Vettä sakeampaa (Ariana & Albus, S)

[Beelsebutt]

Harmikseen Albus tunsi punastuvansa syväluotaavan katseen edessä.


Nimi: Vettä sakeampaa
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukijat: Celeporn, Liz, Picca
Päähenkilöt: Ariana & Albus (Albus/Gellert)
Lajityyppi: yleiskerronta
Sanamäärä: < 500
Ikärajasuositus: S (sallittu kaikille)


zilah pyysi ficciä Albuksesta alhaisella ikärajalla, tässä siis sellainen. Toivottavasti tykkäät, zilah!

Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Vettä sakeampaa

Albus laskeutui alas kellariin jyrkkiä rappuja pitkin. Hän kulki ajatustensa vangitsemana leijuttaen ruokatarjotinta edessään. Viileä, mullantuoksuinen ilma tulvahti häntä vastaan, kun hän eteni yhä alemmas. Se tuntui taivaalliselta vaihtelulta ulkona olevaan painostavaan helteeseen. Äidin kuolema varjosti yhä hänen mieltään, vaikka hänen täytyikin myöntää, että kesä oli piristänyt ilmapiiriä huomattavasti. Jopa yllättävän paljon.

Kun hän saapui ovelle, hän heilautti pitkät, punaruskeat hiuksensa pois silmiltä ja kurotti koputtamaan kevyesti ennen kuin astui sisään.

"Hei, Albus." Ariana nosti katseensa koruompeluksestaan. "Tulet tänään aikaisin."

"Ariana." Albus nyökkäsi sisarelleen ja laski tarjottimen pöydälle. "Lähden asioille pian, mutta lupaan, etten ole kauan poissa."

Katse, jonka Ariana häneen loi, oli tutkiva, ja hänestä tuntui kuin sisar olisi lukenut hänen ajatuksensa. Saattoiko Ariana arvata? Harmikseen Albus tunsi punastuvansa syväluotaavan katseen edessä.

Ariana nousi ylös ja oikoi rauhassa pukuaan. Hän astui pöydän ääreen, nosti hopeakupua ja hengitti mehukasta tuoksua sisäänsä.

"Lammasta", hän sanoi, ja hänen hymykuoppansa heräsivät. Lammas oli hänen lempiruokaansa. Vasta nyt hän kääntyi takaisin veljeensä päin ja nosti sormensa pitkille hiuksilleen.

"Minne olet menossa?"

Sormi punoi hiussuortuvaa ja hymykuopat vain syvenivät. Albus takelteli sisarensa pistävän katseen edessä. Hän ei kestänyt puoltakaan minuuttia.

"Äh, tapaan erään ystäväni", hän lopulta sopersi harmistuneena. Erään ystävän! Olisit edes sanonut jonkun nimen, vaikka Elphien.

"Erään ystävän?" Arianan kulmakarvat kohosivat. Hänen sormensa lopettivat hiussuortuvalla leikittelyn ja nappasivat tarjottimelta siivun tummaa limppua.

"Niin, tuota, erään Gellert Grindelwaldin", Albus möläytti ja olisi voinut potkaista itseään.

Arianan ilme oli voitonriemuinen. Hymykuopat olivat syvät kuin kanjonit, kun hän viimein vapautti veljensä katseestaan ja istuutui alas tarjottimen ääreen.

"Hyvä sitten. Abe tulee illaksi kotiin", hän sanoi ja leikkasi lihaa veitsellä. Albus punastui vieläkin syvemmin. Ariana oli käytännössä sanonut, että hän voisi olla koko illan poissa. Miten tämä saattoi tietää? Albus karautti kurkkuaan.

"En usko, että viivyn tuntia kau—"

"Voit olla niin kauan kuin haluat", Ariana keskeytti veljensä ja sanoi nyt ääneen sen, minkä Albus oli jo arvannut.

Albus kumarsi ja poistui. Jos hän olisi ovella kääntynyt katsomaan taakseen, hän olisi nähnyt sisarensa hieman omahyväisen ilmeen, kun tämä alkoi hyräillä laulua, joka kertoi nuorista rakastavaisista salatun lemmen pauloissa.

"Kun ilta hämärtää, pian yöksi ennättää,
nuo kaksi toisensa kohtaa,
rakastavaiset, kulkijat polun salatun.

Sydän toistaan kutsuu, käsi käteen jää,
suudelmat vaietut
ikuisesti toisiaan odottaneet on.

