Kirjoittajien offtopic

[Lizlego]

Tietynlaiset hahmot vetää puoleensa tosi äärimmäistä kommentointia ja äärimmäisiä näkemyksiä tyyliin Dumbledore on aseksuaali eikä siitä saa kirjoittaa harrastamassa seksiä.  Sitten kun harrastajaporukka on pieni, ne yhdistää tämän mielipiteensä ja siitä tulee tuntu, ettei sitten kukaan saisi kirjoittaa sen vastaisesti, koska on olemassa vain yksi totuus, jota ei saa rikkoa tai tämä piiri suuttuu, dissaa ja eristää ryhmästään ulkopuolelle eikä lue eikä kommentoi. Mä olen ollut havaitsevinani vähän tämänkaltaista toimintaa joissakin pikku piireissä ja syy on juuri se, että kun piirit on pienet ja tiiviit, niiden hyväksymät totuudetkin tuntuu olevan samassa suhteessa pienet ja tiiviit ja ehdottomat. En oikein tiedä miksi. Johtuuko se siitä, että se on se "Meidän juttu" ja porukka tuntee olonsa hyväksi, kun on se yhteinen juttu ja sisäpiiri, kun ihmisille on tyypillistä pyrkiä kuulumaan joukkoon. Jotkut noista jutuista on sellaisia, joihin on helppo tarttua, mutta jotkut on sellaisia, jotka ei edes oikein ulkopuoliselle avaudu.

[Celeporn]

Tietynlaiset hahmot vetää puoleensa tosi äärimmäistä kommentointia ja äärimmäisiä näkemyksiä tyyliin Dumbledore on aseksuaali eikä siitä saa kirjoittaa harrastamassa seksiä. 

Tää on kyllä ollut aina mun "lemppareita" näistä jaetuista totuuksista, koska se naurattaa mua niin paljon

Ei mutta siis ymmärrän kyllä, että tosi hyviltä tuntuvat tulkinnat omaksuu helposti -- tulee ne sitten jonkun ficissä tai keskusteluissa, samapa tuo, itselle nappiin osuvat hahmokuvaukset kyllä sulautuu tosi nopeasti omaan fanoniin. Se, että sitä minun tai meidän tulkintaa pitää oikein tuputtamalla tuputtaa muille, on kuitenkin tosi jännä ilmiö. Erityisesti, kun se tapahtuu "väärää kantaa" edustavan ficin kommenteissa. Saatan kyllä itsekin mainita, että olipas tässä erilainen tulkinta kuin mitä itse ajattelen, mutta teen sen lähinnä siksi, että se antaisi kirjoittajalle vähän taustatietoa siitä, mitä kelailen -- silloin hän ehkä (toivon mukaan) saa enemmmän irti kommentistani, kun tietää, millaista pohjaa vasten olen hänen tekstinsä lukenut.

Olen kyllä siinä mielessä Lizin kuvauksen mukainen syrjivä lukija, etten tykkää lukea omien tulkintojeni vastaisia ficcejä; jos paritus ei käy minulle järkeen, en lue. Jos hahmot eivät ole minun mielestäni IC, en lue. Jos tyyli ei minun silmääni miellytä, en lue. Toisaalta mulla ei ehkä sitä yhtä ehdotonta totuutta ole, vaan muutama keskenään ristiriitainen ehdoton totuus... Ja jos en ihan rehellisesti voi sanoa tekstistä oikein mitään hyvää, niin en kyllä todellakaan kommentoi.

Pienten piirien hyväksymien totuuksien tiiviys varmaan liittyy jossain määrin just siihen yhteisöllisyyden tunteeseen. Varmaan omaa osaansa näyttelee ns. liiallinen innostus, kun on siitä omasta jutusta niin liekeissä, että haluaisi vakuuttaa kaikki muutkin siitä, miten perkeleen siistiä tää on, ja sitten se helposti lipsahtaa väärien mielipiteiden lyttäämiseksi... Onhan se sitten vähän sellainen kierre; kun tietyt totuudet muuttuu vahvemmin ja vahvemmin tosiksi, ne soraäänet hiljalleen kaikkoaa. Ihan vaan, koska ei huvita, kiinnostus meni jo, suuntaamme intomme johonkin toisaalle. Ja sittenhän ne totuudet muuttuu vielä vankemmmin Ainoiksi Oikeiksi, kun "ulkopuoliset" ei enää jaksa eväänsä lotkauttaa osoittaakseen toiseen suuntaan.

