Mä opin inhoamaan helteitä, koska mulla ei ole ikinä ollut autoa ja mikään ei ole tuskaisampaa kuin kulkea hiki hatussa jotain työmatkoja kaupungin halki reppu selässä ja joka helvetin paikka hikeä tippua. Helppoahan se on ihmisillä, jotka voi jättää ponnistelunsa autoon astumiseen ja sieltä ulos tulemiseen, mutta jos joutuu kilometritolkulla tarpomaan helteessä, niin kyllä sitä äkkiä alkaa vihata. Sama juttu kauppareissujen kanssa.
Jossain vaiheessa vielä oli lähin isompi kauppa kolmen kilometrin päässä. Sinne kävellen helteellä niin voi sitä kirosanojen määrää.
Aika usein kävikin niin, että lähdin kauppaan, mutta hyydyin matkalle ja käännyin takaisin. Jos mä mitään inhoan niin paljon, niin sitä ettei jaksa tehdä mitään, mutta se on pahempaa ja ahdistavampaa, jos on oikeasti pakko kuten on pakko käydä kantamassa ruokaa kotiin ja valikoida kauppakin niin, että saa mahdollisimman halvalla.
Olen saanut traumoja helteistä kauppareissuilla, mut sentään ei kovin usein ole yllättänyt ukkosmyrsky matkalla.
Aikanaan vielä, kun meidän perheellä ei ollut autoa poljettiin noin 70 kilsaa helteellä mökille. Kieltämättä sen matkan noin puolivälissä aina hiipi sellainen pelko, ettei se matka lopu ikinä.