Metsään pimeään, rantaan lammen kirkasvetisen,
he toisiaan johdattaa,
rakastavaiset, kulkijat polun salatun."

[toyhto]

Jes, Albusta ja Gellertiä! Kauhean kiehtova pari, mutta olen kyllä lukenut näistä älyttömän vähän ja haluaisin lukea lisää. Plus haluaisin paremman mielikuvan heistä, että voisin kokeilla kirjoittaa itse, mutta...

Joka tapauksessa Arianan ja Albuksen välinen suhde tuntuu tässä mielenkiintoiselta, toimivalta ja dynaamiselta. Asetelma on jännä: Albus on ikään kuin niskan päällä, johtohahmona, koska Ariana tuntuu olevan vankina, ja kuitenkin käytännössä henkisesti Ariana tuntuu olevan johtavassa asemassa ainakin siltä kannalta, että Albus varoo ja tavallaan väistelee siskoaan. Asetelma on ristiriitainen (hyvällä tavalla siis, sellaisella realistisella ja helposti aistittavalla) ja monipuolinen ja toimii.

Tykkään myös Arianan hahmosta ylipäänsä. Lampaanliha on jotenkin kiva yksityiskohta, ja ylipäänsä se, että tuosta ruuasta tuodaan nimenomaan liha tosi selvästi esille. Ariana on muutenkin tässä hyvin vahva ja se vahvuus tavallaan korostuu vielä tuon lihan syömisen kautta, se on varmaan joku mun mielikuva mutta silti Ja Arianan vahvuuskin on erittäin mielenkiintoinen juttu eikä tee sellaista epärealistisen kliseistä vahva, temperamenttinen nainen -asetelmaa, koska lähtökohta on se, että lukija olettaa Arianan olevan hauras, pian kuoleva nuori tyttö, joka on vankina omassa kodissaan, ja sitten näkökulma yllättääkin.

Se vähän hämmensi, että Albus kumarsi lähtiessään Arianan luota, se vaan tuntui jotonkin oudolta isoveljen käytökseltä ja jotenkin alleviivasi turhaan sitä, että Ariana oli henkisesti jotenkin niskan päällä. En tiedä, se hämmensi.

Albuksen suhtautuminen Gellertiin on, no, suloinen Olisin tietysti halunnut tavata Gellertinkin, mutta kaikkea ei voi saada. Mutta se mitä suhteesta tässä tuodaan esiin tuntuu uskottavalta, ja toisaalta ainakin Albuksen suhtautumisesta Gellertiin ja heidän suhteeseensa tulee kyllä elävä mielikuva.

[Beelsebutt]

Se vähän hämmensi, että Albus kumarsi lähtiessään Arianan luota, se vaan tuntui jotonkin oudolta isoveljen käytökseltä ja jotenkin alleviivasi turhaan sitä, että Ariana oli henkisesti jotenkin niskan päällä. En tiedä, se hämmensi.

Mä ajattelin, että kun kyseessä on kuitenkin 1800-luku, niin käytöstavat on erilaisia. Jotenkin toi tuntui luontevalta pistää Albus kumartamaan. Se halusi kumartaa

Albuksen suhtautuminen Gellertiin on, no, suloinen Olisin tietysti halunnut tavata Gellertinkin, mutta kaikkea ei voi saada. Mutta se mitä suhteesta tässä tuodaan esiin tuntuu uskottavalta, ja toisaalta ainakin Albuksen suhtautumisesta Gellertiin ja heidän suhteeseensa tulee kyllä elävä mielikuva.

Arvaappas tuliko mielihalu kirjoittaa tälle jatkona K-18 Albus/Gellert...


Kiitos <3

[toyhto]

Ai niin, 1800-luku! Hups, se kyllä selittää kumartamisen, ja varsinkin kun Albus on tässä vähän hämmentynyt, muodollinen käytös varmaan tuntuu jollain tavalla turvalliselta ja luontevalta.

Oisko sellainen välimuoto? K-13 tai K-15 Albus/Gellert?  Mä en tajua mikä mulla tökkii suomenkielisen korkean ikärajan tekstien kanssa, oon kai vaan liian kaino tai sitten vaan romantikko, joka kaipaa piilomerkityksiä ja tulkinnanvaraisuutta ja kiertelevyyttä ja hienovaraista angstia eikä jaksa lukea mitään kovin suorasanaista

[Lizlego]

Mulla tökkii nykyään enemmän englanninkielinen NC-17 kuin suomenkieliset asian termistöt. Molemmissa aika pitkälle sama juttu eli alkaa olla niin pitkälle kliseistä seksikohtaukset, ettei niitä jaksa, mutta kaikista eniten tökkii seksidialogi englanniksi. Mulla katkeaa lukeminen tai ainakin lässähtää, jos luen että "I want you inside me" tai "I want your cock inside me now". Aaargh! 

