Nimi: Simeonin koettelemus
Kirjoittaja: zilah
Henkilöt: Simeoni, Juhani
Lajityyppi: huumoria kai lähinnä
Ikärajavaroitus: K-12
Vastuuvapaus: Hahmot, nämä pahaiset poikajullikat eivät minulle kuulu ja tiedän, että arvon Kivi kääntyisi haudassaan jos tietäisi, millaisia leikkejä hänen hahmoillaan harrastan. Tai sitten ei.
Varoitus: Mainintoja selkäsaunasta, ei mitään graafista kuitenkaan.
Yhteenveto: Simeonin elämä on umpikujassa, mutta onneksi on Juhani ojentamassa auttavan kätensä.
A/N: Tämä tarina on kirjoitettu edesmenneen Syntisten parasiittien Joulukalunteriin, itsenäisyyspäivän luukuksi. Mikä onkaan isänmaallisempaa kuin 7 veljestä?
Kertokaahan, mitä pidätte,
zilah
SIMEONIN KOETTELEMUS“Ja mikä hulluus sai sun vetämään itses hirteen, veliraaasu?” Kysyi Juhani tuskissansa Simeonilta. Viime hetkessä oli mies onnistunut vetämään veljensä pois surman suusta, ja senpä tähden yhä hänen otsallaan helmeili hiki, ja äänensäkin tuntui kulkevan perin vaivoin.
“Tiedäthän tuon, veli hyvä. Luojani kautta, vieläpä sormeni raamatulla olen vannonut etten viinaa huulilleni nosta, ja silti oli lihani liian heikko valaani noudattamaan! Ei ole mulle muuta apua, kuin rangaista tätä ruumisparkaa, niin ettei enää ikänänsä viinan kiroja huokaile.”
“Ei niin, Simeoni. Eikö jo Katkismus sullen opettanut että itsensä murhaaminen on kaikeista suurin synti? Siihenkös tahtoisit syyllistyä, ja tuottaa sielulles iankaikkisen turmion?”
Nytpä ryhtyi Simeoni puntaroimaan veljensä viisaita sanoja oikein tosissansa. Ja viimein tuo jukuripää puhkesi itkuun.
“Olethan ihan oikeassa, Juhani veljeni. Mutta mistä minulle apu? Liian vahvana kierteilee viinan himo yhä sisuksissani, antamatta hetkenkään rauhaa.” Simeoni nyyhki Juhanin vahvaa olkaa vasten. Juhani siinä kömpelösti koitti veljeänsä lohdutella, vaan eipä onnistunut askareessaan. Mistä nyt veljelle apu, kun sulosanainen Lukkarikin oli aikaa sitten siirtynyt taivaan kuoroon, ylistämään Jumalaa viisailla sanoillansa?
“No jospa kunnon rangaistus vahvistaisi heikkoa lihaas, niin ettei enää kierteilis ajatukses Saatanan töissä? Tokihan mielelläni sua autan, jotta saisit ittes ruotuun, veliparka.”
Tästäpä Simeoni innostui, ihastuikin vallan. Auliisti suostui hän rakkaan veljensä rangaistuksen alle. Eipä kenkään piiska laulanut hänen lihassaan niin ihanasti kuin Juhanin, eikä kukaan saattanut hänen ruumisparkaansa niin perin pohjin katumuksen suloiseen tilaan.
Ja viimein seurasi Simeoni veljeään kohti elämää ja ylistipä hän luojaansa seuraavana kirkkopyhänä, vaikka olipa hänen hieman vaikea istua kovalla kirkonpenkillä. Niin vahvana koki hänen ruumiinsa yhä Juhanin tervetulleen kurituksen. Mutta auliisti kesti Simeoni, harras Jumalan lapsi tämän koettelemuksen. Samoin hän kiitti vielä siitä, että oli onnekseen saanut kuusi veljeä jotka häntä niin rakastivat että ihan kuoleman porteilta olivat valmiit noutamaan hänet takaisin.
FIN.