Masennusarkisto

[culliina]

Nightmare on Elmstreet oli ihan kamala! Ainakin eka, muita en vielä ole ehtinyt katsoa. Tai oikeastaan se loppu oli kamala, kun Freddy tuli ulos... brrr. Sen vielä kestäisi, että joku tappaa unissa, mutta että ihan peilistäkin voidaan ulostautua - ja sänkyni jalkopäässä on iso peili! Brrr, oon pelännyt sitä peiliä siitä asti kun leffan näin.

Päähenkilöjuttu riippuu varmaan paljon siitä, millä tapaa sarjaa seuraa. Koska esimerkiksi sisäinen ficcari tarttuu helposti niihin herkullisuuksiin ja seuraa sarjaa niiden vuoksi vaikka juoni olisi kuinka surkea, kun taas sarjaa juonen vuoksi katsova voisi ihan hyvin tylsistyä pelkän inhottavan päähenkilön vuoksi. Leffoissa on vielä toteutuskin - esimerkiksi itse en pahemmin välitä mistään animoidusta, koska musta persoonallisuus kuolee viivoihin. Toiset taas tuntuvat rakastavan juuri hahmojen ulkomuotoa, hupsun kuuloista ^^ vaikka onhan monilla jernuilla nättejä vaatteita juuri mangan ja animen vuoksi, tapahan sekin on maailmaa nähdä.

[peccantis]

Nightmare on Elmstreet oli ihan kamala! Ainakin eka, muita en vielä ole ehtinyt katsoa. Tai oikeastaan se loppu oli kamala, kun Freddy tuli ulos... brrr. Sen vielä kestäisi, että joku tappaa unissa, mutta että ihan peilistäkin voidaan ulostautua - ja sänkyni jalkopäässä on iso peili! Brrr, oon pelännyt sitä peiliä siitä asti kun leffan näin.

Päähenkilöjuttu riippuu varmaan paljon siitä, millä tapaa sarjaa seuraa. Koska esimerkiksi sisäinen ficcari tarttuu helposti niihin herkullisuuksiin ja seuraa sarjaa niiden vuoksi vaikka juoni olisi kuinka surkea(...)

Mä en oo oikein osannut kauhistua niitä Elmstreetejä kun on kaverin kanssa katsottu sen verran... juhlatunnelmissa ja törkeesti vaan kommentoitu kaikkea mikä tapahtuu "jahas nyt  kolme neljästä kaveruksesta on sekstannut tai halunnut seksiä, kukahan ihmeessä voisi jäädä viimeisenä henkiin" yms 83

Toi sisäinen ficcarijuttu on hassu koska yritän houkutella siskoa katsomaan kaveriksi ja se nyt on ainakin vähintään yhtä paha sisäinen ficcari kuin minäkin (nimittäin Ihmeperhe-paritus Syndrooma/Hra Ihme perusteluilla "mähän oon sun... ykköshani" on lähtöisin SEN ämmän pääkkösestä) eikä sitä muka kiinnostais hyvin toteutettu sarja jossa ois tarjolla noin megatonni paritusmatskua, mä kun luulin että meistä kahdesta se olen minä joka enemmä'n nirsoilen o_o Ota tuosta nyt sitten selvää...

[culliina]

Mutta eihän kaikkia kaikki jaksa kiinnostaa! Eragoninkin leffasta sai kuvan, että kirja olisi aivan käsittämättömän mahtava (koska leffa oli näin kirjaa tuntematta hyvä, joskin jätti aukkoja sinne tänne ja sisälsi toivottavasti aika paljon aikahyppyjä), mutta en silti jaksa lukea sitä. En, vaikka uskon rakastuvani syvästi. Ei jotenkin vain kiinnosta. Tuskin tämä niin ihmeellistä on, sillä muutenhan kukaan ihminen ei muuta kuin lukisi ja syntyisi talouskriisi Ja itse ainakin olen sen verran huonoissa väleissä pikkusiskoni kanssa, että tiedän hänen karttavan tiettyjä sarjoja ihan vain siksi, että minä niistä pidän eli ihmisen sosiaalinenkin puoli vaikuttanee.

[Jolandina]

Ei hyvä helvetti että mulla on säälittävä olo. Mitäpä mä sitten teen tai jätän tekemättä aiheuttaa vaan itselle lisää ahdistusta tai vaihtoehtoisesti saa mut tuntemaan itseni niin tyhmäksi että en tiedä masentaako vai ketuttaako enemmän.

