Itselläni kyllä auttaa vain se, että yksinkertaisesti pakotan itseni kirjoittamaan (tai aikoinaan piirtämään), vaikka se tuntuisi hirveältä, ja jälki olisi silkkaa kuraa.
Sama homma mullakin. Ja sitä järkyttävän paskaa kamaa saa syytää melkoisia määriä, jos kirjoittamistaukoa on ollut pidempään... Tosin nyt kun sain oman blokkini murrettua, on tullut kirjoitettua päivittäin, ja laatukin on omissa silmissä varsin siedettävää. Alkuun päästäkseen on kyllä silti keksittävä joku sen verran messevä idea, että sen toteuttaakseen viitsii nähdä vähän vaivaa, muuten tulee helposti vaan surffailtua netissä wordi auki jossain kaukaisessa ikkunassa
Tykkään kyllä yhä pitkistä teksteistä lukijana, en vaan itse kirjoita enää pitkiä tekstejä, vaikka tavallaan tykkäisin kirjoittaa. En vaan saa aikaiseksi ja toisaalta olen oppinut, etten kuitenkaan saa niitä valmiiksi, niin en edes aloita.
Mulla oli tää sama pitkään ongelmana, mutta nyt olen ratkaissut homman niin, että kirjoitan pitkiä piittaamatta siitä, tuleeko ne valmiiksi vai ei. Pidän poikkeuksetta pitkien tarinoideni ideasta itse sen verran paljon, että palaan kuitenkin jossain vaiheessa tekstin pariin; nytkin mulla on työn alla jatkoficci, jonka kaksi ekaa lukua kirjoitin joskus viime syksynä ja nyt kesällä olen nakutellut tarinan jo kuudenteen osioon. Ja stooria senku piisaa. Vahingoistani viisastuneena lykkään potentiaalisen julkaisemisen siihen, kun koko roska on saatu loppuun saakka, koska ainakin mulle foorumilla keskeneräisenä killuva jatkoficci aiheuttaa kirjoittamispaineita - silloin se kirjoittaminen menee siihen
pitäisipitäisi-moodiin, eikä siihen, että kirjoitan tätä koska se on kivaa. Tällä tavalla tekstiä ei myöskään tarvitse kauheasti suunnitella, koska niitä aiempia osioita voi muokkailla ihan rauhassa sitten jälkikäteen loppupuoleen sopivaksi
Mulla viimeisimmän blokin selättämiseen vaikutti selvästi tosi paljon tää pitkien ja lyhyiden tekstien problematiikka; pitkät tekstit jää kesken, joten en niitä sitten kirjoittanut. Olen kuitenkin vääntänyt lyhyitä niin maan perkeleesti, ettei niiden kirjoittaminen vaan enää yksinkertaisesti huvittanut. Ratkaisun avain oli jotain niinkin mystistä kuin että kirjoita sitä, mikä nyt sattuu huvittamaan ja mitä nyt irtoaa, lopputuloksella ei niin kauheasti väliä. Vittujee että tääkin pyörä pitää keksiä aina uudestaan ja uudestaan
// Niin ja piti vielä hehkuttaa kirjoittamismusaa, kun Liz siitäkin mainitsi; etsi uutta musiikkia! Itse olen nyt pari kertaa ladannut youtubesta hyvän kokoelman jonkun uuden kiinnostavan artistin biisejä ja tutustunut niihin tekstiä tuottamalla. Myös kävelyllä käyminen uuden hyvän musiikin kanssa on auttanut järjestelemään ajatuksia tekstien suhteen, suosittelen lämpimästi, jos kotinurkilta vaan löytyy sen verran siedettävää ympäristöä, että siellä ylipäätään viitsii hillua.
