Kirjoittajien offtopic

[Fiorella]

Minulla ei varmaan ole mitään One True Pairingia olemassakaan, kun toisen kerran yksi asia inspiroi ja toisen kerran toinen. YSP kuulostaa minustakin siksi oikein sopivalta! Hyvin keksitty!

Myös kirjoitustaukoja, pitkiäkin on ollut, mutta enemmän siitä syystä että muu arki tulee tielle kuin että ei olisi ollut inspiraatiota. Nyt taas sormia polttelisi päästä kirjoittamaan, mutta työasiat menevät edelle. Tuntuu että sellaista aikaa ei oikein enää ole, että joutaisi illat pitkät istumaan ja kirjoittamaan. Pitäisi varmaan varata ihan virallinen kirjoitusaika kalenteriin, paitsi että jos niin tekisi niin taatusti se inspiraatio olisi silloin taas hukassa juuri sillä hetkellä... Tulisi kuitenkin vähän sellainen "ei kukko käskien laula" -tilanne.

[Lizlego]

Musta tuntuu, et mä taidan olla eläköitymässä kirjoittamisesta. Ei vaan oikein tunnu olevan mitään ideoita, eikä sellaista samanlaista kipinää kuin silloin joskus ja ehkäpä mun tarinani nyt sitten vain on kirjoitettu. Ainakin joku toooosi pitkä tauko voisi toimia sopivana pään kasauksena. Vaikka niin, yleensä kun sanon jotain tällaista, niin sitten päädyn kuitenkin pyörtämään puheen

Mä taisin sanoa näin juuri pari päivää sitten. Kipinää vielä olisi mutta alkaa ahkerasti kirjoittaessa aina kuvottaa ja ärsyttää oma kirjoittaminen niin että se nopeasti joka tekstissä maistuu puulta. Koko homma tuntuisi varmaan hieman raikkaammalta pitkän tauon jälkeen ja ehkä siihen sen jälkeen saisikin jotain uutta siihen.

[Beelsebutt]

Mä luulen, että fandomin vaihtaminen tai vaikkapa originaaliin uppoaminen tai hetkinen pöytälaatikkoilua voisi myös tehdä terää. Mä ymmärrän, että useat ihmiset eivät halua kirjoittamisesta pakkopullaa, mutta itseni kohdalla oon huomannut sen, että kun pakottaa itsensä joko johonkin sanamäärään per päivä tai johonkin tiettyyn aikamäärään per päivä, niin pysyy paremmin rytmissä. Kirjoittamista on helpompi harrastaa ja koska en halua sen harrastamista lopettaakaan, mutta koska olen laiska, tietynlainen pakotuskeino sopii mulle

Woditan 200 sanaa 5 minuutissa hyvänä päivänä, joten voisin kuvitella, että vartissa tulisi 300 sanaa huononakin päivänä. Joten mulla on hurjat suunnitelmat, että nyt kun koulu taas alkaa, niin varaan vartin joka aamu kirjoittamiselle. Saa päivän kivasti käyntiin :F

Samalla lyön vetoa itseni kanssa, kuinka kauan jaksan ennen kuin lipeän

[Lizlego]

Mä en usko, että mulle kauheasti vaikuttaa se kirjoitanko julkisesti vai pöytälaatikkoon, koska kyse on itse tunteesta kirjoittaessa, ei niinkään siitä millaista palautetta tekstit saa tai saako. Pöytälaatikkoon on kiva kirjoittaa, koska silloin ei pääse ärsyttämään ainakaan se, että kaikki mistä itse ei tykkää, on ihkutettuina ja ne tekstit mistä itse tykkää, ei ikinä ole ihkutettuina. Siitä tulee tunne, että on itsellä väärä maku ja se on rasittavaa tai ärsyttävää sekin.

Originaalissa mä en edes halua luettaa mun tekstejä kenellekään. Ne jää automaattisesti pöytälaatikkoon. Se on kanssa tietynlainen henkireikä, että tekstejä kirjoittaa todella ihan vain itselleenkin.

