Masennusarkisto

[Lavande]

Liz, älä lähde mihinkään! Ei se muuhun auta ja meillä kaikilla on tylsempää ilman sua. BUTTIS myös takaisin!
Voitte vaiks hämätä ja vaihtaa nimiä, toinen voi olla Yrjö ja toinen Jörgen.

[Nappeli]

Voitte vaiks hämätä ja vaihtaa nimiä, toinen voi olla Yrjö ja toinen Jörgen.

Kannatetaan!

Joo, selkkaukset läheisten kanssa on inhottavia. Toivon todella, että tämäkin ratkeaa kaikkien kannalta parhain päin.

[Lizlego]

Ei auta Jörgeniksi muuttuminen. Mä olen kokeillut vaikka mitä nimiä ja kaikki johtaa aina takaisin samaan. Ainoa ratkaisu on pitää turpa kiinni. Mahtaisikohan onnistua Fifissä? Finissä olen pitänyt turvan kiinni nyt jo pari kuukautta, joten ehkä se onnistuisi täälläkin.   Toisin sanoen ottaisi toisen tunnuksen ja poistaisi tämän ja sitten vaan lukisi ficcejä. En tiedä toisiko se Buttista takaisin, jos mä en osallistuisi mihinkään, mutta ehkä se antaisi mulle itselleni jotain mielenrauhaa. Ehkä, ehkä ei, mutta jos ahdistus asiasta jatkuu pakko on tehdä jotain.

//Tai hitot, en mä tätä tunnusta poista, (kerran elämässä jossakin mulla pitää olla tili, jota ei ole koskaan poistettu) mutta ei mun ole pakko käyttää sitä koko aikaa LOL jos siltä tuntuu. 

[Lavande]

No en tie ilahtuuko Buttis sun hiljasuudesta... Mä en ainakaan ilahtuis, ellet sit suunnitellut jotain pilkkalauluja. Mut tehän ootte irl-kavereita. Laita sille viesti, et leivoit ihan liikaa pullaa, äkkiä apuun! Vaikkei jaksais elämäntilannetta tai ärsyttäviä ihmisiä tai muiden huonoa käytöstä, niin aina jaksaa syödä pullaa!

[Lizlego]

Toi on kyllä niin totta! Muutenkin ruoka yhdistää ihmiset. 

[Nappeli]

Toi on kyllä niin totta! Muutenkin ruoka yhdistää ihmiset. 

Totta! Minä sain eilen lättykahvikutsun eräältä ihmiseltä, joka oli paras ystäväni teinivuosina, mutta jota en ole tapaillut ollenkaan koko aikuisiälläni. Jos olisi kutsuttu pelkästään kahville, olisin epäröinyt ja vaivaantunut. Mutta lätyistä mieleeni palasi välittömästi kuinka herrrrkullisia rasvaisia lättyjä tämä muinainen ystäväni paisteli meille usein koulun jälkeen ja silkka herkkuruuan himo karisti kaiken arastelun mielestäni välittömästi. 

[Lizlego]

Mun bravuuri taitaa olla tortut. En kyllä välttämättä uskalla edes mainita jos on tuoretta torttua tarjolla.

[culliina]

Mikä on torttu?

Tai siis joo, on kääretorttu ja torttutorttu ja torttutorttutorttu, mutta mikä se oikeesti on? Sanahan tulee varmaan ruotsin tårtasta, mut ne ei tee eroa tortun ja kakan välille, ihan niin kuin ei kakan ja kexinkään välille.

[zilah]

Mun bravuuri taitaa olla tortut. En kyllä välttämättä uskalla edes mainita jos on tuoretta torttua tarjolla.

Ja toinen, ikimuistoinen bravuurisi ovat kovat, mukavan lämpimät munat.  Kukaan järjissään oleva ei taatusti kieltäydy niistä...<3


zilah

[Chuuko]

Mikä on torttu?

Tai siis joo, on kääretorttu ja torttutorttu ja torttutorttutorttu, mutta mikä se oikeesti on? Sanahan tulee varmaan ruotsin tårtasta, mut ne ei tee eroa tortun ja kakan välille, ihan niin kuin ei kakan ja kexinkään välille.

Torttu on leivonnainen, joka koostuu useimmiten sokerista, kananmunista ja jauhoista valmistetusta taikinasta. Kääretortun, Runebergin tortun ja joulutortun lisäksi tortuiksi voi sanoa aika lailla kaikkia makeita piirakoita jotka ovat leivottu jonkinnäköiseen vuokaan. Tää on taas käsittääkseni vähän tämmönen paikkakuntakohtanen sana, toisaalla puhutaan piirakasta, toisaalla tortusta. Ympäri Suomen myös paskasta.