[zilah]

Joo, mä tunnistan itse kaikki nuo. Joskus meinasin mennä kommentoimaan yhtä tuollaisen insidepiirin riepottelemaa ficciä puolustaakseni kirjoittajaa mun mielestä aivan tarpeettomalta kovistelulta. Siis juuri sellaiselta, että tämä henkilö ei ole sellainen ja sellainen eikä siitä saa tehdä eikä kirjoittaa sellaista ja sellaista ja sitten tätä mielipidettä koko insidepiiri kävi toistamassa ja komppaamassa, mutta en enää edes muista mikä ficci oli kyseessä ja kenen se oli. Tavallaan tekisi mieli etsiä se, koska musta on ikävää, että joku insidepiiri yhteisvoimin torppaa toisenlaiset näkemykset kuin mikä heillä itsellään on ikään kuin heillä olisi ainoa oikea näkemys ja aivan kuin sen vastainen kirjoittaminen olisi loukkaus koko fandomia kohtaan. Ikään kuin omistaisivat koko fandomin ja määräisivät siitä, miten siitä saa kirjoittaa ja jos sen rikkoo, tulevat joukolla lynkkaamaan. Vähän sellainen fiilis hommasta jää. Eipä se paljoa innosta toisaalta osallistumaan yhteisölliseen kirjoittamiseen, mutta ei myöskään kommentoimaan tämän insideporukan tekstejä, vaikka olisi fandomista kiinnostunutkin. Sitten ei tee mieli edes lukea.

Aamen! Kyllä se pakostakin vaikuttaa kiinnostukseen jos joku tulee sanomaan, miten näistä tai näistä hahmoista tai tuosta tai tästä fandomista saa kirjoittaa. Korneinta koko jutussa on se, että eiväthän nämä inside- piiriläiset omista mitään oikeuksia sen enempää kuin kukaan muukaan.

Itse olen kirjoittajana satunnaisesti törmännyt näihin kommentoijiin, mutta yllättävän vähän kuitenkin, kun ottaa huomioon että olen aina kirjoittanut muuta kuin niitä valtaosan suosimia fandomeita/parituksia. Kaikkein eniten minua urallani ärsytti silloin, kun satuin kirjoittamaan yhdellä suosituimmista parituksista ja jestas sitä hehkutusta. Päädyin inhoamaan sitä nimenomaista tarinaa niin paljon, että se päätyi deletoiduksi, mitä en yleensä juuri koskaan tee.

Onhan sitä toki minullakin omat mielipiteeni ja suosikkiparitukseni, mutta ei minulla ole mitään tarvetta haukkua niitä, jotka ovat asioista eri mieltä. Voin olla lukematta ja ainakin kommentoimatta, jos ei minulla mitään hyvää sanottavaa ole.


zilah

[Lizlego]

Niin siis voihan se olla, että nämä insidepiiriläiset jättävät sitten lukematta kaikki muut ficit juuri sen takia, että tykkäävät niin paljon vain omanlaisestaan, mutta niiden kommenttien aggressiivisuudesta ja tyylistä tuli kyllä enemmän mieleen joku puolueen ryhmäkuri, josta poikkeaminen aiheuttaa erottamisen ryhmästä. Nimenomaan pisti korvaan ja silmään kommenttien aggresiivisuus ja sitä paitsi sillä porukalla tuntui vielä olevan niin sanottu mielipidejohtaja, jota muut seurasivat. Sellainen ilmiö ja fanaattisuus jossain yleensä kuitenkin leppoisassa harrastustoiminnassa on hieman pelottavaa ja ahdistavaa.

Ei mustakaan yleensä ole mitään mieltä kommentoida tai edes lukea tekstejä, joista ei tykkää, mutta jotenkin koko tekstin lyttääminen vain jonkun yhden asian takia, tuntuu hölmöltä. Siis jos ei anna ollenkaan toisen tekstille edes mahdollisuutta eikä edes pohdi muuta sisältöä että toimiiko se, kun jää kiinni omiin fiksaatioihinsa. Jokaisella varmaan on omat pakkomielteensä, mutta toiminta eroaa siinä, antaako muiden pakkomielten kukkia ollenkaan vai yrittääkö tappaa nekin, kun ajaa omaa versiotaan läpi.

Musta toikin on jännä, että alkaa inhoamaan omaa suosittua tekstiään. Aloitko inhoamaan sitä sen parituksen takia vai siksi, että se teksti oli suosittu? Mulla on jotain kohtuullisen onnettomia Sirius/Remus-tekstejä, mutta en ole alkanut niitä inhoamaan, vaikka Sirius/Remus oli muuten jotenkin hirveän inhottava paritus ollessaan suosiossa. Toisaalta se on yhä helppo paritus, joten tuskin mulla on sen suhteen aitoa inhoa olemassakaan.

