Toi on pahempaa kuin se, että mä hommasin jostain alennusmyynnistä halvalla Frost/Nixonin jossain vaiheessa. Pahempi kahdestakin syystä: vaikka mun täytyy myöntää, että en olisi varmaankaan ostanut sitä ilman Michael Sheenin esiintymistä siinä, mä olen kiinnostunut politiikasta ja Nixonista.
Mä voisin sen jalkapalloleffankin hommata, vaikka jalkapallo onkin viime aikoina - ja oikeastaan aina - jäänyt jääkiekon varjoon.
Mulla on jopa joku käsitys siitä tyypistä, jota Michael Sheen siinä esittää, mutta enemmän kuin tuo, mua kiinnostaisi nähdä uudestaan Kuningatar, jossa mua alkoi naurattaa pääministerin ja kuningattaren "puutarhakävelyt".
Michael Sheen -obsessioon palautuminen tuntuisi jopa terveeltä olympialaisten sienimyrkytyksen jälkeen.