[rimps]

No en tätäkään ketjua ole taas seurannut. Mutta et säkin Liz voi lähteä, kun mullekin tulee ikävä. On orpo olo olla foorumilla, mistä puuttuu Liz. Oon liian tottunu siihen :'DD

Mut ihmissuhteet on siinä mielessä hyviä, koska on mahdollisuus sopia kiistat. Toki niitten on myös mahollista jäädä sopimatta, mutta joka tapauksessa on mahollisuus myös saada ihmissuhde takasin oikeille urilleen. Mullakin on parikin ystäväsuhdetta, jotka on millon mistäkin syystä meinannu kariutua kokonaan, mutta aina ollaan molempien kanssa sovittu. Se vaan vaatii vähän työtä molemmilta osapuolilta ja erityisesti siltä, joka uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen. Mä toivoisin kovasti, että saisitte välinne kuntoon, koska ystävä on kamala menettää. Ja koska mäkin tahtoisin Bbuttiksen takasin tänne. Näyttää kurjalta kun kaikki Bbuttiksen viestit on masentavan mustalla ja vieraana.

//Oho. Failasin. Mut en mä huomannu, et bbuttis tuli jo takas. :'D

[culliina]

Hah, mä rupeen käyttään tota torttua joka tuutissa, ihana sana!

Tortun käytön lisäks tahdon tietää, minne meen. Tahdon tietää sen just nyt, tällä hetkellä, ei kohta, vaan nyt! Koska tiedän tasan, mitä tahdon, oon tiennyt ties kuinka kauan. Lisäksi oon tehnyt miljoona eri ammatinvalintatestiä ja suurin osa niistäkin on samaa mieltä. Mikä sitten mättää? Koska tahdon tietää, minne noin fyysisesti menen, mistä saan sinne pisteitä ja koska voi lähtee? Lakki nyt olisi hyvä ensin saada toki, mutta en kestä tätä tietämättömyyttä. Oon sellainen, että mulla tulee olla selvä tavoite (vaikka epärealistinenkin, kunhan sellainen on), jonka tunnen ja jota tosissani tahdon. Sitten elämä sujuu eikä suunnitelmien muutos ole mikään ongelma, kunhan on koko ajan jokin tavoite. Nyt ei ole ollut liian pitkään aikaan kyllin tarkkaa, koska määrite "lukeen yliopistoon mun alaa" ei ole tarpeeksi, vaan tahdon tietää kaupungin, pisteet ja etenemismahdollisuudet! Ei luulisi olevan niin vaikeaa, mutta kyllä se näköjään vain on. Angst-turhautuminen, ehkä olen vain tyhmä, mutta yliopistojen sivut on aika epäkiitolliset epämääräiselle etsijälle, kun ei se opokaan tiedä tai halua tietää. Ehkä sitten lakituksessa joku tulee nyppään hameen helmasta ja kertoo mulle kaiken.

[Lizlego]

Mikään ei ole sen masentavampaa kuin käydä lukemassa keskusteluja Hyvinkään ampumatapauksesta ympäri nettiä.

[malla]

Liz, mä kävin lukemassa silloin Jokelan ja Kauhajoen ammuskelujen aikaan niitä juttuja netistä, ja se todella veti maahan. Nyt tuon Hyvinkään tapauksen kohdalla en ole uskaltautunut seuraamaan mitään keskusteluja aiheesta - niistä tulee vaan liian huono olo, ei kannata.

[Lizlego]

Mua masentaa... kaikki. En tahdo enää... mitään. Tahdon vaan...no, jotain joka... en tiedä. Ei tästä vaan ikinä tule mitään. Helpointa olisi... en tiedä. Mä en tahdo muuta kuin... joo, en tiedä, mutta olen yksin ja onneton enkä kykene puhumaan kenenkään kanssa, koska en mä osaa edes määritellä mikä mättää. Kaikki kai. Koko elämä, menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus. Mä ymmärrän hyvin kaikkia niitä, jotka kokee ettei ole olemassa tulevaisuutta tai ainakaan valoisaa sellaista, koska niin... ei sitä ole olemassa. Ei ollut valoisaa menneisyyttä eikä tule valoisaa tulevaisuutta. Ja noin kerran viikossa se itkettää, kun ei jaksa enää toivoa. Ei jaksa ajatellakaan että tätä se on sitten seuraavat viisikymmentä vuotta hautaan asti. Joo, ei kiitos, mutta sitä se tulee olemaan, koska tätä se on aina ollut. Yhtä onnettomuutta. Miksei noi joukkoampujat voisi osua mun kohdalle kun joskus satun olemaan baarissa? Yksi turha elämä pois eikä sitten tarvisi ainakaan kirjoitella mitään sankarista.   Sitten voisi kirjoitella että yksi luuseri maailmassa vähemmän. Jei!

//Muoks: Mä arvostaisin melkein itseäni enemmän, jos musta voisi edes tulla juoppo, mutta ei. Musta ei saa edes juoppoa!  Elän elämäni ja kuolen, mutta mitään en ole saanut aikaan. Jippii! No mitä helvetin väliä? En mene edes hoitoon, vaikka varmaan tarvitsisin tai ei. Se on totuus sekin, että mä en ole edes tarpeeksi hullu!  Että voi olla masentavaa olla niin näkymättömän keskinkertainen ja silti niin toivottoman luuseri.  :'( :'( :'(