[Celeporn]

Fiorellan ja SS:n kuvailemat fiilikset kuulostavat kyllä tutuilta, mitä kirjoitustaukoihin tulee. Itsehän en koskaan päättänyt, että nyt pidän paussia kirjoittamisesta, niin vain aina kävi, kun kirjoittaminen muuttui vaikeaksi eikä mihinkään tuotokseensa ollut tyytyväinen. Sitten sitä muuta ohjelmaa on ilmaantunut kuin itsestään täyttämään kaiken sen ajan, mitä muuten olisi käyttänyt kirjoittamiseen. Viime vuosina myös kiivas opiskelutahti on katkaissut kirjoittamisen, nyt parina viime vuonna kevään tenttikirjat on pakon edessä vieneet huomion ficcailusta kokonaan...

Aktiivisina kirjoituskausina kyllä uskon Bbuttiksen tavoin pakon voimaan, toimii mulla hyvin. Mitä enemmän pakotan itseni kirjoittamaan, sitä tuotteliaampi olen, ja niitä uusia kiinnostavia ideoitakin tulee silloin vähän turhankin tiuhaan. Nyt olen ollut niin pirun kiireinen, että kirjoittaminen jäi.
Plus että innostuin taas käsitöistä sen verran, että ompelukone on houkutellut näppiksen hakkaamista enemmän. Kerrankin näin päin, pakko nauttia tästäkin 

[Lizlego]

Pakottaminen toimii ihan hyvin mullakin yleensä, koska en ole niin nirso siitä mitä syntyy eikä se ole yhtään kiinni siitä onko inspiraatiota vai ei, mutta en ole varma onko siitä sinänsä hyötyäkään, että pakottaa itsensä kirjoittamaan, jos ei yhtään nappaa. Ehkä siitä olisi hyötyä, jos olisi jokin tavoite.

[Nukkemestari]

Elämä on vaikeaa silloin kun näet päässäsi mitä ficcisi kohtauksessa tapahtuu, mutta se kirjoitettuna kuulostaa niin VÄÄÄRÄLTÄ.

[Lizlego]

Ei mikään ikinä siirry paperille sellaisena kuin mielikuva on, mutta ehkä joskus oppii tyytymään siihen, että edes osa siirtyy. Paha vaan ettei sitä opi. Teksti ei vaan ikinä ole sitä mitä sen pitäisi. :'( :'( :'(

[Pahatar]

Teksti ei vaan ikinä ole sitä mitä sen pitäisi. :'( :'( :'(

Tuo on kyllä todella se ikuinen tuska, kun kirjoittaa. Ilahduttavaa on kuitenkin se, että lukijana kokemus on erilainen, kun lukija ei tiedä, mitä sen tekstin olisi pitänyt olla. Se ei kylläkään paljon kirjoittajaa helpota, mutta voi ainakin itse nauttia muiden tuotoksista.

En tiedä, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun viikon sisään telkasta on tullut kaksikin leffaa, joiden nimet ovat suoraan mun ficeistä, eli Pimeyden syleily ja Rakkauden valinta. Tai pitäisi varmaan sanoa, että mun ficcien nimet ovat suoraan niistä leffoista, koska ne molemmat on tehty 1990-luvulla. Hulluinta on vaan se, että en ole ikinä nähnyt tai edes kuullut kummastakaan elokuvasta tätä ennen, eli tietoisesti en ole nimennyt tekstejäni noiden filmien mukaan. On kuitenkin mahdollista, että nimet olisivat joskus tulleet vastaan ja jääneet alitajuntaan. Nyt kuitenkin nolottaa, kun tuli sellainen tunne, että jos joku nuo ficit muistava tietää kyseiset elokuvat, niin ajattelee tietenkin, että minulla on tapana pihistää törkeästi kaikki ficcieni nimet jostain muualta, ja esittää ne omina keksintöinäni. :'( :'( :'(  On ne nimet ihan itse keksittyjä (tai niin olen ainakin aina kuvitellut),vaikka eivät hääppöisiä olekaan.

