« Uusin viesti kirjoittanut Paquette 16-09-2026, 23:18:38 »
Kiitos kommentista, zilah! Toistan itseäni, mutta todella kiva kuulla sinultakin, että olin onnistunut saamaan tähän jotain tunnelmaa. Ja mukava myös, jos oli helposti luettavaa, koska haasteen takia tähän tuli vähän ylipitkiä virkkeitä.
Niin se onkin jännä, että Harry/Draco on niin suosittu paritus ja tämä taas vähemmän. Eikä H/D:ssä käsittääkseni niinkään painotu mikään vihaporno. Mua H/D ei oo koskaan oikein kiinnostanut, ja Severus/Sirius on mun mielestä myös pohjimmiltaan dynamiikaltaan aika erilainen paritus, mutta mistä minä mitään ymmärrän.
« Uusin viesti kirjoittanut zilah 09-09-2026, 21:50:24 »
Kyllä tämä on yllättävä pari, mutta se ei tahtia haittaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että hyvä kirjoittaja saa parista kuin parista uskottavan.
Tämä oli alakuloisesta vireestään huolimatta ihana ja lämmin tunnelmapala. Ei fluffya, mutta sellaista elämänmakuista ja helposti luettavaa tekstiä. Kiitoa tästä! ❤️
« Uusin viesti kirjoittanut Paquette 06-09-2026, 23:53:02 »
Omi vaan. Mä en oikein tohdi kirjoittaa kellekään muulle kuin itselleni, kun tuntuu ettei sitten kuitenkaan osu ajatukset ja mieltymykset yksiin kenenkään kanssa, ainakaan siinä tapauksessa että erityisesti yrittäisi saada osumaan. Mutta se on kyllä varmasti auttanut viihtymään Sirius/Severuksen parissa, että täällä on myötämielistä suhtautumista. Vihapornoa ei multa ole ainakaan tulossa näistä kahdesta, eikä varmaan kenestäkään muustakaan, tuntuu aika vieraalta se konsepti.
Hyvä, jos tämä toimi ilman pohjustusta ja kiva kuulla, että pidit tunnelmasta, kun mulla ei oikein ollut käsitystä siitä, millaisena tämä voisi lukijalle välittyä. Kiitos kommentista!
« Uusin viesti kirjoittanut Lizlego 04-09-2026, 09:40:42 »
Tää on niin mulle kirjoitettu että omin sen itselleni vaikkei olisikaan. Sirius/Severus josta kirjoitetaan lähinnä vihapornoa josta sydämeni itkee verta. Tässäkin on ihana tunnelma mutta tulee myös mieleen että pessimisti ei pety kun ne miettii sängyssä uhkakuvia kun mieliala on muuttunut positiivisemmaksi. No luultavasti Siperia on opettanut että pitkä hiljaisuus enteilee iskua että sikäli on taatusti fiksua varautua kun muut ei vaikuta sitä ehkä tekevän. Vainoharhainen lukija tuosta valonvälkähdyksestä ulkoa miettii että näkikö joku jotain.
Toi keskustelu on ihana, kun se hahmottaa ainakin mulle että nämä myös puhuu ainakin tärkeistä asioista keskenään. Ei tämä tarvitse enempää pohjustusta.
« Uusin viesti kirjoittanut Lizlego 04-09-2026, 09:05:26 »
Olikohan se.tämä jonka huomasin eilen Finissä mutten ehtinyt lukea. Työmatka on hyvä lukemiseen mut jos tämä kommentti on epäselvä niin johtuu kännykän autokorrektista. Tää oli suloinen ja tunnelmaltaan ihana ja leppoinen niin kuin Vilho ilman rähinäviinaa. Luonto, rauha ja varikset. Hahmot oli tasapainossa itsensä ja suhteensa kanssa vaikka yhteiskunta ei olisi vielä pitkään aikaan ja se on surumielisenä taustana tässäkin. Miksi ei kaikki molemminpuolinen rakkaus saisi kukoistaa? Mutta silti tästä jäi hyvä ja rauhallinen mieli.
« Uusin viesti kirjoittanut Paquette 03-09-2026, 23:47:48 »
Nimi: Kaidalla tiellä Ikäraja: S Vastuuvapaus: Hahmot Väinö Linnan, minä lainaan.
Virkehaasteeseen tämäkin. Vuonna 1971 homoseksuaaliset teot dekriminalisoitiin Suomessa, mihin tässä viitataan.
