Masennusarkisto

[zilah]

Olen jo pitkään miettinyt tämän topicin perustamista. Siinä mielessä erikoista, että nyt kun mieleni on valoisampi kuin pitkään aikaan, saan lopultakin aikaiseksi niin tehdä.

Minulla on tällä hetkellä aika epätodellinen olo.  Elämäni on viime aikoina ottanut useitakin käänteitä niin, etten tahdo mukana pysyä, mutta lopullinen niitti tuli tänä aamuna. Kyseessä on sen luokan juttu, että koko elämäni  menee aivan uusiksi. Pelottaa ja surettaa, mutta olo on myös käsittämättömän helpottunut. On kuin hirveän suuri kivi olisi pudonnut sydämeltä.

Nyt vasta itse asiassa ymmärrän, että tätä kohti ollaan menty jo vuosikausia, mutta eipä sitä ole niin helppo myöntää. Kun lopultakin sain rohkeutta selvittää asiat, tajusin että nyt voin viimeinkin toteuttaa useitakin unelmia, jotka vielä aiemmin olisivat olleet mahdottomia. Kunhan pöly tästä laskeutuu, uskon että olen ensimmäisen kerran jakamattoman onnellinen vuosikausiin.



zilah

[Nappeli]

Olipa kyseessä mikä tahansa mullistus, zilah, niin saat ehdottoman tukeni ja kannustukseni! Suuret muutokset ovat tapahtuessaan monesti vaikeita ja raskaitakin, mutta vallankin jälkikäteen sitä huomaa, että suunta on todellakin parempaan. Onnea tästä eteenpäin!

[Lizlego]

Inhoan latteuksia, mutta olen tosissani kun sanon että olet ajatuksissani ja toivon, että asiat kääntyvät parempaan päin. Jaksamista!

[zilah]

Kiitos teille molemmille. Seuraavat ajat ovatkin mielenkiintoisia siinä mielessä, että nyt erottuvat jyvät akanoista ja ne tosiystävät muista. Sen kyllä sanon, että nuo jälkimmäiset aion siivota elämästäni perusteellisesti. Vaikka nyt tuntuukin vaikealta, uskon että paistaa se päivä vielä risukasaankin. 



zilah

[Beelsebutt]

Tsemppiä zilahille ja uskon, että pääset vaikeuksien kautta voittoon. Sussa tuntuu olevan niin paljon vahvuutta sisällä, että tuntuu vaikealta ajatella, että mikään sais sua lannistumaan. Että iloisuuteen vaikka päällään puskien!

Mukavia ajatuksia lähettelen <3



Ja sitte masennukseen. Mun täti kuoli tänään, mikä on sinällään jo masentavaa, mutta enemmän mua masentaa huomata asioita, kuten että mun äidin ääni muuttui täysin, kun se soitti yhdelle perhetutulle ja kertoi sisarensa kuolemasta. Tapaus on hänelle surullinen, siis äidilleni, mutta mua ärsyttää se että täytyy pitää yllä ulkokullattua maskia. Tai siltä se ainakin tuntu, kun aiemmin juteltiin ihan normaalilla äänellä. Tietysti tässä voi lähteä hakemaan sitä, että jos puhuu normiasioista, nii ei oo alakuloinen ääni, mutta kun musta se tuntu lähinnä siltä, että sen ääni muuttu sen takia, että se kuulostais surullisemmalta ystävänsä korviin.

Ja eniten mua masentaa se, että mä edes huomaan tuollasia. Tai välitän sellasista.

Ja mua masentaa olla taas kotona, vaikka onkin ihana nähä taas ystejä... kaipaan takas maalle

Ikkastus.


// Tää mun "masennus" on ehkä enemmän ketutusta, mutta olkoon nyt tällä osastolla :E

[malla]

Voimia, Beelsebutt. Törmäsin vähän samanlaiseen asiaan tätini suhteen kun mummini kuoli. Täti tuntui aina meidän perheen kanssa täysin erilaiselta kuin muiden - muiden seurassa puhui asiasta täysin normaalisti, mutta meille jotenkin hiljaisemmalla äänellä, jollakin tapaa vetäytyen ja surkutellen itseään. Koitahan jaksaa siellä. <3

Zilahille myös voimanrutistuksia.

[zilah]

Kiitos kaikille tsemppauksesta. Kyllä minun on myönnettävä, että mieli on ollut viime vuosina aika musta, kun en ole nähnyt ulospääsyä kestämättömästä tilanteesta. Kirjoittaminen on itse asiassa ollut yksi niistä syistä, joiden vuoksi olen pysynyt näinkin paljon raiteillani.

