Sumujen sekaan, S, ficlet, tunnelmaficlet, hienoinen angst, "Tavoita tunnelma" -

[peccantis]

Nimi: Sumujen sekaan
Kirjoittaja: Peccan
Ikäraja, aihe: S,  tunnelmaficlet, hitusen angstia (275 sanaa)
Varoitukset: --
Paritus/Henkilöt: originaali
Kommentteja: vastaus Finin "Tavoita tunnelma" -haasteeseen Apocalyptican kappaleella Ruska, johon olen aivan rakastunut.

Ruska @ Youtube, Ruska @ Open Spotify, Spotify URI spotify:track:57zn73iIwBnkMfAqNhg3bp

-------------

Puiden paljaat hahmot häipyivät takana hämärään sitä mukaa kun tumma auto eteni paksussa sumussa liejuuntunutta hiekkatietä syvemmälle matalaan metsikköön.  Isä ja poika vaikenivat yhteen ääneen: ei ollut puhuttavaa. Eihän ikinä ollut. Isän tapoihin ei kuulunut huolehtia poikansa tekemisistä: tämä oli jo tarpeeksi vanha ottamaan vastuun pakkaamisestaan. Kirjoittaisi sitten jos jotain olisi jäänyt, tai hakisi talvilomalla. Jos nyt tulisi käymäänkään. Eihän ollut syytä tulla. Tyhjään taloon. Vaikenemaan.

Poika silmäili väsynein silmin, kuitenkin levottomana, kituliaita, karumuotoisia runkoja. Pian piirtyisi sumun keskeltä esiin rakennus. Hänen tapoihinsa ei kuulunut arvailla sellaista, jolla ei lopulta olisi väliä: rakennus kuin rakennus, siellä hän eläisi seuraavat pari vuotta. Koulussa. Kirjoittaisi sitten jos jotain olisi jäänyt, tai hakisi talvilomalla. Kävisi kotona. Katsomassa isää. Sanomassa sanasen tai pari, joita ei paperitse tohtisi välittää. Jos nyt olisi mitään sellaista sanottavaa.

Korkeasta varjosta sumussa hahmottui vähä vähältä suoria ääriä, yhä terävämmin mutkikkaita varjoja. Kitumetsä väistyi laajan, aution pihan tieltä, paremmalle soralle päässyt tie suoristui. Ketään ei näkynyt vastassa. Ajovalot sammuivat, moottori vaikeni. Matalamman sivurakennuksen ikkunoista levisi kalpea hehku sumun pyörteisiin pihalle. Pojan askelten rasahdukset etuovelta takakontille hukkuivat kaiutta hämärään.

Isä silmäili poikaansa, perillistään, ja tunsi ylpeyden seassa outoa haikeutta. Ei hän ollut odottanut pojan näyttävän vieraalla pihalla näin nuorelta, näin hauraalta. Ehkäpä vuoden, parin päästä olisi nähtävissä miehisempi olemus. Varmastikin poika muiden joukossa kasvaisi ja oppisi paremmin kuin kotiopetuksessa, pikkupojan huoneen pöydän ääressä istuen, maailmalta kätkettynä. Oli aika hyvästeille. Kehottaen muutamin sanoin lastaan kunnollisuuteen ja ahkeruuteen hän kohotti vielä kätensä hetkeksi tämän hartialle.

"Näkemiin isä."
"Näkemiin Christian."

Soran ratina ja moottorin vaimea käynti lähtivät yöhön ja lopulta auto oli vain varjo varjoissa, sen ajovalojen kalpeat keilat haamu sumussa. Nousi tuuli. Pihan haapojen viimeiset lehdet havisivat pimeässä.

[Verna]

Tässä oli aivan ihana tunnelma. Vaikka ulkona paistaa aurinko niin sumu kyllä välittyi ongelmitta tietokoneen näytön ulkopuolellekin. Olit onnistunut mielettömän hyvin kuvaamaan isän ja pojan suhteen näinkin lyhyessä tarinassa. Pidin myös kovasti siitä, kuinka molempien äänet erottuivat. Luin tarinan vielä uudestaan kuunnellen Apocalypticaa ja se kyllä vahvisti tunnelmaa entisestään. Upea biisi muuten.

Tekstilistauksessasi mainitsit tämän ficletin kohdalla sanan "aloitus". Tarkoittaako tämä mahdollisesti sitä, että olet kirjoittamassa/kirjoittanut näistä hahmoista lisää?

[Beelsebutt]

^ Kyllä Chrisistä on enemmänkin matskua, listauksessa näkyi jo jotain olevan, mutta odotan, että sitä tulee lisää ja lisää ja lisää
(näin Pexin varpaille hyppien)

Mutta aww, pikku-Chris <3 Tykkäsin hurjasti tuosta toistosta eri näkökulmista, ja siitä kuinka noista näkökulmista erotti sen, miten kyseessä olivat aikuinen ja lapsi. Ilmeisesti Chrisin äitiä ei tässä enää ole =/

Isä silmäili poikaansa, perillistään, ja tunsi ylpeyden seassa outoa haikeutta. Ei hän ollut odottanut pojan näyttävän vieraalla pihalla näin nuorelta, näin hauraalta. Ehkäpä vuoden, parin päästä olisi nähtävissä miehisempi olemus.

