Mä haluan jakaa teidän kanssanne seuraavan jutun. Mä olen itkenyt joka yö viikon ajan. Siis oikeasti itkenyt ihan fyysisesti ja pelännyt, että kämppis kuulee ja kysyy että mikä hätänä. Ja mikä mulla on hätänä? Se, että mä eläydyn voimakkaasti ficcini tuleviin tapahtumiin.
Mä repesin tälle ihan täysiä, vaikka teen itsekin toisinaan ihan samaa - tai ehkä juuri siksi. Luulin olevani ainoa joka pillittää ihan hulluna ficcien vuoksi. x)
Hmm, en kyllä osaa sanoa mitään siihen, miten miehet rakastaa IRL toisiaan, ja mikä ficeissä sitten tekee siitä niin erilaista. Mä kyllä koen, että ihan samanlaista kiintymystä tunnen avovaimoani kohtaan mitä tunsin entistä poikaystävääni kohtaan - ainoana erona se fakta, etten koe
rakastaneeni ex-heilaani niin miten vamokkiani rakastan. Tämä ei kuitenkaan johdu mielestäni siitä, että en voisi rakastaa miestä, vaan siitä, että rakkaus on mulle ihan hirmuisen suuri sana, ja mä koen että mun täytyy tuntea se toinen ihminen ensin hemmetin hyvin, ennen kuin uskallan myöntää rakastavani sitä. Mitä seksiin tulee, niin tottakai siellä varmasti tulee ylilyöntejä siinä missä rimanalituksiakin, jos ei itsellä ole yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta kokeilla sitä itse. (En tosin sano sitäkään, etteikö 20-vuotias nainen voisi kirjoittaa todenmukaista slashiä +40 miehistä - mä luulen, että kirjoitetaan enemmän sitä, mitä ihmiset haluaisivat lukea.)