksi, kaapinoven sulkeminen liian kovaäänisesti alkoi jo sekin tuntua jotenkin väärältä... Tietty kaikki kuuluu normaalia kovempana, kun mulla ei vielä ole mattoja ja verhoja, ja täällä kaikuukin vähän, plus uudessa kodissa sitä on muutenkin vielä vähän hämillään
Mutta Fio, mahtavaa, että mölyapinat vaikenivat! Metelöinti on aina ikävää, ja varsinkin riehumisen aiheuttama älämölö.