Nyt spämmään, mutta nää helvetin punkit tekee mut hulluksi! Hysteerisyyteni on yleensä about sellaista keskitasoa, mutta punkeissa on jotain niin ällöttävää, ettei pahemmasta väliä. En tajua, miten olin missannut kyseisen yksilön, koska hipelöin koirien korvia ihan jo niin ihanan pehmeyden takia niin paljon, mutta äsken piskin kävellessä ohitseni huomasin korvanlehdessä mollottavan hernettä suuremman punkin. HYI HELVETTI.
Tää kammoksunta melkein naurattaa mua itseänikin, sillä niitä pikkuisia punkkeja voin ihan hyvin nyppiä koirista paljain sorminkin, mutta noi paksut... yyyyhh. Pesen koirien oksennuksia ja ripuleita mukisematta tai kakomatta, satunnaisista suolisto-ongelmista kärsivän villapalleron paskaiset perskarvat leikkaan täysin tyynesti ja niin edelleen, mutta hyvin syöneen punkin tavoittaessa verkkokalvoni oksennusrefleksi muistutti välittömästi olemassaolostaan.
Sen puolesta olen super-tyytyväinen, että elukoiden on huomenna aika siirtyä toiseen kotiinsa, huh, pysyypähän hetken punkit poissa mun näköpiiristä.