Teksti ei vaan ikinä ole sitä mitä sen pitäisi. :'( :'( :'(
Tuo on kyllä todella se ikuinen tuska, kun kirjoittaa. Ilahduttavaa on kuitenkin se, että lukijana kokemus on erilainen, kun lukija ei tiedä, mitä sen tekstin olisi pitänyt olla. Se ei kylläkään paljon kirjoittajaa helpota, mutta voi ainakin itse nauttia muiden tuotoksista.
En tiedä, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun viikon sisään telkasta on tullut kaksikin leffaa, joiden nimet ovat suoraan mun ficeistä, eli
Pimeyden syleily ja
Rakkauden valinta. Tai pitäisi varmaan sanoa, että mun ficcien nimet ovat suoraan niistä leffoista, koska ne molemmat on tehty 1990-luvulla. Hulluinta on vaan se, että en ole ikinä nähnyt tai edes kuullut kummastakaan elokuvasta tätä ennen, eli tietoisesti en ole nimennyt tekstejäni noiden filmien mukaan. On kuitenkin mahdollista, että nimet olisivat joskus tulleet vastaan ja jääneet alitajuntaan. Nyt kuitenkin nolottaa, kun tuli sellainen tunne, että jos joku nuo ficit muistava tietää kyseiset elokuvat, niin ajattelee tietenkin, että minulla on tapana pihistää törkeästi kaikki ficcieni nimet jostain muualta, ja esittää ne omina keksintöinäni. :'( :'( :'( On ne nimet ihan itse keksittyjä (tai niin olen ainakin aina kuvitellut),vaikka eivät hääppöisiä olekaan.
Yhym, mulla on aina ollut vaikeuksia antaa ficeille hyviä tai edes kohtalaisia nimiä, ja nuo molemmat olivat kyllä pahimmasta päästä rimanalituksia siinä suhteessa, molemmat on varsinaisia kliseiden huippuja.
Huvittavaa sinänsä, että elokuvien tekijöitä näyttää tämän perusteella vaivaavan sama ongelma!