Yhym, mulla on aina ollut vaikeuksia antaa ficeille hyviä tai edes kohtalaisia nimiä, ja nuo molemmat olivat kyllä pahimmasta päästä rimanalituksia siinä suhteessa, molemmat on varsinaisia kliseiden huippuja. Huvittavaa sinänsä, että elokuvien tekijöitä näyttää tämän perusteella vaivaavan sama ongelma!

[Celeporn]

Ei mikään ikinä siirry paperille sellaisena kuin mielikuva on, mutta ehkä joskus oppii tyytymään siihen, että edes osa siirtyy. Paha vaan ettei sitä opi. Teksti ei vaan ikinä ole sitä mitä sen pitäisi. :'( :'( :'(

Mulle tulee aina kauhean itseriittoinen olo tällaisista keskusteluista, koska mun tekstit tosi usein on juuri sitä mitä pitikin. Pornon kanssa tulee kyllä usein vähän itkettyä, mutta muutoin olen pääosin omiin teksteihini hirveän tyytyväinen ja tykkään jopa lukeakin omia tuotoksiani.
Toisaalta tää voi tietysti kertoa vaan siitä, ettei mun rima ole järin korkealla 

Mutta siis jännä miettiä, mistä tämäkin johtuu. En koe olevani mitenkään erityisen lahjakas verbaalisesti, ihan sitä keskitasoa, olen vaan kirjoittanut aika paljon. Ehkä siinä on sitten saanut hiottua pois ne pahimmat itseä häiritsevät säröt ja samalla tottunut siihen omaan tyyliinsä niin tehokkaasti, ettei enää edes yritä kirjoittaa sitä, mitä ei osaa. Silloinhan on helppoa olla tyytyväinen ja tietää melko varmasti, millainen lopputulos on. Toisaalta hyviä kohtauksia mietin teksteihin aika paljon jo sanoina ja lauseina, tunnelmana ja yksityiskohtina kuvailuineen, enkä niinkään varsinaisesti sitä hetkeä, jota yritän sitten kuvata. Ehkä sekin vaikuttaa.

Toisaalta kaikessa tässä on se paska puoli, että vaikka ihan tykkäänkin omista ficeistäni, kaikki oma tuntuu olevan jo niin nähtyä, että huh. Siksi näitä pitkiä taukoja varmaan aina välillä tuleekin, kun tarvitsee lomaa siitä omasta vakiintuneesta repertuaarista. Välillä yritän rikkoa sitä omaa kehää, mutta karu fakta on se, että mua vaan yksinkertaisesti kiinnostaa samat jutut vuodesta ja ficistä toiseen. Fandomia sentään nykyään vaihtelen, mutta samat sisällöt pyörii kuvioissa silti. Nyt olen kyllä taas saanut sen verran etäisyyttä omiin maneereihin, että ehkä viimein voisi palata kirjoittamisen pariin...

[Beelsebutt]

Mulle tulee aina kauhean itseriittoinen olo tällaisista keskusteluista, koska mun tekstit tosi usein on juuri sitä mitä pitikin. Pornon kanssa tulee kyllä usein vähän itkettyä, mutta muutoin olen pääosin omiin teksteihini hirveän tyytyväinen ja tykkään jopa lukeakin omia tuotoksiani.
Toisaalta tää voi tietysti kertoa vaan siitä, ettei mun rima ole järin korkealla 

Check ja check. En mä kaikista omistani tykkää ja niistäkin harvoista harvoin kokonaan, mutta on aina hämmentävää löytää vanhoistakin teksteistä kohtauksia, jotka saa silmät suurenemaan ja äimistymään, että "oons mä oikeesti kirjoittanut tuon?" Mutta joo, ei munkaan rima kyllä kovin korkealla ole LOL

Joo ja sitten on paha kun katsoo menneisyyteen omia ficcejä ja löytää ne sen hetkiset "in"-termit tai sanat tai mitä ikinä sitten on joka tekstissä just se tietty tapa miten asia menee. Tällä hetkellä mulla on "in" nää lisäälisäälisää-toistot, varsinkin pornossa, ja oon tainnut jo nekin loppuun kuluttaa :F Pitänee pitää K-7 kausi niin ehtii unohtua omat pornokliseet

