Loistavaa <3
Näiden latinan alkeiden myötä oon kyllä tajunnut, miten urpo kieli englanti on kaikille ensisijaiseksi A1-kieleksi, koska se ei kehitä kieliopillista ajattelua yhtään ja se on jotenkin niin helvetin hakuammuntaa.
Todellakin! Latinasta saa järkyttävän hyvän pohjan kaikille kielille paitsi sanaston, myös monimuotoisen kieliopin vuoksi. Mulla meni ensimmäisellä kurssilla ikuisuus ymmärtää mitään taivutusperiaatteista, koska latina oli ruotsin ja englannin jälkeen ensimmäinen kieleni eikä ruotsissa ja englannissa pahemmin persoonitella. Ja lisäksi latinan jälkeen kaikki kielet tuntuvat helpoilta - ranskan tunnilla oli jonkinlainen yleinen järkytys kuulla, että substantiiveilla on sukuja (iik!) ja eri artikkeleja ja lisäksi monikon pääte (super iik!). Voi löl, ihan kamalaa osata tehdä ero yksikön, monikon, epämääräisen ja määräisen välille
Mutta onhan se, jos englannissa on oppinut vain kolmeen artikkeliin ja ässään, nyt pitäisikin osata *laskee, laskee* viisi (?) artikkelia ja eeässä.
Yritin tämän vuoden ensimmäisessa jaksossa suorittaa latinankurssia itsenäisesti, koska missasin tunnillisen kurssin ja seuraava on vasta toukokuussa. Siitä ei tullut kyllä yhtään mitään
Käännöksestä sain suulliseksi palautteeksi kamalan ja kielioppi alkoi kusta heti kättelyssä, aivot ei vain pysy mukana! Pahinta on, että taivutuspäätteitä on tosi paljon samoja ja pitää niin osata tulkita ja yhdistellä ja päälle vielä sukuja ja lauseoppia ja huhhuh! Taulukoita vielä opettelee ulkoa, mutta sitten kun on teksti edessä ja sitä alkaa työstää, sumentuu kaikki yhdeksi kakanväriseksi mössöksi päässä eikä osaa yksinkertaisia preesenssejäkään taivuttaa, saatikka jotain partisiipin pluskvamperfektin akkusativus cum infinitivoja. Brh, luulin aina olevani hyvä suomen kieliopissa ja saan kyllä edelleen kiitettäviä siitä, mutta latinan kanssa ei vain suju. Esimerkiksi en vain ymmärrä, miten passiivi voi taipua persoonissa... tai okei, ymmärrän, että se pitää kääntää persoonissa tai miten nyt parhaalta kuulostaa ja osaan yhdistää tekijöitä yms., mutta mitä se tarkoittaa kielessä itsessään, on minulle mysteeri. Kummaa, niin kummaa.
Mutta ihana kieli latina on, tuskasta huolimatta
En lopettaisi en ja vielä jonain päivänä luen Harrius Potteriuksen.
Tosi kumman oloista, että teidän pitää opetella uskonnollista sanastoa. Onhan se teologeille toki käytännöllisintä, mutta kumminkin. Koska vaikka opetussisältö historiallista onkin ja kaikki tekstit jotain antiikkifaktaa käsittelee, osaan silti tilata kahvin latinaksi, esitellä itseni yms. ja perusperus uskonnollinen sanasto kuuluu myös kauppaan, ihan niin kuin englannissa ja ruotsissakin. Toisaalta taas tosi paljon muinaisjäänteistä käsittelee uskontoa ja niiden tulkinnassa on paljon hommia latinisteille, tuskin niitä roomalaisten orjien kahvikeskustelut pahemmin kiinnostaa, ja siksi lienee perusteltua opettaa astetta spesifimpää sanastoa. Heinäsirkka on aika ehdottomasti lempi latinankielinen sanani, tälläisen opettajan mukaan tunnetun, mutta itselle täysin uuden lentävän lauseen vuoksi : "Suntne cicadae semper cicadis carae, formicae formicis." tai jotain tuollaista, tarkoittaa "ovatko heinäsirkat aina rakkaimpia heinäsirkoille ja muurahaiset muurahaisille"
hah, syvällistä, mutta ihan loistavaa! Tuo olisi kiva paidan selässä.
