Hurr. Eipä ole tullut käytyä täällä aikoihin. Terve kaikki.
Mun betoista (joita on yhteensä ollut ehkä viisi tai kuusi?) ainoastaan yksi on ollut ennestään tuttu ja sekin alun perin netin kautta. Ihan hyvin silti on toimeen tultu. Ficcaan siis lähinnä englanniksi, englanninkielisiä betoja on varmaan helpompi löytää kuin suomenkielisiä. Omat on löytyneet tumblrin ja yhden fandom-foorumin kautta.
Musta olisi tosi kiva beetauttaa tekstejäni, mutta mulla on kauhea kynnys ottaa siihen hommaan ketään täysin tuntematonta, vaikka se toisaalta voisi ollakin ihan hyvä ja virkistävää. Lisäksi kaipaisin eniten nimenomaan sisältöbeetaa, joka uskaltaa tökätä mua suoraan silmään kaikilla typeryyksillä, mitä teksteihini suollan, mutta olisi kuitenkin samalla aaltopituudella niin, ettei joka asiaa kuitenkaan tarvisi rautalangasta vääntää. Siihenpä se koko beeta-ajatus sitten aina kariutuukin. LOL
Tuntemattomiahan ne varsinaiset lukijatkin useimmiten on? Ja jos huomaa joutuvansa vääntämään jotakin rautalangasta, se saattaa olla osoitus ettei teksti ehkä sisällä kaikkea mitä pitäisi, tai johtaa lukijaa jotenkin harhaan? Kaveri saattaa jo tietää asioista liikaa, tai sen voi olla vaikea olla rehellinen. (Voi se tietysti toisinkin päin toimia... mun vanhin beta uskalsi alkaa olla oikeasti rehellinen vasta kun oltiin tavattu kasvotusten ja todistettu toisillemme, että ollaan ihan lunkeja tyyppejä molemmat
)
Ja tietty kaikkien ihmissuhteiden tavoin myös beta-suhde syntyy ja paranee pikkuhiljaa kun siihen jaksaa panostaa
Usein kokeneemmat betat tuntuu olevan aluksi varovaisia, koska monilla on kokemusta yliherkistä kirjoittajista jotka vetää kilarit lähes kaikesta. Menee aina teksti tai pari todistaa, että mulle voi sanoa suoraan mikä mättää, enkä vedä hernettä nenään.
Ihmisiähän betatkin tietysti on, joten mätämuniakin varmasti löytyy, mutta itsellä ei ole tullut kamalan vaikeita tapauksia vielä vastaan. Pahin oli ehkä semmoinen joka käytännössä yritti säätää mun koko tyylin uusiksi ja editoi malliksi lähes joka toisen lauseen sisältämään adverbeja ja kuvailua. Sillä oli muutama hyvä kommentti, mutta oli liian iso työ suodattaa ne purppuraproosan keskeltä. Ratkaisuna en ole sitten enää pyytänyt tätä nimeomaista tyyppiä betaamaan.
Sinänsä betalukijan käyttäminen on sekin taito mikä pitää opetella. Rehellisten kommenttien saaminen ei ole aina kivaa. Itsellä auttoi kun sisäistin sen, että jos lukija sanoo jossain olevan vikaa, lukija on lähes aina oikeassa. Kun lukija sanoo miten vika pitäisi korjata, se on lähes aina väärässä. Malliesimerkkinä just tuo purppuraproosaaja, joka korjaili mun hieman epänatiivit lauserakenteet runoilemalla koko tekstin uusiksi. Mutta kyllä sieltäkin löytyi taustalta ihan aiheellista kommentoitavaa, eli juurikin niitä kömpelöhköjä lauserakenteita, meni vaan aikansa tajuta mistä oli kyse.
Ylipäätään puolet keskusteluajasta betojen kanssa tuntuu menevän siihen, että ymmärtää minkä beta ylipäätään kokee ongelmaksi. Sen jälkeen on yleensä mahdollista kehittää asiaan joku ratkaisu. Tarpeeksi kokenut beta ei kyllä enää yritäkään tarjota niitä ratkaisuja, vaan sanoo vain esim. että jotain lausetta on vaikea ymmärtää, koska joku pronomini siinä voi viitata kahteen eri henkilöön.
Ymmärrän kyllä jos kaikki huvikseen kirjoittavat ei jaksa käydä läpi tällaista editointiprosessia. Itse olen muutenkin pakkomielteinen editoija, joten nautin myös beta-vaiheesta.
//edit, anteeksi mahdollinen täti-moodi
ei ollut tarkoitus paasata mutta tästä tuli näköjään tämmöinen... ymmv ja niin pois päin.