Mutta on noita muitakin kliseitä. Ehkä sitä koittaa toivoa, ettei kukaan kovin montaa mun ficciä lukisi putkeen tai ainakin valkkaisi niitä eri aikakausilta, niin ei niin kovin pistäisi silmään LOL

[Jolandina]

Mulla taas menee niin, et kirjoitan usein yhdeltä istumalta tekstini valmiiksi ja julkaisen ne, koska jos jäisin hautomaan ja säätämään niitä, niin en varmaankaan ikinä julkaisisi yhtään mitään.

Mun varmaan pitäis kokeilla tätä enemmän, koska eilenkin olin mielestäni viimeinkin valmistunut yhden ficin kanssa ennen nukkumaanmenoa, ja kävihän se heti mielessä että en varmaan enää huomenna olekaan tyytyväinen tähän: ja tadaa, enhän mä nyt enää ratkaisustani tykkääkään. Onneksi en olekaan pyöritellyt tuota jo monen monta viikkoa, en tosin kovin aktiivisesti, mutta silti

[Lizlego]

Mutta siis jännä miettiä, mistä tämäkin johtuu. En koe olevani mitenkään erityisen lahjakas verbaalisesti, ihan sitä keskitasoa, olen vaan kirjoittanut aika paljon. Ehkä siinä on sitten saanut hiottua pois ne pahimmat itseä häiritsevät säröt ja samalla tottunut siihen omaan tyyliinsä niin tehokkaasti, ettei enää edes yritä kirjoittaa sitä, mitä ei osaa

Mä en kirjoita ikinä mitään, mitä mä en osaa. Olen siihen liian laiska enkä saa kiksejä asioista, joihin ei pysty vahvasti eläytymään ja olen ihan täysin tottunut omaan tyyliini. Mulla ei ole tekstiltä suuria odotuksia, mutta tunnetila kirjoittaessa on yleensä suuri. Siksi tykkään eniten parodioistani. Mulla on kyse ainoastaan vaan siitä, että teksti ei vaan voi vastata sitä itkun tai tunteen määrää, jonka on jonkun tunteellisen kohtauksen eteen itkenyt tai seksissä muuten intohimoisesti...öh, tuntenut tai missä hyvänsä. Ei vaan yksinketaisesti voi. Mä en yritä mahdottomia ja tiedän aivan täysin mitä tekstini on. Se välittää sitä tunnetta mitä mä haluan, mutta mikään ei koskaan voi olla niin voimakasta kuin mitä mä haluaisin. Mä en halua mitään melodraamaa vaan ytimekästä kerrontaa ja saavutan mielestäni sen juuri mitä tavoittelen, mutta pään sisäinen elämä on silti aina vahvempaa kuin se mitä pystyy sanoilla kuvaamaan, vaikka kuinka tavoittaisi ytimen. Ei siis ole nähdäkseni kyse mistään epärealistisuudesta sen suhteen mitä kirjoittaa tai mitä kuvittelee tekstissään olevan vaan siitä miten vahvasti tunteellinen itse kirjoitusprosessi on. Se on fakta, ettei mikään teksti tule ikinä vastaamaan sitä ja sen kanssa sitä elää, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että pyrkisi mahdottomiin tai kirjoittaisi jotain, mitä ei osaa.

[Celeporn]

Ei siis ole nähdäkseni kyse mistään epärealistisuudesta sen suhteen mitä kirjoittaa tai mitä kuvittelee tekstissään olevan vaan siitä miten vahvasti tunteellinen itse kirjoitusprosessi on. Se on fakta, ettei mikään teksti tule ikinä vastaamaan sitä ja sen kanssa sitä elää, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että pyrkisi mahdottomiin tai kirjoittaisi jotain, mitä ei osaa.

