Off-topic #2

[malla]

Tunnen jonkinlaista syylisyyttä tästä draamasta, meinaan kun rekisteröidyn tänne niin puhelin bbuttiksen kaa mesesä ja hölpöttelin teemoista. Sen takia se keksi et haluaa parantaa nää pienet kauneusvirheet näissä ja sitten tapahtu nää inhottavat asiat.

Möh pöh, ei sitä koskaan tiedä mihin sanansa johtavat 

Ei kannata ottaa mitään turhaa ressiä, et sä ole syypää millään tasolla yhtään mihinkään. Ihan turhaa potea syyllisyyttä; kuten itse sanoitkin, niin ei sitä koskaan tiedä mihin sanat johtaa. :>

Oon niin onnellinen! Pieni tyttö on sopeutunut uskomattoman hyvin alle viikossa uuteen kotiinsa, ja on jotenkin ihana taas nähdä kolmen kissan tuijottavan sua kiinteästi aamulla kun raotat silmiäsi. (Meillä oli ennen 3 kissaa, mutta yhdestä jouduttiin erittäin katkerasti luopua sopeutumisongelmien vuoksi - olkoonkin että sille löytyi koti meikän äidin luota, oli alussa ikävä ihan sietämätön.) Kurr, kissat on kyllä niin rakkaus. ♥

[Lizlego]

Jos kukaan on syyllinen draamasta, niin minä, koska mä en ole päivittänyt niitä enkä foorumia enkä mitään muutakaan tai hankkinut päteviä ihmisiä tekemään sitä mun ja koko foorumin puolesta syystä X, Y tai Z, jotka on kaikki ihan tekosyitä, sillä aikaa olisi ollut. Mun mielestä kenenkään muun kuin vastuuhenkilöiden ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä siitä mitä on tapahtunut.

//Mä olen kohta muuttamassa. Mä haluan uuteen kotiin itselleni kissan!!!  Tahtoo! Miau!!

[malla]

Täykkärit, Täykkärit, Täykkärit ♥ Oon taas onnistunut koukuttumaan tähän sarjaan ihan täysin. 

Ooh, ihana kuulla etten ole ainoa! Oon tänään harmitellut koko päivän sitä, että ne on taas tauolla jenkeissä, ja uusin jakso ilmaantuu nettiin vasta kolmen viikon kuluttua, murr. Vaikka maanantai onkin aina maanantai, uusi jakso Täykkäreitä pelastaa paljon.

Hassua tässä on se, etten mä koskaan kuvitellut olevani kissaihminen. Oon lapsesta saakka halunnut ottaa koiran sitten kun muutan kotoa, mutta jotenkin tässä vaan kävi näin. Kaikki meidän kissat on sellaisia pelastus-tapauksia, joille en ole osannut sanoa ei, enkä kyllä kadu. (Okei, joulukuussa vihlaisi yli tonnin eläinlääkärikulut, mutta eiköhän se ole ihan normaalia siinä vaiheessa leikillä miettiä miten paljon vähemmällä pääsisi jos ei olisi lemmikkejä ollenkaan. )

[Chuuko]

Voi apua, mun pitäis kohta lähteä työssäoppimaan ekaa päivää ihan uuteen paikkaan. Kamala jänskätys päällä.
Oon ihan varma et myn pyörä hajoaa matkalla tai jotain. Enkä tiiä yhtään kuin kauan ajan sinne, että monelta tässä pitää lähteä. Paniikkipaniikkipaniikki. 


Itsekin katselin jo noi pari ekaa jaksoa Game of Thronesista.
Viimeiset viisi sivua A dance with Dragonista on lukematta, ärsyttää niin etten voi lukea sitä loppuun. Murrrr. 

[Kazard]

Itsellä on vala etten katso sitä TV-sarjaa pidemmälle kuin olen kirjoja lukenut, mutta valitettavasti ylppärit tappoi aikaa hyvin innostuksen lukea yhtään mitään missä on enemmän kuin kaksi sivua tekstiä... =P

Toivottavasti kaikilla oli eilen hyvä zombijeesuspäivä ja enemmän uskovilla rauhallinen ja ihana pääsiäinen. :3 Itsellä päivä kulki aloitellessa tuota tarinan kolmososaa ja jahdatessa noita kahta karvapalloa ympäri huushollia.

