Jes!

[Beelsebutt]

Mä haluan laittaa tähän kanssa sekaan jonkun parjatun fantasiaelementin, mutten osaa päättää minkä. 

Arvo yksi jolla aloitat ja sitten koita saada mahtumaan niin monta kuin suinkin ehdit!

[Lizlego]

Jes!!! Loistoidea!! Tästähän tulee aivan loistavaa!

[Chuuko]

Jee, koulupäivä peruttiin kun opettaja on kuumeessa. Ei oikeasti ollenkaan kivaa opettajan kannalta, mutta eipähän tarvi mennä kouluun. 

Jee, sain myöskin uusittua blogini ulkoasun. Johan se on jotain 7 vuotta näyttänytkin samalta, semmoselta yltiöteinigootilta. Nyt siinä on toivottavasti hieman aikuisempi säväys. 

Ja vielä kerran Jee, tänään on kaunis syyspäivä. Pari päivää viime viikolla oli niin tuhottoman harmaita ja masentavia, että mielikin oli ihan maassa.

[Antelope]

Ja vielä kerran Jee, tänään on kaunis syyspäivä. Pari päivää viime viikolla oli niin tuhottoman harmaita ja masentavia, että mielikin oli ihan maassa.

Täällä on tosi nättiä nyt, kun paistaa aurinko mutta on kuitenkin sellanen kirpeä syyssää. Lehdet on tosi kivan värisiä, kun kattelee ikkunasta.

Saako vähän hehkuttaa, että jes, mun koe meni hyvin. Ei tullut kertaakaan sellasta tunnetta, että vittusaatana!!!!1 vaan osasin kaikki asiat niin kuin pitikin, mikä oli toosi iso helpotus, koska en saanut viime yönä edes kunnolla unta, kun olin niin stressissä. Ehkä mä saankin tästä kurssista sen ysin.

(Ja mun poikaystävä osti mulle sitä playkaakaohöskää kokeeseen evääksi. <3 Oon addiktoitunut siihen tavaraan.)

[zilah]

Se on sitten perheenlisäystä tiedossa.  Ensi kesänä voi kuulua pikku kavioiden kopinaa...


zilah

[Lizlego]

Mä tiesin, että mulla on dementia, mutta se aina pääsee silti yllättämään. Ehdin jo unohtaa tuon uutisen ja luettuani ekan lauseen luulin hetken, että sä olet raskaana. 

Mä olen kanssa ollut ihan ekstaasissa kun aurinko paistaa.

[zilah]

Mä tiesin, että mulla on dementia, mutta se aina pääsee silti yllättämään. Ehdin jo unohtaa tuon uutisen ja luettuani ekan lauseen luulin hetken, että sä olet raskaana. 

Kyllä mun lapsentekovuodet on kaukana takana. Multa puuttuu nykyisin tietty juttu, joka on tuossa hommassa oleellisen tärkeä. 


zilah

[Lavande]

^voi, meinasin päästää ilmoille taas vaikka mitä mauttomia kommentteja 

JES. Olen innostunut juoksemaan. Olen hidas ja väsyn helposti, mutta ei se mitään. Sunnuntaina kokeilin huvikseni, jaksanko viis kilsaa. Jaksoin! Keho oli seuraavana päivänä vähän kummissaan, että mitäs tää tälläinen liikunta nyt yhtäkkiä on. Eilen juoksin toiset viisi, jolloin uskalsin nostaa vähän vauhtiakin, ja huomenna aion kanssa! Odotan innolla, josko täällä olisi talvella tarpeeksi viileä ulkona juoksemiseen, se olisi ihan huippua juoksumattoon verrattuna. Haluaisin sellaiseksi tyypiksi, joka juoksee tuosta vaan kymmenen kilsaa pari kertaa viikossa.