KAIDALLA TIELLÄ
Vilho astui pihalle kaksi kahvikuppia kädessään ja istahti penkille. Aurinko lämmitti jo, ja Urho oli riisunut paitahihasilleen, mutta Vilho jätti pusakan vielä ylleen. Muutama pilvenhattara täplitti vaaleansinistä taivasta, ja kylän suunnalta lensi peräkanaa kaksi varista, jotka laskeutuivat vierekkäin läheiseen kuuseen. Varjopaikoissa viimeiset lumilämpäreet olivat hiljakseen haihtumassa ilmaan tai sulamassa pieninä puroina vedeksi. Kevyt utu teki huhtikuisesta valosta tavallista pehmeämpää.
Ehkä se oli valo ja lämpö, tai kenties varikset, joka sai Vilhon siirtämään kupin heidän välistään, kuromaan umpeen syntyneen tyhjän tilan ja ottamaan Urhon käden käteensä.
"Mistäs ny tuule?" Urhon ääni oli huvittunut mutta hellä, ja hän silitti peukalollaan Vilhon kämmenselkää.
"Lounaasta kai", Vilho sanoi umpimähkään, ja totesi sitten ympäristöä hetkisen tarkkailtuaan, että ilmassa todella tuntui hento lounainen tuulenvire. Vilholla oli lämmin pusakassa, mutta hän ei uskaltanut luottaa siihen, etteikö kavala kevätsää vielä heittäisi eteen hyytäviä käänteitä, ja se ajatus toi jostain syystä hänen mieleensä aivan toisen muutoksen ja hän sanoi mietteliäästi: "Tässä onkin nyt pari kuukautta eletty yhteiskunnan silmissä poissa rikoksen poluilta."
"Kappas, nii ollaanki", Urho sanoi naurahtaen ja jatkoi: "Emmää nuaren ikin olis kuvitellu, et tommone kriminaali ku sää mut nii lumois, et määki onnellisen kriminaalin eläsi mont vuasikymment."
Vilho puristi Urhon kättä, tämä kyhnytti jalallaan Vilhon säärtä ja sanoi hetken kuluttua: "Kai täs piäne juhlanki vois pittä, vaik Lammio ja häne sakemanni kans malja nosta."
"Hmm, vois kai sitä, täytyy kattoo jos keväämmällä tulee Helsinkiin päin asiaa."
Jonkin aikaa molemmat paistattivat päivää vaiti, kunnes Vilho avasi jälleen suunsa: "On se nyt perkele että tämmönen asia on olevinaan joku rikos taikka sairaus", mutta hän puhui enemmän periaatteesta kuin tunteesta, eikä epäoikeudenmukaisuuden kokemus päässyt haavoittamaan hänen hyvää tuultaan.
"Nii, mut täyty vaa uskko, et asia menevä paremppa päi, vaik hitaalaisest", Urho sanoi ja hänen äänessään kuuluva rauha sai Vilhon tuntemaan syvää kiitollisuutta ja iloa.
Kun he paljon myöhemmin palasivat sisälle, narahti ulkoportaiden alin rappunen kotoisasti heidän noustessaan perätyksin, ja kuusesta kuului varisten tuttavallinen raakunta.
« Uusin viesti kirjoittanut Paquette 03-09-2026, 23:41:13 »
Heitän nämä nyt tännekin, kun en ole mitään muuta onnistunut saamaan valmiiksi asti, enkä tiedä kauanko mulla kestää hermo pitää mitään Finissä esillä.
Nimi: Jälkeen ja ennen Ikäraja: S (??) Vastuuvapaus: Hahmot ovat Rowlingin luomuksia, minä leikin heillä.
Tämä on kirjoitettu Finin virkehaasteen inspiroimana (sanalista alla) ja tää on epämääräistä jatkoa jollekin, jota ei ole olemassa. Tässä vähän epämääräisesti viitataan niihin tapahtumiin, mutta tätä saa tulkita ihan millä tavalla haluaa. Eikä tästä tullut yhtään sitä mitä halusin ja otsikko on kans aika pölhö.
sanalista:
JÄLKEEN JA ENNEN
Killan kokous on päättynyt, talvimyrsky vaiennut ja Kalmanhanaukio kahdentoista vallannut hiljaisuus on tiheää ja raskasta.
Sirius on jättänyt makuuhuoneensa oven auki, kuten hänelle on tullut tavaksi, ja Severus astuu sisään, samanlaisella rutiinilla hänkin.
Sirius on jättänyt raolleen myös verhon, jonka lomasta pilkistää kirkasta yötaivasta, ja Severus menee sulkemaan sen. Hän hätkähtää valonvälähdystä ‒ katulampun heijastus vesilätäköstä ‒ ja aikoo hetken verran jättää verhon silleen, pienenä protestina jatkuvaa, väsyttävää varuillaanoloa vastaan, mutta sulkee sen kuitenkin; mitätön virhe voi tässä vaiheessa maksaa kaiken.
