Onko sanoilla "meille vai teille" oikeastaan edes väliä? (House/Wilson, K-7)

[Arte]

Nimi: Onko sanoilla "meille vai teille oikeastaan edes väliä?
Kirjoittaja: Arte
Beta: -
Fandom: House MD
Paritus: House/Wilson
Ikäraja: K-7
Tyyli: draamaa, tuplaraapale
Yhteenveto: Wilson noutaa Housen taas kerran baarikeikalta.

A/N Loppukeväästä 2010. Ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa House-ficcini, vaikka rakastan sarjaa kovasti ja tunnen hahmot hyvin. Olen vain hyvin epävarma slashaaja, joten välttelen mieshahmoista kirjoittamista. Tämä on kuitenkin tällainen nätti pikku paketti, jossa on oma tunnelmansa ja jännitteensä.


Onko sanoilla "meille vai teille" loppujen lopuksi edes väliä?

Baari oli hämärä ja tupakan savu leijui katon rajassa. Äänien sammallus tukki korvia eikä muodostunut järkeväksi puheeksi, kun House tuijotti snapsilasinsa pohjaa. Pari näppärää pyörähdystä puupintaa vasten ennen kuin lasi nostettiin huulille ja kirkas neste kulautettiin yhdellä liikkeellä kurkusta alas. Tyhjän lasin kolahdus baaritiskiin ei kuulostanut yhtä hyvältä kuin täyden.

”Yksi viski, kiitos”, House kohotti sormensa ohi kulkevalle baarimikolle.

Ne eivät kuitenkaan olleet hänen sormensa, jotka kiertyivät ojennetun lasin ympärille ja tyhjensivät sen.

”Wilson.”

”Eiköhän mennä jo kotiin.” Mies laski kätensä Housen hartialle ja taputti sitä toverillisesti. Tämä nousi vastustelematta pystyyn, heitti muutaman dollarisetelin pöydälle ja kulki hiljaa edeltä.

Baarin ovi kolahti kiinni.

”Tarkoititko loppujen lopuksi sinun kotiisi vai minun kotiini?” House kysyi pysähtyessään bussipysäkin kulmaan parkkeeratun auton eteen. Hän nojasi kävelykeppiinsä ja kohotti Wilsonille kulmiaan. Syöpäspesialisti naurahti hiljaa ja loi huvittuneen katseen ympäristöönsä.

”Kylläpä olet taas purjun löytänyt.”

House koputti kepillään Wilsonin jalkaa. ”Ei kai pitäisi ottaa kunniaa ahkeralta tiimiltäni. Mutta kiitos kuitenkin.”

Hän kurottautui eteenpäin poimiakseen Wilsonin kravatin käteensä ja vetääkseen miehen lähemmäs. ”Etkä vastannut kysymykseeni.”

Huvittunut ilme pysyi Wilsonin silmissä tämän painaessa huulensa Housen suulle. Latautunut ilmapiiri lisäsi hetken jännittävyyttä Housen pitäessä Wilsonin kravatinmitan päässä itsestään suudellessaan takaisin. Wilson vetäytyi virnistäen taaksepäin.

”Onko sillä oikeastaan edes väliä?”

[Beelsebutt]

Tää on aivan ihana pikkuinen! Juurikin sellainen tunnelmallinen ja jostain syystä elokuvamainen - tai ainakin mä nään koko ajan ne hahmot mielessäni ja tuon tapahtumapaikan kanssa! Wilsonilla on vihertävä kravatti

Mutta purju!!!! Jestas, noh, oppia ikä kaikki

Kiitos tästä
B

[Arte]

Kiitos kommentista! Mullakin on varsin selvä visio siitä, miltä tämä näyttää - johtuen ehkä juuri siitä, että tämä perustuu nimenomaan tv-sarjaan ja siten voi luoda canon-miljööseen sopivan miljöön mielessään. (:

Purju on varsin käypä sana! Ja niille, jotka eivät sitä ymmärrä, purju tarkoittaa samaa kuin räkälä.

[Jolandina]

Ajattelin aloitella multifandomterttuni tällä ficillä, koska fandom on jotain niin herkullista! <3 Ja itse ficcikin on todella herkullinen! Vaikkei Hilson mun lemppariparituksia Housesta olekaan, niin tämä on kyllä varsin suloinen ja herttainen. Tässä on juuri tuo Housen ja Wilsonin välisen suhteen latautuneisuus, jännite hyvin esillä.  Kiusoitteleva dialogi, ja tuo kravatinmitan päässä pitäminen – vaikka House ei olekaan näistä se tasapainoisempi, niin Househan kuitenkin määrää, miten suhde kulkee; vaikka Wilson Housesta huolta muuten pitäisikin

Tän ficin kerrontatapa on mun mielestä myös todella onnistunut, kuin sarjan kuvaustyyli, vain sanoiksi puettuna. Varsinkin tuo, että Wilson tarttuu Housen tilaamaan viskiin ja juo sen, oli erityisesti sellainen kohta, jonka näin todella selkeästi mielessäni tätä lukiessa. Tykkäsin paljon myös siitä, että Housen tiimi mainittiin; on kovin Housemaista, että tämä kiinnittää huomion muualle itsestään noin läheisessä tilanteessa jonkun kanssa.

Kiitokset tästä, tämän lukeminen sai sarjan tauon aiheuttamia vieroitusoireita lievenemään hieman!
-Jolandina