Ihanaa, että täällä on runsaasti keskustelua, ja aiheesta kommentointi, joka tuppaa olemaan aina yhtä mielenkiintoinen puheenaihe. Harmi vain että olen vähän myöhässä pulinan keskipisteestä, mutta ei se mitään, ette välty sillä minun mielipiteideni ilmituonnilta.
Mä näen tässä aivan selkeän yhtymän kaikenmaailman idols- ja heikoinlenkki-kisoihin. Pelkäsin jo alunalkaen, että sellaiset murskakritiikkiohjelmat tulee vaikuttamaan ihmisten kommentteihin ja se on nyt aivan täydellisesti nähtävissä.
Tuo muuten on totta! En ole tullutkaan oivaltaneeksi yhteyttä mutta nyt se tuntuu ilmeiseltä. Minua aina huolestutti noissa se, miten tuollainen "palaute" vaikuttaa etenkin nuorten itsetuntoon ja harmittaa että loukkaamisesta on tehty viihdettä.
Mä tiedän, että tällaisista ärsyyntyminen on tavallaan epäreilua, koska ihminen ihan oikeasti yrittää vain olla kiva ja sanoa mielipiteensä tekstistä parhaansa mukaan. Mutta samalla ottaa ihan hitosti päähän, kun näen saaneeni kommentin ja sitten se onkin vain makeilevaa "voi kun hahmoa X käy sääliksi, en löytänyt kirjoitusvirheitä ja muutenkin hyvä teksti, kiitos!" ympäripyöräilyä. En tietystikään vaadi (en ainakaan tunnusta), että jokainen kommentti olisi neljän sivun analyysi käyttämieni välimerkkien symboliikasta, mutta haluaisin nähdä jonkin merkin siitä, että tekstini on herättänyt lukijan päässä jonkinlaisia ajatuksia. Mun ihannekommentit on sellaisia, joissa kommentoija sanoo tekstistä jotain sellaista, joka ei ole kirjoittajan päähän pälkähtänyt ollenkaan tai katsoo asiaa vähän toisesta näkökulmasta.
Sarelon on hyvä esimerkki siitä, kun olen viime aikoina alkanut olla yhä enemmän sitä mieltä, että tietyntyyppistä tai "valtavirrasta poikkeavaa" palautetta toivovien olisi todella hyödyllistä kertoa siitä ficcinsä alkutiedoissa! Koska jos tuontyyppinen kommentti häiritsee, siitä voisi oikeasti mainita. Onhan se selvää että mielellään kuka tahansa ottaisi tarkkaa ja tähdellistä palautetta vastaan, mutta kun niitä tulee sen mukaan, mitä kukin kirjoittaa. Voisihan sen kohteliaasti ilmaista, että tykkäisi nimenomaan kuulla mitä ajatuksia teksti on lukijassa herättynyt, eikä vain tokaista että "turhat ihkuttajat jättäkää saman tien kommentoimatta kokonaan".
Minä olen kyllä samaa mieltä siitä jonkun aiheeseen viitanneen kanssa, että sekin, jos lukija kokee sääliä jonkun hahmon taholta, on merkki siitä että teksti on koskettanut. Ketä se lopultakaan liikuttaa, jos jollekin joutavalle hahmolle tapahtuu jotain pahaa, ihan samahan se on, mutta jos alkaa välittää henkilöstä, silloin siinä tekstissä toimii jokin.
Hahah, palautteen antajana mussakin on tosiaan kanssa se huono puoli että en itse voi jättää palautetta jos mulla ei ole positiivista sanottavaa. Negatiivista sanottavaa en aina edes löydä, siinä mun pitäisi itsekin palautteen antajana vähän kehittyä... ^^"
Ja minä en tunne tarpeelliseksi sanoa negatiivista asiaa, ellei sille ole todella hyvää perustetta.
Mun mielestä se ei mene niin, että hyvä palaute on sellaista, jossa pitää olla molempia.
Ei minustakaan. Varsinkin jos pitäisi väkisin keksiä jotain erityisen rakentavaa.
Tässä tuleekin esiin kysymys... onko olemassa hyvää tai huonoa kommentoijaa? Pääasiahan se periaatteessa on että palautteessa on rehellisesti oma mielipide. Mutta siis vaikka itse sanoinkin etten välttistä arvosta esim niitä "ihan surkea" kommentteja ilman perusteluja niin mä näkisin asian kuitenkin niin että periaatteessa on vain palautetta josta pitää ja josta ei.
Tuo on ihan totta. Ja minä edelleen toivon että ihmisiä kannustettaisiin kommentoimaan, ja tehtäisiin kommentoinnista mahdollisimman vähän paineita luova asia, koska sillä tavalla ihmiset tulevat kirjoittaneeksi. Aikoinaan kun kommentoinnista keskusteltiin Finissä (sen tyrehdyttyä hirveästi silloin), tosi monen kohdalla kommentoimattomuuden syynä tuntui olevan pelko siitä, ettei oma palaute olisi tarpeeksi hyvä ja rakentava, tai ettei osaisi sanoa sitä mitä halusi sanoa vaan latistui niihin "hyvä, tykkäsin" -sanoihin ja jäi siksi julkaisematta, kun se vähä tuntui turhalta. Monelle myös tuntui kommentointi tuottavan paineita, kun oli tunne siitä, että odotettiin pitkää ja huolellisesti analysoivaa kommenttia, jota ei ollut aina aikaa ja jaksamista kirjoittaa.
Kirjoittajilla tuntuu olevan myös eri näkemyksiä siitä, mikä on kommentin tarkoitus. Ilahduttaa kirjoittajaa? Kehittää ficcaria kirjoittajana? Auttaa kirjoittajaa korjaamaan tekstin virheet (eli vähän kuin lisäbeta)? Johdattaa keskusteluun kirjoittajan kanssa? (Jota toiset taas pitävät tuskallisena, kun eivät osaa/kerkiä/halua vastata kommentteihin...) Vai pelkästään todistaa että ficci on tullut luetuksi ja siinäpä kaikki? Millainen kommentti riittää, millainen on turha? Tämä on niin tilannekohtaista, että mielestäni siinä ei ole kovin isoa varaa kritisoida kommentin olemusta, ellei ole itse yksilöinyt millaista palautetta haluaa ja millaista ei. Mollaamiskommentit ja murskakritiikki ovat sitten asia erikseen.
Asiasta toiseen, koin tänään järkytyksen, kun pikkusiskoni kysyi, miksi käytän koko ajan flirttihymiötä (eli siis tätä näppäinyhdistelmää ; D ) ja minä olin ihan ällikällä lyöty, että ei se mikään flirtti ole. Kuulemma on.
Täällä kuten Finissäkin siitä tulee tämä hyväntuulisella tavalla huvittuneen näköinen naama:
, sellainen "hih" ja hymy ja vähän pilke silmäkulmassa yhtä aikaa, ja olen käyttänyt sitä yleisesti samassa merkityksessä ihan joka paikassa. Iips. Ei ole elämä helppoa näiden kanssa. Noita voi tulkita kukin niin tavallaan, että kohta alkaa pelottaa käyttää hymiöitä ylipäätään.