[Lizlego]

Mun digiboksini ei ole toiminut herran aikoihin eikä koneella ole telkkakorttia. Olen ulkona kaikesta mitä telkassa tapahtuu, satunnaisesti kyllä katson netistä, mutta melkeinpä kaikki sarjat ja muut ovat jääneet seuraamatta enkä ole selville mistään muusta kuin NHL:stä. Tämä on hieman huolestuttava kehitys. 

Jäin myös miettimään aikajanaa ja foorumien adminointia ja vallan sokaisevuutta, koska mulla on nyt muodossa tai toisessa ollut vuodesta 2004 tai 2005 lähtien lähestulkoon koko ajan joku foorumi, jossa olen ollut adminina. 

[Fiorella]

Voihan hermokohtaus, naapurissa on jotkut teinibileet ja vaikka kello on jo yli yksitoista, se musiikin (tai "musiikin") jumputus ja jonkun kimeä-äänisen tytön kirkuna/kikatus vain jatkuu. Minä en kovin pienestä häiriinny, mutta toivottavasti eivät enää kovin pitkään jatka (tai toivottavasti joku vähemmän kärsivällinen naapuri kävisi hätistämässä ne nukkumaan ). Toivottavasti nuo eivät ole mitkään muuttojuhlat - yleensä kun täällä ei pahemmin kuulu seinistä läpi, paitsi jos on tyhjä asunto jossa mölytään.

No, onneksi eivät sattunut bileet eiliselle, kun minulla oli päänsärkyä. Nyt ei haittaa vaikka siellä riehuvatkin, pistän korvatulpat kunhan en jaksa enää kuunnella.

// Ohoo, joku taisi käydä kolkuttamassa mölyäjien ovelle, kun tuli yhtäkkiä haudanhiljaista. Jes! Tai sitten ulkoistivat meiningin jonnekin toisaalle. Hyvä, pysykää vain poissa. Mieluiten koko yö.

[culliina]

^Onpas sulla pitkä pinna! Itsellä meinaa kärähtää tuollaiseen ensimmäisen viiden minuutin jälkeen Mutta hyvä että hiljeni (:

[Lizlego]

Se basson jumputus on jotain niin hermoja raastavaa. En ole koskaan oikein tajunnut, miksi stereoita pitää huudattaa. Kivemmalta ne biisit kuulostaa vähän vähemmällä volyymila.

[malla]

Mä oon varmaan sitten jotenkin immuuni tolle jumputtavalle bassolle, koska täällä naapureiden bileet kuuluu läpi harva se päivä, eikä se haittaa mua olleskaan. Mä pikemminkin aina ajattelen, että antaa niiden juhlia nyt, niin ne ei sitten häiritse mun juhlia myöhemmin. x) Enemmän mua häiritsee meidän ylänaapuri, joka saa kolmen tai neljän maissa yöllä jotain käsittämättömiä raivokohtauksia/inspiraatioita järjestää kaikki huonekalut uusiin paikkoihin. Siihen herää väkisinkin kun tavaraa putoilee lattioille ja hirveä kolina ja jyske.

// Ja jos sitten kiukkuisena herätyksestäni menen tupakalle, se tulee omalle parvekkeellensa kilisyttelemään jotain pulloja/laseja. Hämärä kaveri.

[Nukkemestari]

Onko ilkeää jos toivoo että veljensä ei amiksen jälkeen pääsisi suoraan töihin? Meinaan sen rahantaju on ihan pimee ja sit se valittaa kaikkee "ei kauheesti motivoi perunoiden kuoriminen kun koulussa joutuu kuoriin joka päivä valivali miksi meil ei oo joka päivä riisiä" ja "pahaa leikattavaa leipää valivali (muun perheen mielestä leikattava leipä on parempaa kun valmiiksi viipaloitu)". Tulee sellainen "hetki tukien varassa tekisi terää".

[Kazard]

Nukkemestari, et ole. x) Joskus on ihan asiallista toivoa että joku tipahtaisi vähän maankamaralle. Kunhan ei kovin rajusti lässähdä.