[zilah]

Jokaisella varmaan on omat pakkomielteensä, mutta toiminta eroaa siinä, antaako muiden pakkomielten kukkia ollenkaan vai yrittääkö tappaa nekin, kun ajaa omaa versiotaan läpi.

Nimenomaan näin. Kyllä minullakin on sen verran vahvoja pakkomielteitä tietyista parituksista, että heidän parittamisensa jotenkin muuten tuntuu todella vaikealta. Mutta jos joku muu näkee ne hahmot muussa valossa, niin ei se minulta ole mitään pois. Päinvastoin: erilaiset näkemykset vain rikastuttavat fandomia entisestään.

Minä en alkanut inhota sitä tekstiäni oikeastaan minkään yksittäisen syyn vuoksi. Tai no, suurin tekijä oli varmaankin se, että se ficci sai alkunsa juuri siitä halusta kirjoittaa kerrankin jotakin suosittua ja minä inhosin sitä halua itsessäni. Olenhan koko ikäni tapellut lokeroimista vastaan, niin tosielämässä kuin ficcimaailmassa. Se teksti oli ikäänkuin konkreettinen osoitus siitä, että alistuin lopulta siihen lokerointiin samalla tavalla kuin kaikki muutkin, ja hakemalla hain laajemman piirin hyväksyntää ja sitä kautta oikeutusta teksteilleni.


zilah

[Lizlego]

Ehkä se vaihe on silti ollut tarpeen kokea. Musta tuntuu, että mun Sirius/Remuksissa ja Harry/Dracossa on silti niin paljon jotain musta itsestäni, etten osaisi katua niiden kirjoittamista, vaikka olen täysin varma, että osan niiden kirjoittamisen motiivista on ollut saavuttaa ihkutusta ja suosiota ja mä muistelen, että olin jopa pettynyt etten saanut niiden avulla enempää suosiota. Kirjoitin niitäkin jotenkin väärin, mutta ehkä se oli just se osa minua ja siksi en osaakaan katua niitä tekstejä. Mä olen myös pyrkinyt aikanaan aika aggressiivisesti ajamaan alas noiden suosittujen paritusten suosiota, joten en voi oikein pelkästään moittia, ainoastaan ehkä puolustautua sillä, että niiden kirjoittajat ei siltikään jääneet yksin. 

[culliina]

Jippiaijei, tämä on se hetki, kun voisin juosta alasti kaduilla hehkulamppu päässä.
Olen pienen ikuisuuden tapellut yhden Darren Shan -tekstin parissa, se ei vain halunnut toimia saati edetä, homma kusi. Nyt sain sen sekä toimimaan että paperille, jes! Mä olen aina pitänyt adventurea tai horroria vähän itselle vieraana kynäiltävänä, vaikeana genrenä, mutta nyt alkaa seikkailu pikkuhiljaa taipua tahtooni. Saa nähdä, kauanko tätä hehkulamppufiilistä kestää, mutta käytetään hyväksi kun on vielä viikonloppukin, siis koko päivä aikaa.

[Celeporn]

Uusien genrejen valloittaminen on kyllä aina mahtavaa! Itse olen aina lukijana tykännyt ficeissä kaikkein eniten romanttisesta komediasta, mutta kirjoittaessa kaikki vääntyi angstiksi... Nyt on se oma kirjoittaminen kallistunut koko ajan vaan voimakkaammin just sinne huumorilla väritettyyn ihmissuhdedraamaan, ja että on ollut ihanaa! Että nauti nyt ihmeessä fiiliksestä, kestää se sitten vaan päivän tai useita viikkoja 

Mulla on nyt ihan paska kirjoittamiskausi -- ihan naurattaa ajatella tota aiemmin pohtimaani julkaisutaukoa, koska en ole mitään saanut enää kirjoitettua... Noh, julkaisutauko siis tapahtui  Viimeiset kouluhommat stressasi sen verran, ettei huvittanut kirjoittaa vaan mieluummin luin tai katsoin sarjoja, ei se ylimääräinen ajatustoiminta oikein houkutellut.

Nyt olen ollut kesäduunissa pari viikkoa, ja olen kyllä iltaisin työpäivien jälkeen ollut sen verran poikki, että viihteen kuluttamiseen on vapaa-aika mennyt. Ei jaksa tuottaa, ei. Kesäkuu tulee olemaan töissä tosi hektistä ja koiratkin on silloin mun luona, enkä sitten pitkien työpäivien jälkeen todellakaan aio jämähtää tuntikausiksi koneelle vaan vietän aikaa elukoiden kanssa. Vähän harmittaa, kun sen yhden keskeneräisen jatkiksen viimeinen luku nyt vaan venailee kuntoon muokkaamistaan, mutta minkäs sille mahtaa; osasin kyllä jo vähän odotellakin tällaista kuivaa kautta. Jos tauko on tullakseen, niin sitten tulee. Ajattelen kirjoittamista sitten uudestaan joskus myöhemmin kesällä, kun on lomaa... ellei joku ihmeellinen inspiraatio iske! Epäilen kyllä vahvasti 

[culliina]

Uusien genrejen valloittaminen on kyllä aina mahtavaa! Itse olen aina lukijana tykännyt ficeissä kaikkein eniten romanttisesta komediasta, mutta kirjoittaessa kaikki vääntyi angstiksi...

