Kissat on kyllä saatanasta - nämä urpot leikkii lähinnä iltaisin ja öisin, mikä automaattisesti tarkoittaa sitä, että näin herkkäuninen ihminen heräilee parin minuutin välein sydän pamppaillen kuuntelemaan ääniä ympäriltään. Nykyään oon onneksi oppinut suodattamaan jo paljon; en enää herää jokaiseen naukaisuun, siihen kun Sulo-kissa juoksee ovia päin, siihen kun nää käy hiekkalaatikolla, syö naksuja tms. mutta siltikin herään jos ääni on yhtään vieras tai jollain tapaa erikoinen. Siinä missä vaimoke kuorsaa lasien särkyessä minä olen jo paikalla korjaamassa vahinkoja. Jännä miten kuuloaistikin suodattuu ja tottuu kaikkeen.
Ai joo, ja mun on saatava nukkua seinän puolella, seinässä kiinni. Tämä korostuu lähinnä kotona ja joillakin kavereilla, mutta yhyy, antakaa mulle nurkkapaikka. (Tässä on takana jokin hieno logiikka, jonka mukaan mahdollinen tappaja teurastaa ensin sen lähempänä ovea nukkuvan, jolloin mulla on pienen pieni mahdollisuus päästä karkuun. Ehhehee. Terveitä ajatuksia.)
// Uh, ja melkein unohtui kertoa, mikä on mun yleisin yöllisen paniikin syy! Muutettiin hetki sitten uuteen kämppään, jossa wc-pönttö huuhdellaan nappia painamalla, kun taas aikaisemmassa asunnossa se piti nostaa. Eräs yö heräsin siihen, että joku veti vessan. Ajattelin sen olleen vaimoke, mutta kappas saatana, sehän nukkui makeasti siinä mun vieressä! Kauheessa paniikissa sitten herätin toisen ja hysteerisenä kuiskailin jonkun olevan meidän asunnossa, eikä ensin tullut mitään reaktiota. Sitten vessa vedettiin uudestaan. Nojoo, Sulohan se on oppinut jännän uuden jutun, ja vetelee tosiaan tota vessaa muutaman kerran yössä ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi.
/// Ai joo, ja vähän aiheesta poiketen, mitä mieltä olette, pitäisikö soitella kiinteistöön jo nyt, sillä huomasin toissapäivänä oudon, pistävän ja todella kammottavan hajun tässä meidän kerroksen kohdalla rappukäytävässä, ja se on vaan voimistunut koko ajan. Paikansin sen hissin viereiseen asuntoon, jossa asuu sellainen iäkäs eläkeläisrouva. Tätiä ei ole näkynyt suunnilleen kuukauteen rappukäytävässä, vaikka aikaisemmin olen häneen törmännyt tuon tuosta. En tunne ko tätiä ollenkaan, eikä sekään tervehdyksen perusteella ole koskaan mua jälkeenpäin muistanut (meidän keskustelut meni joka kerta aika lailla tähän tyyliin; Minä: "Moi! :------)" Mummo: "Öh, hei vain. Kukas sinä olet?" "Umm, teidän naapuri..." "Jaaaa, en minä sinua muistakkaan. :----)") joten en tiedä miten typerältä tuntuisi käydä ringittelemässä sen oven takana vaan todetakseen sen olevan kunnossa jajaja. Tekisi mieli kurkistaa postilaatikosta onko siihen alas kerääntynyt postia, mutta sekin tuntuisi niin tirkistelyltä. Kuvittelenko vaan taas liikoja, vai pitäisikö mun ihan pokkana vaan käydä huomenna ringittelemässä vaikka tähtitorttujen kera? Sitten taas toisaalta, asutaan sellaisessa paikassa jossa en itse henk.koht. avaisi oveani kenellekkään tuntemattomalle, niin ties vaikka se täti ei edes uskaltaisi avata oveaan. (Vaimokkeen poliisituttu mm. kysyi ensimmäisenä muutosta kuullessaan että miksi tahdotaan muuttaa tähän nistitaloon. Errr, kiva.)
Tässä on kyllä ehdottomasti hyvätkin puolensa ettei Helsingissä juurikaan tutustu naapureihinsa, mutta juuri nyt vähän harmittaa ettei oikein kehtaa käydä vilkaisemassa onko kaikki kunnossa.