Tää on tosi herkkä, mutta toi loppu saa mut hymähtelemään silleen kämmenen suojassa kun tietää, mitä kaikkea koulussa tulee tapahtumaan x) Oon mä kamala :E

Lopetuslause vei sydämeni. Kiitos <3

[Lizlego]

Mua häiritsee tuossa Apocalyptican biisissä se, että siitä tulee mulle mieleen Manaaja. Se mielikuva sitten häiritsi liiaksi alussa ja jouduin asennoitumaan vähän uudestaan koko hommaan. Tämän tekstin tapahtumat ja ympäristö kaikkinensa sopivat kyllä tosi hyvin tuohon kappaleeseen. Dramaattinen muutoshan se on, että lapsi viedään kouluun jonnekin kauas ja sitten se sieltä vain lähettelee kirjeitä eikä pääse herraties miten pitkään aikaan käymään kotona. Karua ja karuuteen tämä myös päättyi, kun poika jäi yksin vieraiseen ympäristöön ja uuteen, pelottavaan elämään.

[peccantis]

Tässä oli aivan ihana tunnelma. Vaikka ulkona paistaa aurinko niin sumu kyllä välittyi ongelmitta tietokoneen näytön ulkopuolellekin. Olit onnistunut mielettömän hyvin kuvaamaan isän ja pojan suhteen näinkin lyhyessä tarinassa. Pidin myös kovasti siitä, kuinka molempien äänet erottuivat. Luin tarinan vielä uudestaan kuunnellen Apocalypticaa ja se kyllä vahvisti tunnelmaa entisestään. Upea biisi muuten.

Tekstilistauksessasi mainitsit tämän ficletin kohdalla sanan "aloitus". Tarkoittaako tämä mahdollisesti sitä, että olet kirjoittamassa/kirjoittanut näistä hahmoista lisää?

Oo hienoa ihanaa :3

Juu, tarkoitus on jatkaa kyllä, ja tähän nimenomaiseen kaareen liittymätöntä matskua joko aiemmilta tai myöhemmiltä vuosilta on kyllä jo olemassa. Kuten Buttis tuossa jo sanoikin. *köh*

(...)

(...) toi loppu saa mut hymähtelemään silleen kämmenen suojassa kun tietää, mitä kaikkea koulussa tulee tapahtumaan x) Oon mä kamala :E

Lopetuslause vei sydämeni. Kiitos <3

Nonni häts häts siitä varpailta mokoma <3 Joo Chrisin äiti meni aikaa sitten, tässä ollaan jo totuttu elämään kaksistaan. Ja mitähän sä kuvittelet tietäväs et mitä siel koulussa tapahtuis? Ei kun oikeesti nyt kiinnostaa, en o ihan varma miten hyvin oon kuviot sulle selvittänyt.

Mua häiritsee tuossa Apocalyptican biisissä se, että siitä tulee mulle mieleen Manaaja. Se mielikuva sitten häiritsi liiaksi alussa ja jouduin asennoitumaan vähän uudestaan koko hommaan. Tämän tekstin tapahtumat ja ympäristö kaikkinensa sopivat kyllä tosi hyvin tuohon kappaleeseen. Dramaattinen muutoshan se on, että lapsi viedään kouluun jonnekin kauas ja sitten se sieltä vain lähettelee kirjeitä eikä pääse herraties miten pitkään aikaan käymään kotona. Karua ja karuuteen tämä myös päättyi, kun poika jäi yksin vieraiseen ympäristöön ja uuteen, pelottavaan elämään.

Ikinä Manaajaa nähny paitsi joskus kaaaauan sitte ni, ehkä ihan hyvä tai olis voinu mulleki tulla sellaiset vibat tosta biisistä ja olis sumut jääny kirjoittamatta :x Muutoksestahan tässä tosiaan on kyse, enkä päässy vielä edes kunnolla vauhtiin koko teemasta... pitäisköhän alkaa luonnostella sitä seuraavaa osaa 9v9

Hyrin hyrin kiitos kaikille kolmelle kauniit kiitokset, tulee aina hyvä mieli näitä lueskellessa :3

[Beelsebutt]

Ja mitähän sä kuvittelet tietäväs et mitä siel koulussa tapahtuis? Ei kun oikeesti nyt kiinnostaa, en o ihan varma miten hyvin oon kuviot sulle selvittänyt.

Ihan perkeleesti USTia. Mun tietääkseni ei muuta.

[peccantis]

"Perkeleesti USTia" tapahtui ennen koulua, kotiopetuksessa, vuosi tai pari tätä ennen... mut ei huolta, kyllä koulussakin tapahtuu jotain Enpäs kerrokaan mitä! (USTin jatkuminen on itsestäänselvyys.)

[zilah]

Olipa kaunis ja tunnelmallinen tarina. En juuri angstia lue ja olenkin sen suhteen todella nirso. Tämä oli sujuvaa, jopa runollisen kaunista kieltä ja välitti tunnelman vahvasti. Ja iso lisäplussa biisinkäytöstä. Rakastan Apocalypticaa ja tämä on eräs heidän upeimmista biiseistään. Kiitostä tästä.


zilah

[peccantis]

zilah,  ihanaa, ettei angsti karkoittanut :3 olen itsekin vähän herkkä synkistelyn suhteen, ei sillä etteikö supermustakin menisi, mutta erittäin nirso kyllä sen toteutuksen suhteen. Se on taiteenlaji, angstin kirjoittaminen. Kiitoksia itsellesi <3