Sama ongelma! Musta tuntuu, että oma fiilis vaikuttaa ainakin itsellä tähän paljon. Sitä kun yleensä on luovimmillaan myöhään illalla/yöllä, kun on myös väsynyt ja väsyneenä maailman paskat kaatuu aina niskaan. Vaikea kirjoittaa jotain positiivista, kun on itse väsymyksen takia ihan masiksissa.

Mä tein ton seikkailuni kanssa niin, että kirjoitin juonikuviot valmiiksi viime yönä mahdollisimman tarkkaan kuitenkaan kirjoittamatta mitään  auki ja sitten aamupalaa mutustellessani, kun elämä on aurinkoista ja ihanaa, kirjoitin sen puhtaaksi x) Ainakaan vielä ei olla angsteissa, saa nähdä mitä ilta tuo tullessaan. Olisi kiva saada tuonne private-DS-osastolleni jotain muutakin kuin angstia.


// okei, noh, ei tästä näköjään ihan niin seikkailua tullut kuin ensin meinasin. Pikemminkin psykedeelinen seikkailu seksin ja sienien maailmaan, mutta mikäs siinä. Ei ainakaan angstia.

[Lizlego]

Mulla on juuri päinvastainen ongelma. Mun angstit kääntyy romanttiseksi komediaksi tai ei välttämättä romanttiseksi, mutta komediaksi kuitenkin.  Onneksi ei ole ollut pitkään aikaan kovaa poltetta kirjoittaa angstia niin ei haittaa, vaikka kaikki vähän kääntyy komediaksi. Tykkään kirjoittaa kevyempää, vaikka mielessä on kyllä pyörinyt muutamat tosi pahat angstitekstit. Ehkä niistäkin sitten saa syntymään komediaa,

Psykedeelinen seikkailu seksi ja sienin maailmaan kuulostaa ihan lupaavalta.

[Nappeli]

Joo, seksi ja sienet kuulostaa ehdottoman lupaavalta! 

Nyt on kyllä jotain outoa ilmassa. Huomasin tänään tulevani pitkähkön kuivan kirjoituskauteni päähän. Ja kirjoittavani innoissani K-18 hettiä. 

[Lizlego]

Joo, seksi ja sienet kuulostaa ehdottoman lupaavalta! 

Nyt on kyllä jotain outoa ilmassa. Huomasin tänään tulevani pitkähkön kuivan kirjoituskauteni päähän. Ja kirjoittavani innoissani K-18 hettiä. 

Koska muistaakseni sun edellinenkin tekstisi taisi olla hettiä, mä tulen tästä vain siihen johtopäätökseen, että sulla on joku ihastus. Mulla on myös joitain teorioita näistä. 

[Celeporn]

Mun angstit kääntyy romanttiseksi komediaksi tai ei välttämättä romanttiseksi, mutta komediaksi kuitenkin.  Onneksi ei ole ollut pitkään aikaan kovaa poltetta kirjoittaa angstia niin ei haittaa, vaikka kaikki vähän kääntyy komediaksi. Tykkään kirjoittaa kevyempää, vaikka mielessä on kyllä pyörinyt muutamat tosi pahat angstitekstit. Ehkä niistäkin sitten saa syntymään komediaa,

Niin ja sitten on tietysti ne angsti-tekstit, joita ei voi minkäänmoiseksi komediaksi luonnehtia, mutta niille on silti pakko nauraa 

Sienihuuruiset seksiseikkailut kuulostaa minustakin ihan hyvältä!

[Lizlego]

Sekin on ihan totta, että angsti voi naurattaa, vaikka siinä ei olisi mitään komediallista. 

[zilah]

Sekin on ihan totta, että angsti voi naurattaa, vaikka siinä ei olisi mitään komediallista. 

No näin. Kyllä ainakin minä tunnen sellaista häpeänsekaista naurunhalua kun luen niitä varhaisia, oikein sydänverellä kirjoitettuja, viiltäviä rakkausstooreja.  Voi elämä sentään! Kyllä sitä on joskus ottanut itsensä vakavasti.  Onneksi sellaisesta ei enää ole pelkoa. 

Tahtoo lukea sienihuuruisia seksiseikkailuja!

zilah