Tietynlaiset hahmot vetää puoleensa tosi äärimmäistä kommentointia ja äärimmäisiä näkemyksiä tyyliin Dumbledore on aseksuaali eikä siitä saa kirjoittaa harrastamassa seksiä.
Tää on kyllä ollut aina mun "lemppareita" näistä jaetuista totuuksista, koska se naurattaa mua niin paljon
Ei mutta siis ymmärrän kyllä, että tosi hyviltä tuntuvat tulkinnat omaksuu helposti -- tulee ne sitten jonkun ficissä tai keskusteluissa, samapa tuo, itselle nappiin osuvat hahmokuvaukset kyllä sulautuu tosi nopeasti omaan fanoniin. Se, että sitä
minun tai
meidän tulkintaa pitää oikein tuputtamalla tuputtaa muille, on kuitenkin tosi jännä ilmiö. Erityisesti, kun se tapahtuu "väärää kantaa" edustavan ficin kommenteissa. Saatan kyllä itsekin mainita, että olipas tässä erilainen tulkinta kuin mitä itse ajattelen, mutta teen sen lähinnä siksi, että se antaisi kirjoittajalle vähän taustatietoa siitä, mitä kelailen -- silloin hän ehkä (toivon mukaan) saa enemmmän irti kommentistani, kun tietää, millaista pohjaa vasten olen hänen tekstinsä lukenut.
Olen kyllä siinä mielessä Lizin kuvauksen mukainen syrjivä lukija, etten tykkää lukea omien tulkintojeni vastaisia ficcejä; jos paritus ei käy minulle järkeen, en lue. Jos hahmot eivät ole minun mielestäni IC, en lue. Jos tyyli ei minun silmääni miellytä, en lue. Toisaalta mulla ei ehkä sitä yhtä ehdotonta totuutta ole, vaan muutama keskenään ristiriitainen ehdoton totuus... Ja jos en ihan rehellisesti voi sanoa tekstistä oikein mitään hyvää, niin en kyllä todellakaan kommentoi.
Pienten piirien hyväksymien totuuksien tiiviys varmaan liittyy jossain määrin just siihen yhteisöllisyyden tunteeseen. Varmaan omaa osaansa näyttelee ns. liiallinen innostus, kun on siitä omasta jutusta niin liekeissä, että haluaisi vakuuttaa kaikki muutkin siitä, miten perkeleen siistiä tää on, ja sitten se helposti lipsahtaa väärien mielipiteiden lyttäämiseksi... Onhan se sitten vähän sellainen kierre; kun tietyt totuudet muuttuu vahvemmin ja vahvemmin tosiksi, ne soraäänet hiljalleen kaikkoaa. Ihan vaan, koska ei huvita, kiinnostus meni jo, suuntaamme intomme johonkin toisaalle. Ja sittenhän ne totuudet muuttuu vielä vankemmmin Ainoiksi Oikeiksi, kun "ulkopuoliset" ei enää jaksa eväänsä lotkauttaa osoittaakseen toiseen suuntaan.