Moose and Moose juniorOlen joskus ollut sitä mieltä, että ainoastaan tosi hc-leipojat vääntää itse piparitaikinan... Mutta väärässä olin! Se on helppoa ja hauskaa, minkä lisäksi siitä saa paljon ihailevia katseita, koska kaikki muut elää edelleen siinä illuusiossa, että pakastealtaiden valmiit taikinat ovat ainoa vaihtoehto kotileipurille
Ohje on peräisin Raisa Kettusen ihanasta vegaanisesta leivontakirjasta
Puputyttö ja vohvelisankari, jota olen muistaakseni joskus aiemmin Fifissä mainostanut. Pipareiden maku on loistava, joskin melko mausteinen - itse tykkään näistä tällaisina, mutta jos tavallista tuhdimpi makuelämys arveluttaa, niin inkiväärin määrää voi vähentää, se kun tuntuu näissä melko terävänä.
Kettutytön piparit1,5 dl rypsiöljyä
4 dl sokeria
1 dl siirappia
1,5 dl kauramaitoa
1 l vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
maustesekoitusta, jossa 3 tl inkivääriä ja 1 tl kutakin seuraavista; jauhettua muskottipähkinää, neilikkaa ja kanelia
She-devil (tehty yhdistämällä ihmiskroppa ja pukin pää) sekä sydämetön nainen1. Sekoita keskenään sokeri ja öljy isossa kulhossa, vatkaa kunnolla parin minuutin ajan. Tuo mieleen hämmentävän elävästi keltaisen lumen. Lisää siirappi ja kauramaito, sekoita tasaiseksi.
2. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää erissä taikinaan. Tämä käy hyvästä treenistä, sillä taikina on paksua ja jäykkää. Laita jääkaappiin viilenemään ja jähmettymään ainakin tunniksi.
3. Laita uuni lämpiämään 175°C:seen.
4. Kauli ja painele muoteilla haluamiasi pipareita, paista noin 8 minuuttia. Taikinaa kannattaa ottaa kylmästä työstettäväksi pienehkö köntti kerrallaan, koska lämmetessään ja pehmetessään taikina muuttuu hankalammaksi käsitellä.
HopeanuoliOhjeen mukaan pipareita tulee noin 80-100 kpl, meillä tämä käytännössä tarkoitti jotain seitsemää tai kahdeksaa pellillistä - tarkkaa määrää en osaa sanoa, koska en pysynyt laskuissa mukana. Piparit myös katosi parempiin suihin niin rivakkaa tahtia, että kokonaismäärää on vaikea hahmottaa.
Taikina säilyy jääkaapissa hyvin muutaman päivän, myös pakastaminen onnistuu.
Kuten kuvista näkyy, osa pipareista unohtui uuniin vähän turhan pitkäksi aikaa; siskon kanssa jäätiin pohtimaan sitä, miten Cesar Milanilta sujuisi Hopeanuolen kouluttaminen, ja arvasihan tuon, että leipomuksetkin kärähti moista visioidessa. Kuten kuvaan sopii, mopo karkasi käsistä vähän toisellakin tavalla...
nyt vähän hävettää
