Sillä lailla.
Treffit tulivat ja menivät.
Ne selvittivät aika paljon asioita, mutta vielä enemmän ehkä jättivät toisia pohdittavaksi ja jopa hämmennnyksen aiheiksi. Ehkä suurin ilonaihe on se, että saimme puhuttua välimme selviksi. Myös sen, etten kerta kaikkiaan ole valmis mihinkään vakisuhteeseen vielä, enkä ehkä pitkään aikaan. Suurin hämmennyksenaihe on ehkä se, että löysin viimeinkin ihmisen, joka hyväksyy ja haluaa minut sellaisena kuin olen. Niin pitkään yritin muuttaa itseäni sellaiseksi kuin kuvittelin muiden minut haluavan ja miltei kadotin itseni siinä prosessissa, joten voitte ymmärtää että tämä tuntuu taivaalliselta.
Ja kaikkein suurimman yllätyksen tässä on tuottanut se, miten helposti olen hyväksynyt asian, joka monille saattaisi olla ylitsepääsemätön ongelma. Nimittäin se, että ihminen, joka on aihauttanut minussa moisen tunnemylläkän, on nainen. En olisi kuunaan osannut uskoa, miten enteellinen se mielipiteeni olisi: "olen hetero vain siksi, etten ole löytänyt tarpeeksi kiehtovaa naista... vielä."
En tiedä, mihin tämä tie minut johtaa, mutta tällä hetkellä on hyvä olla.
zilah