Just sillon kun muutenkin väsyttää, tai ehkä just siksi, kaikki kaatuu päälle ja tekis mieli vaan painua sängyn pohjalle ulvomaan itsesäälissä eikä nousta ainakaan seuraavaan puoleen vuoteen. Hankalaa vastata kysymykseen 'mikä sun elämässä sit muka on niin vaikeeta' kun periaatteessa ei mikään. Ja silti kaikki.

[Celeporn]

Anteeks miten joku voi olla tykkäämättä Gravista?! 
Lyhyestä mangavaiheestani on jo vuosia ja muistelen lämmöllä lähinnä Battle Royalea, mutta kun tossa pari vuotta sitten tajusin, että mulla oli melkein kaikki Gravit hyllyssä omana, enää joku kolme viimeistä osaa puuttui, niin päätin antaa sille toisen mahdollisuuden ja lukaisin läpi. Ja vittu pakkohan ne loputkin oli sen jälkeen ostaa, kuivun jo ajatellessani sitä vitun ääliö-Shuichia. Se tonttu <3<3<3<3

[peccantis]

Anteeks miten joku voi olla tykkäämättä Gravista?! 
Lyhyestä mangavaiheestani on jo vuosia ja muistelen lämmöllä lähinnä Battle Royalea, mutta kun tossa pari vuotta sitten tajusin, että mulla oli melkein kaikki Gravit hyllyssä omana, enää joku kolme viimeistä osaa puuttui, niin päätin antaa sille toisen mahdollisuuden ja lukaisin läpi. Ja vittu pakkohan ne loputkin oli sen jälkeen ostaa, kuivun jo ajatellessani sitä vitun ääliö-Shuichia. Se tonttu <3<3<3<3

Käsittääkseni kukaan joka on sanonut ettei tykkää siitä ei ole antanut sille kunnollista tilaisuutta syystä tai toisesta... Ymmärrän kyllä sinänsä että mangaversiossa voi, hröm, aika rajusti heittelehtivä tunnelma ja, hröm, tyhjästä putkahtelevat toinen toistaan naurettavammat eläinpuvut antaa vääränlaisen kuvan... (Itse asiassa en pysty lukemaan mangaa itsekään ja tämä on Tärkeä Syy 1/2... ne eläinpuvut kun ei vaan vetoa muhun millään hivenellään) ja animessa öh, pitkäveteinen ykkösosa (kuka oikeesti aloittaa BL-sarjan muutamalla minuutilla yleislätisevää lätinää musiikkibisnesaiheesta??? En väitä et tarvitsis heti vetää liinat auki mut ei katsoja tiedä etukäteen miksi sen pitäisi välittää kourallisesta porukkaa joista kukaan ei ole hahmo, jonka voisi ennen sarjan tuntemista jotenkin ehkä tunnistaa :K)

Mut joo kokemukseni on että Gravi vetoaa tosi laajaan yleisöön, jos ei nyt ihan pinnallisimpiin ihqfanzu-pimpelipompeleihin niin siitä sit aina toiseen laitaan silti. Ainakin animena (joka käsittääkseni on aika paljon yksinkertaistettu versio) sulaa melko helposti eikä oo pakko hiffailla niitä syvempiä linjoja voidakseen arvostaa sitä lavstooriosuutta.

Ääliö-Shuichi. Niinpä. Mulla on aina hillitön Yuki-samastuminen päällä ja yleensä en vaan jaksa sietää Shuichia :I Sit kun pääsee vähän pidemmälle tarinaan niin alan taas muistaa miksi se on aika kiva vaikka onkin ääliö, et oikeestaan se on vaan ylienerginen hauveli joka ei ajattele etukäteen mut toisaalta ei myöskään halua mitään pahaa ja on omistautuva ja rehellinen ja oikeestaan kaikkea mitä Yuki tarvitsee ja niin. Vitun. Raivostuttava 8D Emmätiä ehkä toi oma mielenterveystausta sitoo mut Yukiin, vaikken mitään traagisia rakastumisia/petoksia kokenutkaan.

Aa hyvää matskua hyvää matskua. Kuules Cele onko siitä suomennoksesta mihinkään, kannattaako vaivautua hankkimaan sitä vai kiikutanko killingit suosiolla jenkkijulkaisuun? Onhan se mokoma pitkä sarjas ja kirpaiseva kertaostos mut oon toisaalta halunnut sitä jo niin kauan ja oon jo iso tyttö ni... Aattelin et vois olla oiva joululahja ittelle.