[Fiorella]

Lavande, viiden kilometrin juoksu on jo minusta aika hyvä saavutus! Itse olen nyt kunnostautunut kuntosalilla ja kokeillut ensimmäisiä kertoja juoksumattoa (aika pelottava kokemus, mutta näköjään siihenkin tottuu). En ole niin pitkään aikaan kokeillut juoksemalla juosta maastossa, että osaisin sanoa miten pitkälle jaksaisin juosta yhtäjaksoisesti, mutta yllätyksekseni olen onnistunut aika helposti juoksemaan (= hölkkäämään jättäytymättä välillä kävelemään) tuossa matolla 20 minuuttia putkeen, ja luulen, että 30 minuuttiakin menisi kun ei kiirehtisi eteenpäin. Olen tuosta jo suorastaan ylpeä itsestäni, en olisi uskonut.

Onnea zilahille tulevasta kaviokkaasta.

[Celeporn]

Onnea hepasta <3


Tuohon juoksemiskeskusteluun osallistun sen verran, että meikäläisen ulkona hölkkäämiset ovat edenneet siihen asti, että jaksan hyvin pysyä liikkeessä kolmen biisin verran yhteen menoon <3 Koiran kanssa lenkkeily on välillä vähän ärsyttävää, kun välillä on pakko pysähtyä pomppimaan paikallaan kaverin kuseksimisen vuoksi, mutta muutoin on vallan ihanaa puuhaa.

Ja aahh jesjes, viimein ensi maanantaina ne perkeleen astmatestit! Ehkä sen jälkeen tuo juokseminen on vieläkin mukavampaa.

[zilah]

Kiitos onnitteluista.  Ensi kesään on vielä pitkä aika, mutta hyvältä näyttää nyt. Tuleva äiti on kyllä hiukan äreänä hormonimyrskyn kourissa, mutta sehän on alkuraskauden tyypillisiä vaivoja.  Eikä hoidossa ainakaan ole moittimista. Häntä pidetään kuin kukkaa kämmenellä, ja syödäkin saa kahden edestä. Se on hänen lempipuuhaansa. 

Ja Jes! Jälleen on muuttourakka käynnissä, mutta täytyy sanoa, että tämänkertainen rundi on ollut uskomattoman helppo. Muuttomatka kokonaiset kaksi kilometriä ja tänään saatiin tehtyä enemmänkin kuin mitä oli suunnitelmissa. Huomenna ja lauantaina sitten siivoamista ja pakkaamista, ja vielä ehtii tavata ystäviäkin! 


zilah

[Antelope]

Herranjumala kun pitkiä matkoja juoksette. Mä oon niin rapakunnossa, että huhhuh. En jaksaisi varmaan edes kilsaa juosta... Oon varmaan maailman epäurheilijamaisin ihminen: oon tyytyväisimmilläni sillon kun makaan sohvalla sipsipussin kanssa ja katon jotain tyylillä BB:tä.


Aa, riitelin mun poikaystävän eilen kanssa ja tänään se tuli ulko-ovelle matkassaan iteleipomia mokkapaloja ja pyysi anteeks, että oli ollut kusimulkku. <3

[Lavande]

Herranjumala kun pitkiä matkoja juoksette. Mä oon niin rapakunnossa, että huhhuh. En jaksaisi varmaan edes kilsaa juosta... Oon varmaan maailman epäurheilijamaisin ihminen: oon tyytyväisimmilläni sillon kun makaan sohvalla sipsipussin kanssa ja katon jotain tyylillä BB:tä.

No siis kun tän asian kauneus piileekin siinä, että olen koko elämäni inhonnut juoksemista, enkä alkuun jaksanut "juosta" tuskin minuuttiakaan. Viime vuoden kesällä hain netistä jonkun helpoista helpoimman, luultavasti seittemänkymppisille tai ylettömän lihaville tarkoitetun juoksuohjelman ja seurasin sitä! Oli aika huippua nähdä, että ei siihen tosiaan montaa viikkoa mennyt, kun jaksoi köpötellä sen puoli tuntia. Tän vuoden aikana en kuitenkaan juossut, koska vaihtoehdot olisi ollut Skotlannin sateessa murhaajaraiskaajaasuinalueellani iltaisin tai kuntosalilla paikallaan juosten. En siis jonkun satunnaisten, kerran kuukaudessa 10min pyrähdyksien lisäksi juossut vuoteen, mutta ilmeisesti ne lihakset on edelleen tallessa

[Antelope]

Herranjumala kun pitkiä matkoja juoksette. Mä oon niin rapakunnossa, että huhhuh. En jaksaisi varmaan edes kilsaa juosta... Oon varmaan maailman epäurheilijamaisin ihminen: oon tyytyväisimmilläni sillon kun makaan sohvalla sipsipussin kanssa ja katon jotain tyylillä BB:tä.

