Nimi: Tehtävä totuuden jälkeen
Beta: Chuuko (kiitos myös avusta nimen keksimisessä)
Ikäraja: K16
Tyyli: PWP
Vastuuvapaus: Rowlle kunnia kaikesta hänelle kuuluvasta
Yhteenveto: Tunteiden kertomiseen tarvitaan joskus rohkaisua.
KK: Vanha ficcini, jonka Chuuko ystävällisesti betasi ja nyt julkaisen uudelleen. Palaute toivottua. Idea tähän taisi aikanaan lähteä yhdestä irkkikeskustelusta. Osallistuu Neliapila-haasteeseen.
Sirius istui tarvehuoneessa juomassa tuliviskiä. Hän halusi yrittää unohtaa tunteensa Remusta kohtaan. Hän oli ihastunut tähän ja pahasti, halusi unohtaa tunteensa tätä kohtaan. Varsinkin siksi, ettei Sirius ollut nähnyt merkkejä siitä, että tunne olisi molemminpuolinen. Tarvehuoneen ovi avautui ja Remus astui sisään.
”Arvelinkin löytäväni sinut täältä.”
”Ai, kaipasitko minua?” Sirius tiedusteli ja otti ison kulauksen pullostaan.
”Olet näköjään juomassa pääsi täyteen.”
”Entä sitten?”
”Onko se järkevää? Huomenna on koulupäivä.”
”Minä vähät välitän siitä. Haluatko huikan?”
Remus huokaisi. Siriukselle oli turha yrittää puhua, kun tämä oli tuolla tuulella. Tämä selvästi halusi joko unohtaa jotain tai oli huolissaan jostain tai sitten tätä vaivasi jokin asia, koska aikoi juoda noinkin paljon. Remus hymähti nähdessään pöydällä neljä tuliviskipulloa.
”No, anna sitten sitä pulloa tähän”, hän sanoi ja istahti toiseen nojatuoleista. Sirius ojensi pullon ja Remus joi kunnon kulauksen. Pari pulloa tyhjeni nopeasti ja pian kaksikko oli humalassa.
”Kuutamo, minä sain idean”, Sirius sanoi korkatessaan kolmatta pulloa.
”Millaisen?”
”Pelataan totuutta ja tehtävää.”
”Eikö se ole kahdestaan tylsää?”
”Ei”, Sirius sanoi katsoen Remusta. ”Suostu nyt.”
”Hyvä on. Minä aloitan. Totuus vai tehtävä?” vaaleahiuksinen poika huokaisi syvään.
”Totuus.”
”Suurin salaisuutesi?”
”Olen ihastunut erääseen henkilöön, enkä uskalla kertoa sitä. Kuutamo, totuus vai tehtävä?”
”Totuus.”
”Mitä toivot tällä hetkellä?”
”Että uskaltaisin kertoa tunteistani. Sirius, tämä on typerää.”
”Eihän ole. Tämä on kivaa.”
”Olen eri mieltä”, Remus intti. Hän halusi kertoa tunteistaan Siriukselle, mutta ei uskaltanut. Tämä ei kuitenkaan vastaisi niihin, joten oli vain parempi olla hiljaa.
”No, haluatko sitten tehdä tehtäviä?”
”Millaisia tehtäviä?”
”Kyllä minä jotain keksisin”, Sirius sanoi. Hän katsoi tiiviisti Remusta silmiin ja näki tämän punastuvan hiukan. ”Mikä sinut veti punaiseksi?”
”Ei mikään.”
”Kerro nyt.”
”En.”
”Kerro.”
”En.”
Sirius nousi ja meni seisomaan Remuksen eteen kumartuen niin, että hänen kasvonsa olivat aivan tämän lähellä.
”Kerro”, hän sanoi hiljaa. Tunteet heijastuivat hänen silmistään.
Remus tunsi sydämensä hypähtävän kurkkuun. Siriuksen huulet olivat vain muutaman sentin päässä hänen omistaan. Remus empi hetken ja painoi sitten huulensa tämän omille. Hän tunsi Siriuksen vastaavan suudelmaan. Helläksi tarkoitettu suudelma muuttui hetkessä intohimoiseksi.
Kumpikaan ei pystynyt lopettamaan suutelemista. Remus tunsi housujensa alkavan puristaa ja näki Siriuksen virneestä tämän huomanneen saman.
”Minä voisin helpottaa oloasi”, tämä sanoi yhä virnistellen. Remus ei pystynyt vastaamaan. Hän veti Siriuksen entistä kiihkeämpään suudelmaan ja henkäisi tämän huulia vasten tämän käsien liikkuessa vartalollaan.
Sirius suorastaan kiskoi Remuksen vyötä auki. Hän veti Remuksen seisomaan ja tämä ynähti housujen valahtaessa nilkkoihin. Sirius lopetti suutelemisen ja meni polvilleen. Remus haukkoi henkeään Siriuksen ottaessa hänet suuhunsa. Hän voihki ja jalat alkoivat tutista. Remuksella oli erittäin suuria vaikeuksia pysyä pystyssä. Ennen kuin poika huomasikaan, hän oli lauennut Siriuksen suuhun, joka nousi ylös virnistäen.
”Voi luoja, Sirius.”
Sirius painoi lempeän suudelman hänen huulilleen.
”En ole uskaltanut sanoa tätä aikaisemmin, mutta minä pidän sinusta.”
”Ja minä sinusta.”