Mut kun ei innostu ja nyt noin puoli tuntia sitten iski hirveä epätoivo sen suhteen, että on maailman epäonnistunein ihminen siinä suhteessa, että asia, jossa luuli olevansa hyvä (no en kyllä luullut lol), onkin ihan yhtä paska kuin kaikessa muussakin eikä kuitenkaan ole olemassa mitään mikä korvaisi sen ja kun tietää, ettei kirjoittaminen tule koskaan ikinä siltikään tyydyttämään millään muotoa (no hetkellisesti ehkä huumorissa joo, ehkä) mua ja silti tekisi mieli tehdä sitä niin en ala muuta kuin itkeä miten paskaa ja epäreilua elämä on.
Minä en kyllä voi käsittää, miksi sinusta tuntuu tuolta.
Ymmärrän, että se, millaiseksi oman kirjoittamisensa kokee, ja millaiseksi muut sen kokevat, on kaksi eri asiaa, eikä se oma kokemus välttämättä muutu muiden sanomisesta miksikään, tai ei ainakaan paremmaksi.
Mutta minusta olet todella hyvä kirjoittaja, olet aina ollut, eikä sulla ole todellakaan mitään syytä dissata itseäsi tuolla tavalla. Nykyään, kun tykkäät romantiikasta vielä paljon enemmän kuin aikaisemmin ja kirjoitat sitä, näihin teksteihisi on tullut sellaista syvyyttä, tunnetta ja lämpöä, ettei siitä voi kuin pitää ja niitä lukee todella ilokseen. Sellainen tunnelma, mikä sun teksteissäsi on, on harvinaista ja sitä olisi minusta syytä vaalia.
Onhan se nyt koomista, että paljon lahjattomammat kirjoittajat kuin sinä tuntuvat olevan oikein tyytyväisiä tuotoksiinsa, eikä heitä harmita ollenkaan.
En tiedä, saanko sinua koskaan uskomaan, että tämä on vilpittömästi se, mitä koen lukiessani sun tekstejäsi, mutta toivoisin, että näin on. Epäreilua ei ole se, ettet osaisi kirjoittaa, vaan se, että siitä tulee tuollainen epätoivo, vaikka ei pitäisi.