Aa, okei, en ehkä ihan tajunnut sun aiemmasta selityksestä, mistä on kyse.
Mä en ole kirjoittaessa mitään kauhean eläytyvää tyyppiä, joten se varmaan onkin yksi suurimmista syistä sille, miksi mulla ei kuvaamasi kaltaista ongelmaa olekaan. Kirjoittamiseni on enemmänkin kielikikkailua ja siinä onnistuminen on kyllä paljon helpompaa kuin aitojen elettyjen tunteiden tallentaminen sanoilla. Ja tietysti kun hermoni eivät riitä sanojan hinkkaamiseen mitenkään ikuisuuksia, niin valmista tulee kohtuullisen nopeasti ja oma tyytyväisyyskin on taattu 

Ja nyt mulle tuli suuri toive siitä, että yrittäisin kirjoittaa jotain sellaista, mitä en osaa, mutta olen siihen aivan liian laiska. Välillä yritän aloittaa jotain ihan uudenlaista, mutta joko mun kiinnostus vaan lopahtaa heti alkumetreillä tai sitten annan jutun olla, koska touhu ei etene suhteellisen vaivattomasti.

En muuten tarkoittanut, että tavoitteesi olisivat mitenkään epärealistisia, vaan viittasin ehkä ennemmin siihen, että monilla kirjoittajilla rima kohoaa aikaa myöten ja yritetään kokeilla uudenlaisia juttuja. Sitä paitsi hivenen epärealistiset tavoitteet voivat olla hyväkin asia, jos vaan ei murru täysin siitä, kun  niitä ei tavoitakaan; ainakin se pistää tavoittelemaan ja kokeilemaan erilaisia juttuja.

[Fiorella]

Minäkin tykkään tosi paljon lukea omia kirjoituksiani, mutta luulen että syy siihen on nimenomaan siinä että tiedän mistä itse tykkään ja kirjoitan useimmiten juuri sellaista, joten sitä on kiva lukea. Lahjakkuuden kanssa sillä tuskin on sen kummemmin tekemistä, enkä välttämättä oleta että kaikki muut pitäisivät samoista asioista, mutta itselle siitä on iloa. Jälkikäteen tietysti bongailee virheitä ja tuntuu ehkä että olipas tuokin juttu nyt vähän hölmösti ilmaistu, mutta yleensä olen kokonaisuuteen kuitenkin tyytyväinen.

Omien ficcien lukemisen iloa selittää myös se, että muiden kirjoittamissa ficeissä on kuitenkin hahmot kuvattu sellaisina kuin he näkevät ne, ja vaikka minusta on mukava lukea muiden tekstejä, etenkin omista lempihahmoista lukee mieluiten ficciä, jossa ne ovat juuri sellaiset kuin ne itse on mieltänyt olemaan. Ei minua niin pahasti häiritse juuri mikään, että en voisi mielikuvieni kärsimisen takia lukea esim. jonkun kirjoittamaa Arthuria pettävää Mollya tai homo-Remusta, mutta en minä sitä silloin "todeksi" ajattele vaikka olisi miten hyvä ficci. Tiedän mikä on minulle canonia (ja myös se "oma fanon") ja siinä on oma ilonsa kun voi kirjoittaa jotain joka täsmää ihan kokonaan. Tosin, aika paljon olen kyllä kirjoittanut myös sellaisia ficcejä, joiden kanssa en ole kaikesta oikeasti samaa mieltä, mutta olen ottanut joko haasteen tai muun testikokeilun nimessä sellaisen pohja-ajatuksen että jos tämä olisi näin ja näin, niin silloin hän ajattelisi ja tekisikin näin...  Toisin sanoen minäkin eläydyn vahvasti tarinaan ja henkilöihin kirjoittaessani.

Tulipa mieleen, liekö teillä näin; usein huomaa jälkikäteen lukiessa, onko ficciä kirjoittaessaan lukenut alle inspiraatioksi (tai lueskellut ihan muuten vain ilokseen) alkuperäisiä kirjoja vai ficcejä. Se jollain tavalla harmittaa, kun vuosiakin jälkeenpäin lukee jotakin ja ajattelee että enpä olisi tuotakaan kohtaa ihan noin ilmaissut jos en olisi silloin lukenut sitä ja tätä muuta ficciä.