Nimi: Piparkakkuja
Kirjoittaja: se minä olen
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama
Hahmot: Luna ja Rolf Scamander
AN: Oma
joulukalunteri-luukkuni, jee. Melkein iski ideapula ja paniikki, mutta lopulta keksin, että leipomisesta on aina mukava kirjoittaa ja vähän jouluisemmaksi virittämällä, siitä saisi myös hyvän osaanottajan kalunteriin.
Piparkakkuja
Luna ei ollut koskaan osannut leipoa pikkuleipiä, pipareista nyt puhumattakaan. Muffinit ja täytekakut onnistuivat vaivatta, herkät macaron-leivokset kädenkäänteessä ja jopa monimutkainen, tuulihatuista koottu croquembouche syntyi kuin luonnostaan naisenalun näppärissä käsissä. Mutta pikkuleivät, kaikenlaiset, epäonnistuivat aina.
Vaikka Luna olisi kuinka muistuttanut itselleen mantramaisesti, että aina tuli ottaa huomioon taikinan suhde muotoon nähden, että leipominen oli vain eräänlaista tiedettä ja siinähän hän juuri kaikesta hajamielisyydestään huolimatta oli erinomainen, mikään ei auttanut. Piparien reunat mustuivat karrelle edelleen ja osa menetti uunissa muotonsa, jolloin lopputuloksena oli epämääräinen sotku pellillä ja savunkäryinen keittiö.
Eräänä aamuna Luna löysi soluasuntonsa keittiöstä pienen lasipurkillisen perinteisen muotoisia piparkakkuja. Purkin kannen ympärille oli aseteltu huolella pieni lahjanarunpätkä, jossa killui hänen nimellään varustettu, talviaamunsävyinen kortti. Toiselle puolelle oli miehen käsialalla tekstattu vain kehotus
”Ole hyvä, kotikutoisia piparkakkuja” ja lähettäjä,
”uusi asuintoverisi Rolf Scamander”. Luna hymyili itsekseen iloiselle yllätykselle ja avasi purkin. Vihdoinkin hän saisi joka-aamuisen tiivijuuriteensä kanssa joululta maistuvia pikkuleipiä.
Kun
”uusi asuintoveri” alkoi viimeinkin osoitella heräämisen merkkejä, oli Luna mutustanut pipareita jo kymmenen ja jokainen niistä oli ollut yhtä täydellinen kuin edeltäjänsä.