[Lizlego]

Olen juuri herännyt pitkiltä päikkäreiltä vain huomatakseni, että mua väsyttää. Mulla on miljoona asiaa edelleen tekemättä ja kaiken lisäksi pukkaa päälle kaikkea ylimääräistäkin mitä pitäisi tehdä ja opetella. Mun vähäiset energiamääräni eivät tykkää hyvää ja aavistan jo katastrofin lähenemisen ja ihmisten vihastumisen joka solullani. Kirjoittamisesta voin vain unelmoida paitsi etten unelmoi, koska mulla ei ole minkään valtakunnan inspistä siihen juuri nyt vaikka eilen tuntui, että haluaisin kirjoittaa pornoa.

//Sama juttu lukemisen ja kommentoinnin suhteen. Ei jaksa eikä jaksa just nyt mutta en kyllä saa mitään järkevää muutenkaan aikaan, joten taidan mennä takaisin nukkumaan.

[zilah]

Voi sinua, Liz kulta. Joskus vaan tarvii enemmän unta, eikä sille mitään voi. Tapaamiset aina ehtii hoitaa, eikä ne tosiystävät suutu jos oikeasti on väsynyt. Olen minäkin joskus harrastanut nukkumismaratoneja ja joskus taasen pilkkinyt oppitunneilla, mikä vasta noloa onkin. 


zilah

[Lizlego]

Kavereiden kanssa ehkä saa vielä sovittua, mutta sitten kun unohtaa jotain vähän virallisempaa niin sitten alkaa pätkiä.  Mä en osaa käyttää kalenteria kun en muista ikinä katsoa sitä. 

[Celeporn]

Kuules Cele onko siitä suomennoksesta mihinkään, kannattaako vaivautua hankkimaan sitä vai kiikutanko killingit suosiolla jenkkijulkaisuun? Onhan se mokoma pitkä sarjas ja kirpaiseva kertaostos mut oon toisaalta halunnut sitä jo niin kauan ja oon jo iso tyttö ni... Aattelin et vois olla oiva joululahja ittelle.

Mulla on vaan se jenkkiversio, joten en suomennoksesta oikeastaan tiedä... Jossain divarissa kyllä joskus selailin ihan läpällä sitä suomennosta ja kieli vaikutti siltä vilkaisulta ihan hulppealta. Joku asialle varsin omistautunut kaverikin joskus jopa sanoi Gravin suomennoksesta jotain ihan positiivista, joten kai se ihan tsekkaamisen arvoinen voi ollakin. En oo kyllä ihan varma, onko sitä vieläkään suomennettu kokonaan...

Mä en taas pidä Eiristä yhtään. Vitun ärsyttävä kaavamainen väkinäisen traaginen hahmo. Sen sijaan Shuichi on ihana, se rakastettava urpo <3

[Lavande]

Olen juuri herännyt pitkiltä päikkäreiltä vain huomatakseni, että mua väsyttää.

Pitkät päikkärit on pahin :p Mä joudun laittaan aina kellon itelle soimaan, etten nuku yli varttia - muuten menee päivä ihan pilalle.

Mä tykkäsin kans aikanaan Gravista Animea en ees kattonu, mut sarjakuvan luin ja olin kyllä ihan koukussa! Varsinkin kun siinä oli vähän sitä muutakin kun vaan joku romanssi. En kyllä ymmärrä mistä eläinpuvuista puhutte? Ehkä oon unohtanu...

[Fiorella]

Minä olen ollut hyvin vähän animesarjojen saati sitten mangan kanssa tekemisissä (elokuvia olen tosin katsonut) ja Gravitationin tiedän nimeltä kuulleeni mutta en ole ollut kiinnostunut koska se kertoo poikaparista. Googletin sen nyt uteliaisuuden nimessä ja enpä usko että on minun tyyliseni tarina muutenkaan.

Kieltämättä se tunne on tuttu, että erittäin harva irl-ystävistäni, sukulaisistani tai edes tuttavistani on kiinnostunut oikeastaan mistään samasta asiasta kuin minä. Poikkeuksena paras ystäväni, joka toimii kotikirjastoni kestolainaajana (meillä on sama kirjamaku), mutta hänkään ei tykkää fantasiasta sitä vähää kuin minäkään, mitä nyt Potterit lukenut läpi. Ja oli sitä mieltä muutenkin että voisin lopettaa ficcaamisen kun voisin yhtä hyvin kirjoittaa muutakin. Sekä tietysti käsityöalan harrastuksen osalta toinen hyvä ystäväni, mutta häntä taas eivät nämä kirjoittamisjutut kiinnosta vähääkään.