Sirius on seurannut katseellaan Severuksen toimia, ja kun tämän pehmeät askelet viimein tulevat sängyn luo, kertoo Siriuksen huulille nouseva pieni hymy hänen seuranneen myös Severuksen ajatuksenjuoksua.
Severus siirtää sivuun peittoa puikahtaakseen sen alle ‒ samalla hän siirtää syrjään ajatuksen, että ehkä juuri tämä on heidän ratkaiseva virheensä.
Sirius on lämmin hänen vieressään, sylissään, kosketus niskassa ja selällä on hellä, mutta painostava tunne ei päästä irti kummastakaan, vaan vaatii sitä huomiota, jonka he haluaisivat antaa toisilleen.
"Dumbledore vaikutti olevan hyvällä tuulella", Sirius sanoo ja kääntyy tuijottamaan kattoa. Severus tietää täsmälleen, mitä hän tarkoittaa ja mitä siitä todennäköisesti seuraa heille, Harrylle, koko sodalle ja killalle, jonka jäseniin on vaivihkaa hiipinyt kavala luottavaisuus ja petollinen toiveikkuus.
"Lupin on jotenkin onnistunut lumoamaan sinun serkuntyttösi", Severus huomauttaa näennäisen asiaankuulumattomasti, mutta hänellä on vahva tunne, että sekin liittyy samaan optimistisen odotuksen harhaan, jossa heidän joukkonsa ovat viime kuukaudet olleet, ja joka ei voi päättyä kuin huonosti. Syksyllä olleet yhteenotot kuolonsyöjien kanssa voitettiin liian helposti ja vuodenvaihteen juhlapyhät menivät vastoin oletuksia täysin rauhassa.
"Ei kai tuo niin suuri ihme ole verrattuna siihen, mitä me olemme tehneet toisillemme", Sirius virkkoo hymyillen, mutta hymy katoaa hänen jatkaessaan: "Keväällä tapahtuu varmasti", ja Severus tietää hänenkin ajattelevan, että se kevät saattaa hyvinkin jäädä heidän viimeisekseen.
"Harrylle on pakko kertoa pian", Severus sanoo ja näkee Siriuksen silmissä haavoitetun eläimen katseen, eikä halua ajatella, miten sama tieto haavoittaa Harrya. Unohtaakseen oman pelkonsa ja välttyäkseen näkemästä kipua Siriuksen kasvoilla Severus vetää tämän syliinsä, ja saadessaan hyväilyynsä vastakaikua hänet valtaa tunne, joka toisissa olosuhteissa voisi kehittyä iloksi.
Merkillistä, miten jonkun ensin haluaa lähettää alimpaan helvettiin, ja sitten onkin valmis menemään sinne yhdessä hänen kanssaan.
//Ja pakko vielä sanoa, että mieslätkänpelaajien kropat ei minusta ole erityisen komeaa katsottavaa vähäpukeisina. Leon varsinkin näyttää vähän kaljakerhon jäseneltä, mutta kovin ylpeinä ne silti aina itseään esittelee. Tulee vain väkisinkin mieleen, että on se ehkä sittenkin se raha, mikä noita tyttöjeä noiden ympärillä kiinnostaa, eikä niiden komeus. Kukaan ei saa minua uskomaan, että ne olisi kiinnostuneet niiden aivoista.
Vaikea uskoa, ettei raha vaikuttaisi asiaan ratkaisevan paljon. Mutta kyllä Lauren tykkää myös Connorin ihanista rintakarvoista niin paljon, että kuka tietää, vaikka se olisi riittänyt ilman rahaakin. Ja Celeste samoin on aina niin rakastuneen näköinen, vaikka Leon huitelee ties missä edellä omilla teillään, kun jossain kuljetaan yhdessä. (Toki Celeste on näyttelijä, niin osaa se filmatakin jos on tarpeen. )
Mua silti vähän hävettää tuo noiden blondimeininki drinksuineen ja tisseineen, mutta ei sitä ilmeisesti rikkailla ihmisillä ole elämässään muuta kuin kauniit ulkoiset puitteet, oma kroppa ja alkoholi. Lol onneksi olen köyhä.
Tässä suhteessa voi kyllä todeta olevansa mieluummin köyhä. Tai jos olisin rikas, niin varmaan olisin noiden tuon tapaisten ihmisten mielestä joku kummajainen, kun ei se elämäntapa kiinnostaisi.
Tuoreimmat viestit
Ja mukava myös, jos oli helposti luettavaa, koska haasteen takia tähän tuli vähän ylipitkiä virkkeitä.
)
Lol onneksi olen köyhä.