Mutta se siitä. Tiedät, Bbutt, mitä mä ajattelen tästä tekstistä. Se on hyvä, mutta mun makuuni liian ulkokohtainen. Kaipaan enemmän kosketuspintaa hahmoihin. Enemmän tunnetta, tunteen kuvausta ja kaikkea sellaista läpälässyä, jos ymmärrät mitä tarkoitan.  ;DSä kuvaat tässä ulkoisen ympäristön, ulkoiset puitteet ja hahmojen tekemiset, mutta mä kaipaan häivähdyksen enemmän sisäisyyttä ja sisäisiä liikkeitä, jotta mä tavoittaisin tekstin tunnelman paremmin ja elätyisin siihen syvemmin. Nämähän ovat siis makuasioita. Mulla on puutteellinen mielikuvitus, kun en kykene näistä jutuista päättelemään kovin hyvin, mitä hahmojen päässä liikkuu. Itse asiassa Arianasta tässä pystyy päättelemään jonkin verran ja Albuksestakin, mutta jäävät silti minulle etäisiksi.

[Beelsebutt]

Oisko sellainen välimuoto? K-13 tai K-15 Albus/Gellert? 

Katellaan, mihin ne taipuu Voihan se olla, ettei se ihan K-18 mene, mutta ei sitä tiiä ^^

Liz, mä tiedän. Mä oon jo vuosikausia (!) yrittänyt päästä siihen, että osaisin kirjottaa silleen kuin mistä sinä tykkäät/kirjotat ihan vaan siksi, että sun mielipide on ollut mulle niin tärkeä, etten oo osannut erottaa sitä normaalista kommentoinnista ja ihmisten erilaisista mieltymyksistä. Tai kai mä välillä oon, mutta oot mulle liian iso auktoriteetti sellaseen pysyvämpään käsittämiseen Mutta nyt mä alan oivaltaa sen, että meidän tapa kirjoittaa sekä lukumieltymykset on erilaiset. Meillä on jotain samaakin, mutta pääsääntöisesti tykätään erilaisesta ja ainakin kirjoitetaan erilaista! Mä haluun periaatteessa edelleen oppia kirjoittamaan sellasta sisällökkäämpääkin tarinaa, mutta se ei oo sen mun luonteva tyyli. Näyttää siltä, että nää näennäisesti kepeät tarinat on mun "leipätyötä" ja olkoon niin. Suutari pysyköön lestissään, ellei sitten halua olla päivää leipurina ja kattoa, että tuleeko se hyvä kakku vai paha kakku

Niin ja ihan vaan selvennykseksi, että tää nyt oli tällainen henkkoht avautuminen asiasta, joka mua on painanut pitkään. Siis ei avautuminen sulle vaan avautuminen yleisestä asiasta yleisesti, sivuten sinua Eläkä ahistu, että joku kattoo sua ylöspäin

[Lizlego]

Liz, mä tiedän. Mä oon jo vuosikausia (!) yrittänyt päästä siihen, että osaisin kirjottaa silleen kuin mistä sinä tykkäät/kirjotat ihan vaan siksi, että sun mielipide on ollut mulle niin tärkeä, etten oo osannut erottaa sitä normaalista kommentoinnista ja ihmisten erilaisista mieltymyksistä. Tai kai mä välillä oon, mutta oot mulle liian iso auktoriteetti sellaseen pysyvämpään käsittämiseen

Mä ymmärrän yleisön miellyttämisen tarpeen, mutten millään tuota auktoriteettiosuutta.  Mä en halua olla kenenkään auktoriteetti, vaikka mielipiteeni ilmaisenkin enemmän kuin kernaasti, mutta hyvä jos alat päästä tuosta.  Jokaisen kirjoittajan pitää löytää se oma äänensä. Vaikka kommentit voivat auttaa yksityiskohtien hiomisessa, kerrontaäänen jokainen löytää itse. Tyylejä on monia.   

[Beelsebutt]

Emmä tiä saanko koskaan sua sieltä jalustalta revittyä alas, mutta jos yhtään lohduttaa, et oo siellä yksin 

*köhnappeliöhköh*