Kirjoittajien offtopic

[Nukkemestari]

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ

Haluisin kirjoittaa, mutta pää on tyhjä ideoista. Tai sitten saan kirjoitettua muutamat ensimmäiset lauseet pakotettuna. Mihin kirjoittamisen ilo on kadonnut? Myinkö mä sen tosiaan pois vuosia sitten? (=asia jota teidän ei tarvitse ymmärtää ja johon liittyy erittäin suurta luovuuden tuskaa).

Haluisin sen tuskaisena pyöriskelyn ja itkemisen janauramisen takaisin mielummin kuin tän tyhjyyden... ei vaan mitään - hyviä ideoita kyllä, muttaei vaan pysty toteuttamaan kun ei pääse ollenkaan siivilleen.

[Lizlego]

Jos sä myit kirjoittamisen ilon pois, niin on se yhä mahdollista löytää takaisin itsetutkistelun kautta ja sen kautta, että selvität itsellesi mitä juuri sä haluat sanoa tai jotain sinnepäin. Tosin olen ehkä väärä ihminen puhumaan, koska en ole varma siitä onko kirjoittamisessa yleensä iloa, kun itselle se on enemmänkin että "Kirjoita tai pääsi poksahtaa"-osastoa.   Mä pääsin kirjoittamisessa tavallaan siivilleni vasta siinä vaiheessa, kun lakkasin etsimästä hyvää ideaa ja yrittämästä mitään vaikeaa. Nyt teksti tulee itselle luontevasti ja siitä mä itse tykkään.

//Muoks: Tuli vaan mieleen, että ehkä sä olet asettanut jotenkin oman rimasi niin korkealle, että se tappaa sun luovuuden ja tekee kaikesta pakonomaista. Voi olla että olen ihan väärässä. Mulla oli joskus sitä, että asetin ulkopuoliset paineet ja muut ihmiset jalustalle ja ajattelin, että mun täytyy kirjoittaa hyvin. No se riitti kyllä tehokkaasti tappamaan kirjoittamisen ilon ja se taas näkyi suoraan tekstissä.

[Beelsebutt]

Oon tässä lueskellut Kingin "kirjoitusopasta" ja se tuntuu korostavan että juonta ei kandee miettiä lainkaan ja että joka päivä pitäis kirjoittaa että säilyy rytmi ja tapa. Eli aika pitkälti samaa mitä Liz on mulle toitottanut vuosikaudet

[Lizlego]

Mä en tiennyt, että Kingillä edes on "kirjoitusopas", koska muistan että se on ainakin jossain haastattelussa sanonut, ettei niitä oppaita kannata lukea. En yhtään ihmettele, että King on sitä mieltä, ettei kannata miettiä juonta, koska ei sen kirjoissa ole juonta tai jos on, niin se on just sellainen, ettei sellaisia keksitä ihan vain miettimällä. Kirjoittaminen ruokkii kirjoittajan mielikuvitusta siinä matkan varrella. Mä olen sitä mieltä, että juonta ei kannata miettiä oikeastaan vain sen takia, että jos mä miettisin kovinkin juonta etukäteen, mä en koskaan kirjoittaisi mitään, koska mun etukäteen miettimät juonet on niin järisyttävän surkeita, että jos mä miettisin niitä, mä masentuisin jo ennen ensimmäistäkään kirjoittamaani sanaa.

[Lizlego]

Siis eihän se, ettei mieti juonta ennen kirjoittamista edes tarkoita sitä, ettei arvostaisi juonta tai edes sitä, ettei siihen tarinaan syntyisi juonta. Se tarkoittaa vain sitä, että uskaltaa lähteä kirjoittamaan ja ottaa sen juonen sellaisena kuin se sitten tulee.

[Lizlego]

Jokaisella tosiaan eri asiat toimii ja on toimimatta ja joskus nekin muuttuu. Mulle on tähän mennessä toiminut parhaiten se, että lähden lähtökohdasta A suuntaan B ja katson, että mitä siitä syntyy. En ole kyllä mikään mestari juonien kanssa, mutta mä arvostan uskottavuutta juonissa ja uskottavimmat juonet mun omasta mielestä syntyy, kun niitä ei etukäteen mieti liikaa. Niissä säilyy silloin parhaiten myös elämänmakuisuus ja myös yllätyksellisyys. Vähän niin kuin että paras yllätys syntyy, kun se syntyy itsellekin vähän yllätyksenä.  Liialla suunnittelulla saattaa tehdä tarinasta teennäisen, jos se ei sitten kirjoittaessa hengitä tarpeeksi. Mä en oikein osaa sanoa, millaista juonta mä arvostan, koska mun arvostamani juoni on mikä hyvänsä, mikä herättää mussa vahvoja tunteita, mutta harvoin se on tarinassa kiinni pelkästään juonesta vaan tunteiden voimakkuuteen vaikuttaa myös itse kirjoittamistyyli.