Pää on ihan tyhjä ja jotenkin sellainen mukava saamaton/osaamaton olo. Rasittavaa kun tekis mieli kirjottaa vaikka mitä, mutta sitä tekstiä ei vaan tule.
Plus olen äkkiseltään kehittänyt jonkun pakkomielteen, että haluan tehdä jotain tarot-kortteihin liittyvää. Kun vaan vielä keksisi että mitä.
Ideoita otetaan vastaan... Toteutusmahdollisuuksia on kuva ja teksti.

[malla]

Hui, nyt iski jännitys! Oon lauantaina menossa larppaamaan ekaa kertaa vuosiin, ja vieläpä niin, että tunnen pelistä ainoastaan yhden pj:n! (Okei, muutama nimi listalla kuulosti etäisesti tutulta, mutta eipä se juurikaan auta jännitykseeni vaikka olisinkin parit naamat joskus nähnytkin.) Saas nähdä mitä siitäkin tulee!

Ja toisekseen, en tiedä mikä muhun iski, mutta nakitin itseni juuri betaksi hetken mielijohteesta. No, tuleepahan nyt sitten luettua sitä HooDeetä väkisin. *naur*

[Sinikeiju]

Hui, nyt iski jännitys! Oon lauantaina menossa larppaamaan ekaa kertaa vuosiin, ja vieläpä niin, että tunnen pelistä ainoastaan yhden pj:n! (Okei, muutama nimi listalla kuulosti etäisesti tutulta, mutta eipä se juurikaan auta jännitykseeni vaikka olisinkin parit naamat joskus nähnytkin.) Saas nähdä mitä siitäkin tulee!

Mua jännittää sunnuntaina. Oon menossa miittiin, johon tulijoista oon ehkä nähny yhden aikasemmin ja parin muun kanssa jutellu mesessä ja facebookissa. Kaiken lisäksi miitin järjestäjä mainosti, että kannattaa tulla, koska kuuluisuuksia tulossa (tarkoittaen mua ja yhtä toista). En mä kyllä mielestäni mikään kuuluisa ihan ole 

Lisäksi ärsyttää kun sain betautettua yhden vanhan oneshottini, mutta en keksi nimeä sille. Vanhaa nimeä en aio käyttää, koska se oli tyhmä, joten pitäisi keksiä uusi.

[Fiorella]

Nukkemestari, minäkin olen sitä mieltä, että on ihan hyvä jos oppii motivaatiota käytännön kautta. Joillekin ihmisille kaikki tuntuu tulevan kuin itsestään, tai siis tarkoitan sitä että eivät ymmärrä asioiden (esim. rahan) arvoa, kun aina on annettu kaikki valmiina eteen.

Voi kun minusta tuntuu niin haikealta ja suloiselta, kun kävin aika pitkästä aikaa isotätini (mummoni isosiskon) luona kylässä. Juttelimme koko pitkän illan ja hyvä kun malttoi pois lähteä. Meitä yhdistää niin moni asia; sama ammatti ja työ, samat harrastukset, monin paikoin samat kiinnostuksen kohteet ja ajatusmaailma. Hänkin on jo 77-vuotias ja alkaa jo näyttääkin ikäiseltään, käy kerta kerralta hauraamman oloiseksi. Minua aina niin surettaa ajatella, jos jonakin päivänä ei näitä rakkaita vanhuksia enää olisikaan...  Olen yrittänyt kyläillä paljon paitsi isovanhempieni, myös heidän elossa olevien sisaruksiensa luona. Tuntuu vain että vaikka kävisi joka viikko jossain, ei silti ehdi kovin usein joka paikkaan, kun tapaa myös omaa perhettä, sisaruksia, serkkuja, ystäviä, ja tietysti joskus on ihan yksinkin kotona tai jossain muualla. Pitää vain toivoa, että läheisillä riittäisi terveyttä vielä pitkäksi aikaa. On ihanaa lääkettä nostalgiannälkään istua ja kuunnella tarinoita entisajan tapahtumista. Viime vuonna tein muutamia kyläreissuja mikrofonilla varustetun iPodini kanssa ja tallensin muistelmia. Vielä kun ehtisi sen kanssa kiertää - toisen mummoni kanssa se taisi tulla kreivin aikaan; nyt on jo muisti lähes kadoksissa, kun alzheimer etenee vääjäämättä.  :'(