Nimi: Päivä elämästäni
Ikäraja: S
Tyyli: draama
KK: Sain tänä aamuna idean, joka oli pakko kirjoittaa. Yritin kuvitella päivän koirani silmistä ja mami tarkoittaa minua ja mamma toista omistajaa. Nytkin postatessani tätä Tara nukkuu aivan kiinni mussa, eikä halua liikahtaakaan.
Minulla ei ole tietoa kellosta, enkä kyllä ymmärtäisikään. Tiedän vain, että on aamu, sillä mamma nousee ylös. Kipitän nopeasti hänen peräänsä, haluan ulos. Kun hän ei tee elettäkään siihen suuntaan, inisen.
Mamma menee ulko-ovelle ja olen salamana hänen perässään. Vihdoinkin, oli jo aikakin. Oloni helpottuu heti, kun pääsen tarpeilleni. En malta palata vielä kotiin, vaikka mamma haluaisikin. Viiletän kuono maassa mielenkiintoisten hajujen perässä, kunnes en enää pääse eteenpäin. Pahuksen hihna estää minua.
Aamulenkin jälkeen olen väsynyt ja heti kotiin päästyäni hyppään sohvalle asettuen siihen nukkumaan. Kuulen mamman puuhastelevan jotain ja raotan silmiäni sen verran, että näen tarvitseeko minun reagoida, ei tarvitse, joten jatkan uniani kenenkään häiritsemättä.
Havahdun hereille sohvan heilahtaessa, mami on istahtanut lähelleni. Hän rapsuttaa minua korvien takaa ja kellahdan selälleni, haluan hänen rapsuttavan mahaani, minkä hän tekeekin.
Mami nousee sohvalta ja sanoo heippa. Mitä? Mihin hän on lähdössä? Seuraan häntä eteiseen ja kuulen hänen sanovan, etten pääse mukaan. Katson surkeana, kun ovi suljetaan nenäni edessä. Mamii!
Mamma kutsuu minua ja menen hänen luokseen hakemaan lohtua. Hän sanoo mamin tulevan myöhemmin takaisin.
Menen takaisin sohvalle ja huokaisen syvään. Päätän jatkaa uniani ja herään vasta mamman kysyessä, että haluanko lähteä ulos. Nousen ja venyttelen ennen kuin juoksen eteiseen hänen luokseen. Menen mielelläni ulos.
Lenkin jälkeen leikittyäni hillerillä ensin vähän aikaa käyn jälleen sohvalle nukkumaan. Minulla on ikävä mamia, haluan hänet kotiin. Hän tuntuu olevan ikuisuuden poissa. Milloin hän oikein tulee? Nousen istumaan sohvan käsinojalle tuijottamaan eteiseen toivoen ulko-oven avautuvan, mutta mitään ei tapahdu. Onko hän hylännyt minut?
Mamma tarjoaa ruokaa, mutta minulle ei maistu. Haluan ulos, vaistoni sanoo mamin olevan tulossa. Mamma vie minut metsän reunaan, saan tehtyä tarpeeni ja kuulen jonkun kutsuvan minua. Tunnen äänen, se on mami! Mamma irrottaa hihnan ja juoksen niin lujaa kuin suinkin pääsen. Mamiii, minä tulen! Mami on iloinen nähdessään minut ja olen sekaisin onnesta. Hän on tullut kotiin! Nautin suuresti rapsutuksista, joita saan.
Mami istuu sohvalle ja hyppään hänen viereensä. Menen aivan kiinni häneen, enkä liikahda siitä mihinkään koko iltana ennen kuin mami ja mamma menevät nukkumaan. Hyppään mamman jalkopäähän ja asetun siihen nukkumaan. Uusi päivä odottaa.