[Fiorella]

Minäkin olen joskus muinoin lukenut sen Kingin kirjoitusoppaan. Ja päällimmäiseksi siitä taisi tosiaan jäädä mieleen se asenne, että viis mistään kunhan kirjoitat. Että viskaa vain hahmot samaan porukkaan ja katso mitä siitä seuraa.

En muista kenen kirjoitusopas puolestaan oli sellainen, jossa korostettiin kautta linjan että turhat sivulauseet ja adverbit pois niin hyvä tulee. Liekö ollut tuo sama vai joku muu, luin niitä joskus uteliaisuuttani paljonkin. (Lähinnä siksi että kiinnosti mitä kukin on mieltä toisia opastaessaan. ) Sitä neuvoa en ole koskaan noudattanut. Pelkistetty teksti ei ole yhtään minun tyyliäni.

[Lizlego]

En muista kenen kirjoitusopas puolestaan oli sellainen, jossa korostettiin kautta linjan että turhat sivulauseet ja adverbit pois niin hyvä tulee.

Lukijana mä olen tämän kanssa usein samaa mieltä! Varsinkin adverbien suhteen, Niitä käytetään paljon asiayhteyksissä, jossa niitä ei tarvita. Lyhyessä tekstissä ei niinkään ole väliä, mitä ja kuinka paljon käyttää, mutta pitemmässä tekstissä se alkaa korostua. Kovasti täytettyä tekstiä on minusta puuduttavaa lukea, mutta ei koko tekstin tarvitse olla pelkistetty kun vaan pistää muutaman pelkistetymmän lauseen adverbien ja sivulauseiden väliin.  

Muoks:// Mutta kaikista tärkein kirjoittamisessa on toteuttaa omaa haluaan oli se sitten muiden mielestä väärä tapa tai ei.

[Beelsebutt]

Joo, adverbeistä puhuttiin paljon, tosin King luonnollisesti puhui englanninkielisestä tekstistä, mutta eiköhän tuo opastus käänny aika hyvin suomeenkin. Se sanoi, että "he said" on maailman paras johtolause Ja että ellei dialogista itsestään käy ilmi, millä tavalla se sen sanoi, sit on tehnyt jotain väärin. Eli ei siis laiteta että "he said angrily" tjsp.

Se oli myös saanut penskana jostain kustantamolta (hylkäyslapun kera) kaavan: 2. versio = 1. versio - 10 %. Se käyttää kuulemma vieläkin tuota kaavaa, että jos kirjoittaa 40k tarinan niin toista versiota (jonka King normisti lähettää jo kustantajalle) jäis editoinnin jälkeen 36k sanaa.

Ja joo, tärkeintä on kirjoittaminen, mutta myös puhui kirjassaan siitä, että jos tähtää kustantamiseen, niin pointti on kuitenkin se, että joku muukin tykkäis siitä tekstistä, joten jos antaa vaikka 6 - 8 esilukijan joukolle oman kässärinsä (sen ekan version siis, joka kirjoitetaan "työhuoneen ovi kiinni" eli umpiossa, sanoo King) ja kaikki niistä sanoo, että "toi kohta on X" niin ehkä niitä kannattaa uskoa.

Mutta kautta linjan King korostaa kirjassaan, aivan oikein, että hän tekee näin, mutta se ei tarkoita, että kaikkien pitäis tehdä niin.

Jos joku muuten törmää tuohon kirjaan, siis suomennettuun versioon, jossain niin kertokoon mulle. Jos uskaltaa, voi ostaa sen ja sendiä mulle, mä kyllä maksan kulut jos ei ihan kohtuuttomiin mene! Ehkä kandee kysyä kuitenkin ensin, että olisinko saanut jo sen kirjan käsiini Enkuksi jo tilasin.