Onkin ihan kiva että eri harrastuksissa on eri kaveripiiriä (useimmiten näin netissä) niin ei ole yksin minkään harrastuksen kanssa. Irl-ystävien kanssa taas on muuten yhteistä, vaikka olemmekin erilaisia ihmisinä. En tiedä osaisiko sellaiseen suhtautuakaan, jos löytyisi joku jonka kanssa voisi jakaa kaikki eri kiinnostuksenkohteet ja vielä niin että kiinnostaisi kunkin harrastuksen sisällä samanlaiset asiat... Liekö se tarpeellistakaan. Minusta on mukavaa, että ainakin näin foorumilla on kivaa kirjoittajaseuraa.

[culliina]

Musta on myös mukavaa, että on eri kaveripiirit eri asioissa. Toki ne pari parasta ystävää ovat aina ne parhaat, mutta ei kyllä olisi kiva olla niidenkään kanssa ihan joka harrastuksessa - kuten zilah sanoi, lähimmäisiään on helpompi rakastaa, kun ne ovat vähän vähemmän lähellä Ja uusia tuttavuuksia saa paljon helpommin, kun vain menee ja kyselee sitten jälkeenpäin. Harmi puoli vain on, että kun esimerkiksi foorumilta tutun kaverin näkee irl ja kemiat todella kohtaa, mutta sitten toinen asuukin jossain parin sadan kilometrin päässä... dääm, on niin monta ihmistä, joiden kanssa pitäisi taas nähdä, mutta kun ne kilometrit! Ja ei sen matkankaan niin pitkä tarvitse olla, toisella puolella kaupunkia tai parin kilometrin päässä omasta kodista näyttää olevan ihan yhtä paha 

[Lizlego]

Mulla on niin vähän kavereita, että en tiedä miltä se tuntuisi, jos olisi eri kaverit eri harrastuksissa. Voisi olla ihan kivaakin. Suurin osa ei jaa mun harrastuksia eikä kiinnostuksia ja mä harrastan asioita ihan yksikseni kuten vaikkapa luen venäjää. Se voisi olla kivaakin, koska sitten ei tuntuisi että aina pitäisi ottaa kaikki kaverinsa kaikkiin asioihin mukaan tai niiden pitäisi ottaa mut kaikkiin asioihinsa mukaan tai että kaikki pitäisi tehdä kaveripiirissä yhdessä. Mä en oikein viihdy porukoissa vaan pidän enemmänkin siitä, ettei tarvitse yrittää itse jakaa huomiota monen ihmisen kesken tai yrittää pitää silmällä viihtyykö kaikki tai itse tylsistyä, kun aiheet menevät sellaisiksi, jotka ei nappaa ja sitten alkaa tuntua ulkopuoliselta ja alkaa toivoa, että olisi muualla tai pääsisi kotiin tai kirjoittamaan paskaa tai mitä hyvänsä muuta kuin että pitää jököttää siinä porukassa.

//Kärsimättömäksi tulee erityisesti silloin jos päässä pyörii joku kirjoitus, joko oma tai jonkun toisen. Siinä on sitten kuin perseeseen ammuttu karhu, jos homma ei inspaa. 

[culliina]

Heh, mulle tulee aika harvoin sellanen haluu kotiin! -fiilis. Koska vaikka harvoin keskipiste olenkaan, sen verran ääntä täältä lähtee, että en yleensä jaksa kovin kauvvaa olla sivullisena tyhmän keskustelun tähden. Tosin joskus tietysti jää massan alle ja jos ne muut ihan välttämättä tahtoo tyhmästä aiheestaan keskustella, kaivan taskusta kynää ja paperia ja eksyn päähäni, kunnes aiheet on mukavampia Itsekästä, kyllä, mutta musta kaverin kuunteluvelvollisuus kuolee porukassa eli jos sillä on kymmenen muuta kuulijaa, minun ei enää tarvitse vaivautua. Kamalia tilanteita on, jos hyvä ystävä paasaa paasaamistaan ihan liekeissä jostain kinostavasta, varsinkin jos aihe vaatii reagointia.

Mä en oikein viihdy porukoissa vaan pidän enemmänkin siitä, ettei tarvitse yrittää itse jakaa huomiota monen ihmisen kesken tai yrittää pitää silmällä viihtyykö kaikki

on tosi kurjaa, kun isommassa tapahtumassa, esim. miitissä, joku tarrautuu hihaan kiinni. Sellainen kainalon alta pelokkaana kurkistelu vielä menee, mutta kun yrittää jutella joidenkin kanssa toisen nykiessä tuppisuuna hihasta... todellinen ärgh silloin, varsinkin kun ei sitä voi toista poiskaan hätistää, jos tämä on ystävä ja tietää araksi. Koska mielummin mun kainalon kuin pöydän alla