Kyllähän mullakin kiinnostuksissa luonne vaikuttaa myös, ei se pelkkä kiinnostava pinta riitä, mutta toisaalta esteettisyys ja krääsä ovat selvästi avainasemassa mulla, kun en julkkiksista ole oikein koskaan piitannut. Vaikka tykkäänkin kaikista eniten siitä, kun niistä hyvin kärjistetyistä hahmoista luodaan hiljalleen niin alkuteoksissa kuin ficeissäkin hiljalleen sellaisia ns. normaaleita ihmisiä, niin jotenkin ne oikeat ihmiset kai on mulle vaan "liian oikeita" jo alusta asti
Silloin en saa samanlaista nautintoa sen kiinnostavan sälän pyörittelystä sekä hiljalleen tapahtuvasta jännän julkisivun taakse katsomisesta, koska oikeissa ihmisissä kyseisen ulottuvuuden olemassaolon tiedostaa koko ajan. Ja kun tyyppi on oikeasti lihaa ja verta, se ei
koskaan voi tuntua yhtä kärjistetyltä kuin vaikka just joku Severus, ja kyllähän ne esteettiset elementit kärsii sellaisesta.
Tai jotain.
Miellän muuten itse tässä yhteydessä esteettisyyden muuksikin kuin vain ulkoisiksi seikoiksi, oikeastaan se liittyy kaikkiin aistihavaintoihin ja johonkin vitun vaikeasti määriteltävään runollisuuteen. Ei vittu, nauran jo itsekin tälle selitykselle
Tykkään stereotypioista ja vitunmoisesta draamasta.
Nuorikin voi olla kiinnostava, mutta mä en koe sellaisissa kovinkaan usein seksuaalista ulottuvuutta muuta kuin sillä saralla, jos sillä tuntuu olevan seksuaalisvirittinen suhde jonkun muun kanssa.
Sama homma. Ne eroottiset vibat jää multa vaan saamatta, ja se on joidenkin fandomien kohdalla todella suuri harmi
Pottereissakaan en oo oikein koskaan lämmennyt sille kirjojen nuoriso-sukupolvelle tässä mielessä, ja sen tähden tuntuu menevän paljon hupia ihan sivu suun. Draco nyt on ainoa poikkeus, koska sen voi niin helposti kuvitella kuolareiden horoksi, mutta muiden teinien kanssa en saa siitäkään oikein mitään irti