[Lizlego]

. Se sanoi, että "he said" on maailman paras johtolause  Ja että ellei dialogista itsestään käy ilmi, millä tavalla se sen sanoi, sit on tehnyt jotain väärin

Haha, mä olen kerrankin jonkun ns. auktoriteetin kanssa jostain samaa mieltä. Mä olen useaan kertaan betatessa sanonut jotain tuon suuntaista. Tai no lähinnä selkein tapaus mihin just törmää on se, että dialogissa lukee "Sinä saatanan idiootti!" X huusi vihaisesti. Itse asiassa suurin osa kaikkea kirjoitettua dialogia toimisi ihan ilman mitään selostusta ja selitystä, koska lukijalla on yleensä olemassa mielikuva ja kokemusperäinen tausta siitä, miten keskustelua käydään ja mitä sanotaan ja mielikuva mielentiloistakin välittyy tilanteen mukaan, vaikkei kirjoittaja sitä suoraan kuvaa.

[Beelsebutt]

. Se sanoi, että "he said" on maailman paras johtolause  Ja että ellei dialogista itsestään käy ilmi, millä tavalla se sen sanoi, sit on tehnyt jotain väärin

Mä olen useaan kertaan betatessa sanonut jotain tuon suuntaista. Tai no lähinnä selkein tapaus mihin just törmää on se, että dialogissa lukee "Sinä saatanan idiootti!" X huusi vihaisesti.

Ainakin mun ficcejä betatessa ollaan tästä puhuttu muistaakseni aika paljonkin x)

Mä tuppaan olemaan tautisen sokea omalle tekstille mutta toivottavasti sitä osais nyt ees vähän olla haukkana tietyille jutuille. Tosin eri asia laittaa romaanikässäri lepäämään 6 viikoksi ja editoida sitten kuin lepuuttaa lyhkäistä ficciä ees viikko. Ainakin mulle mut taidan olla vaan kärsimätön

[Lizlego]

Oli ihan piruuttaan käytävä vilkaisemassa viimeksi kirjoitetusta omasta dialogista, että paljonko siellä noita vilisee ja kyllähän siellä vilisee, koska kyllä siihen dialogiin on yleensä pakko jotain kirjoittaa ja sinne tulee sitten itsestäänselvyyksiä adverbien muodossa. 

[zilah]

Uh... minä myös tunnustan viljeleväni adverbeja väliin reilustikin. Mutta enpä toisaalta ole ammattikirjailijaksi koskaan aikonutkaan, niin että se minulle suotakoon. 

Kirjoitusblokki tuntuu hellittävän otettaan taas hieman. Sain eilen aikaiseksi peräti n. 500 sanaa. Vielä saman verran pitäisi saada kirjoitettua, niin olisi uuden jatkoficin ensimmäinen luku valmis. Ja vanhakin, kesken jäänyt jatkoficci odottaa sitä, että palaisin sen pariin.

zilah

[Lizlego]

Mulla tulee kaikki suomalaisiin liittyvä liian lähelle ja kynnys kirjoittaa jotain suomalaisista on huomattavasti korkeampi kuin muista kirjoittaminen plus että se lähelle tuleminen vie myös kirjoittamisesta nautinnon. Parasta on siis kirjoittaa jostain, josta ei oikeasti mitään niin kauheasti tiedä.

[zilah]

Mulla tulee kaikki suomalaisiin liittyvä liian lähelle ja kynnys kirjoittaa jotain suomalaisista on huomattavasti korkeampi kuin muista kirjoittaminen plus että se lähelle tuleminen vie myös kirjoittamisesta nautinnon.

Siis mulla on toi ihan sama! Kun vaan ajattelenkin kirjoittavani RPFää jostain suomalaisesta, niin tulee heti sellainen eieieieieieieieieieieieiei-reaktio.

Komppaan. Tosin mulla tuo eiei-reaktio tulee lähinnä siitä, että mitä jos ko. henkilöt saisivat jostain tietää, että heistä kirjoitetaan RPS:aa ja mahdollisesti loukkaantuvat. Ficcailullani en tahdo aiheuttaa kenellekää harmia. Olen ratkaissut tuon ongelman niin, että ne harvat kerrat jolloin kirjoitan RPS:aa, niin vain ei-suomalaisista henkilöistä ja vain suomeksi. Englanniksi kirjoittaessa nousisi tuo sama ongelma eteen.

Tekopyhääkö? Ehkä. Ja varmaan outoakin ajatella näin. Kaikkea muuta kuin loogista, lienee.  


zilah