Mua ketuttaa. Mä pääsin eilen aivan loistavaan kirjoitusfiilikseen. Niin loistavaan, että itkin puolet päivää, koska eläydyin oikein hyvin osaani ja sillä fiilarilla sitten tuotin tekstiä... joka oli aivan kelvotonta kuraa ja tänä aamuna sitten deletoin koko eilisen paskan ja totesin, että tasan ei mene onnenlahjat.
Kun mä eläydyn johonkin oikein kunnolla (ja se on osa kaiken suolaa), lopputulos on kauheaa paskaa. Ei siis ihme, että kaikki mikä on edes jotekuten kelvollista on mun mielestä tunteiltaan latteaa, kun muu epäonnistuu niin pahasti. Mut kun mä haluaisin nimenomaan pystyä ja osata tuottaa elämyksellistä tekstiä, jossa olisi ne ääritunteetkin eikä pelkkää keskipaskaa! Ketuttaa ankarasti! En halua ikinä enää kirjoittaa yhtään mitään, perkl!
Tällainen on ärsyttävää, todella ärsyttävää.
:'( Mä selviydyn kirjoittamisesta vain kun en eläydy tai kun eläydyn puolivillaisesti tai parodisesti, mut kun mä haluan koko perl:een tunneskaalan! Veetutuksen ja epätoivon multihuipentuma!