No siis kun tän asian kauneus piileekin siinä, että olen koko elämäni inhonnut juoksemista, enkä alkuun jaksanut "juosta" tuskin minuuttiakaan. Viime vuoden kesällä hain netistä jonkun helpoista helpoimman, luultavasti seittemänkymppisille tai ylettömän lihaville tarkoitetun juoksuohjelman ja seurasin sitä! Oli aika huippua nähdä, että ei siihen tosiaan montaa viikkoa mennyt, kun jaksoi köpötellä sen puoli tuntia. Tän vuoden aikana en kuitenkaan juossut, koska vaihtoehdot olisi ollut Skotlannin sateessa murhaajaraiskaajaasuinalueellani iltaisin tai kuntosalilla paikallaan juosten. En siis jonkun satunnaisten, kerran kuukaudessa 10min pyrähdyksien lisäksi juossut vuoteen, mutta ilmeisesti ne lihakset on edelleen tallessa

Luot muhun uskoa! Ehkä tämmönenkin joskus jaksaisi alkaa sitä lenkkeilyä harrastamaan. Aina kesällä saan semmoisen urheiluvimman ja oon ihan jee, nyt alkaa kuntokuuri, mutta se tyssää tosi nopsaa siihen pettymykseen kun ei jaksakaan. Eihän sitä tietty heti voikaan jaksaa, kun kroppa on tottunut siihen että kävellään kouluun ja sieltä takaisin kerran päivässä eikä mitään muuta. Ehkä sitä voisi kokeilla tai edes liikuttaa tätä takapuolta johonkin suuntaan, kun tykkään kuitenkin kävellä ja kuunnella musiikkia samalla. Pitäis vaan muistaa aloittaa mahdollisimman kevyesti ettei tuu sitä masennusta.

[Celeporn]

Joo hei mäkään en todellakaan ole oikein koskaan ollut mikään sportti-ihme!

Saan aina silloin tällöin sellaisia liikuntapuuskia, että harrastan vaihtelevalla aktiivisuustasolla 2-6kk, sitten liikunta saattaa jäädä pois ohjelmasta helposti kokonaiseksi vuodeksikin... Olen ollut koiranomistaja nyt nelisen vuotta, ja piskien kanssa on tullut huonoinakin kausina kyllä käveltyä vähän pidempiäkin lenkkejä, mutta se ei ole ollut säännöllistä eikä muutenkaan missään nimessä "urheiluksi" laskettavissa edes hyvällä tahdolla 

Nyt tänä kesänä mulla puhkesi jonkin sortin astma ja elopainoakin on päässyt taas kertymään, niin kai olosuhteet oli kypsät jonkinmoiselle kolmenkympin kriisille. Oon nyt lenkkeillyt vasta pari kuukautta, ja aluksi en pystynyt saatanallisen hengästymisen vuoksi hölkkäämään kevyesti edes yhden biisin ajan. Nopeasti se kehitys kuitenkin tässä alkuvaiheessa tapahtuu, kun osaa vaatia itseltään sopivasti ja myös antaa armoa oikeissa kohdin!

Tärkeää on tosiaan aloittaa just sopivan kevyesti, jos ei liikunta ole aiemmin maistunut, niin saa niitä onnistumisen kokemuksia heti alkuun  Itselle on myös ollut tärkeää pitää mielessä se, ettei repsahduksen jälkeen pidä masentua ja ajatella, että en näköjään pysty, antaa vittu olla.

Huuh, tulipahan selitys! Oon nyt itse vain niin kovin innoissani jaksamisesta ja kehityksestä, että kovasti haluan tsempata yrittämään.