Mun hevonen on aina ollut terve, jos nyt ei jatkuvaa "pikkuvikaa" lasketa, mutta ei ole koskaan ollut mitään hengenvaarallista - paitsi nyt tänä syksynä kun olen ollut siitä kaukana. Kuukausi sitten selvittiin säikähdyksellä, mutta nyt on oikeasti tosi kyseessä.. jos ei yötä myöten kävelyttäminen helpota tai jos yhtään pahemmaksi menee niin ei auta muuta kuin päästää menemään, koska kuten äsken puhelimessakin kävi ilmi, kun ei ole tämän arvokkaampi hevonen kyseessä, niin ei klinikalle kannata lähteä... Pahimmalta tuntuu se, ettei ole mitään mahdollisuutta päästä sen luo, ja muut joutuvat kävelemään ja valvomaan sen kanssa :/
Ja huomenna pitäisi päästä välitentti läpi, tai muuten koko syksyn kestäneet laskuharjoitukset ja tietokoneharjoitukset valuvat ihan hukkaan, samoin ihan kivasti mennyt ensimmäinen välikoe, kun täytyy tenttiä koko kurssi kerralla. En osaa oikein mitään eikä lukeminenkaan suju kovin hyvin kun vaan itkettäisi. Vielä muutama tunti sitten suurin masennuksenaihe oli se, että täytyy herätä huomennakin ajoissa mahdollisesti saapuvaa huoltomiestä odottamaan, kumpa vaan voisi palata siihen...