Se on katsokaas vähän niin, että kun ihminen yrittää taivuttaa itsensä sellaiseen muottiin joka ei sille sovi, käy justiinsa näin. Minä miltei tuhosin itseni yrittäessäni, mutta olen kiitollinen, ettei enää tarvitse. Saan viimein olla oma itseni ja päättää millaisen elämän itselleni tahdon. Se on sitten jokaisen muun päätettävissä, hyväksyykö minut sellaisena kuin oikeasti olen. Ellei, niin voi painua hevon kuuseen minun puolestani.

Se, mikä tässä tilanteessa helpottaa, on se, että ne harvat jotka oikeasti tietävät mistä on kyse, ovat olleet ymmärtäväisiä. Olen oikeasti yllättynyt siitä, että eräskin läheiseni on nähnyt tilanteen selkeämmin kuin minä itse. Tuntuu mukavalta kuulla, etteivät kaikki sentään pidä minua pähkähulluna ratkaisuni vuoksi.




zilah

[Fiorella]

Kuulostaa siltä, zilah, että elämäntilanteesi on tosiaan lähtenyt parempaan suuntaan, vaikka muutos kirpaisisikin. Hyvää jatkoa, ja kaiken aikaa parempaa mieltä.

[Lizlego]

Ja sitte masennukseen. Mun täti kuoli tänään, mikä on sinällään jo masentavaa, mutta enemmän mua masentaa huomata asioita, kuten että mun äidin ääni muuttui täysin, kun se soitti yhdelle perhetutulle ja kertoi sisarensa kuolemasta. Tapaus on hänelle surullinen, siis äidilleni, mutta mua ärsyttää se että täytyy pitää yllä ulkokullattua maskia. Tai siltä se ainakin tuntu, kun aiemmin juteltiin ihan normaalilla äänellä. Tietysti tässä voi lähteä hakemaan sitä, että jos puhuu normiasioista, nii ei oo alakuloinen ääni, mutta kun musta se tuntu lähinnä siltä, että sen ääni muuttu sen takia, että se kuulostais surullisemmalta ystävänsä korviin.

Mun mielestä se kuuluu osana myötäelämiseen ja myötätuntoon, että sen kuulee myös äänestä. Musta on ajatuksenakin aika kauheaa, että jos puhuisin jonkun ihmisen kuolemasta, mun ääni ei ollenkaan muuttuisi. Totta kai arkiasiat hoidetaan usein ihan normaalinkuuloisesti, mutta sitten kun mennä siihen järkyttävään asiaan, se vaikuttaa kokonaisuuteen. Musta olisi aika karmivaa puhua normiäänellä jonkun kuolemasta tyyliin "Onhan se surullista" ja sitten kuulostaa siltä kuin se olisi ihan arkipäiväistä eikä liikuttaisi mua tippaakaan. Mä en haluaisi itse kuulostaa siltä puhuessani kenenkään kuolemasta, en edes tuntemattoman ihmisen saati sellaisen, jonka tunnen.

En tiedä menikö asian vierestä, mutta mulla hieman hiukset pystyssä kun tuota luin. Mä en ehkä tajunnun sun pointtia oikein. 

[Beelsebutt]

En tiedä menikö asian vierestä, mutta mulla hieman hiukset pystyssä kun tuota luin. Mä en ehkä tajunnun sun pointtia oikein. 

Paljon mahollista. Tai sitten ei.

[Lizlego]

Mä luulen, että mä ymmärrän tuon kaikessa muussa suhteessa kuin siinä, että joku on kuollut, koska mun äiti tekee tuota samaa.  Se siis ärsyttää mua kun se alkaa lässyttää, koska se kuulostaa just niin teennäiseltä, mutta tuollaisessa asiassa se ei ärsytä kun mä itken tuntemattomienkin kuolemille ja ne järkyttää mua. Tosin sitä on vaikea kuulla, joten mun oma ulkokullattu ääneni onkin useammin just päinvastainen eli se, ettei tunnu missään ja se ärsyttää vielä enemmän kuin myötätunto. 

[Lizlego]

Mä haluaisin vaihtaa maisemaa täältä, missä nyt olen, sillä mua tylsistyttää kaikki. Joo, luulin että ihmiset tekee sen että viihtyy tai ei viihdy ja niinhän ne osittain tekeekin, mutta kun elää yksin ilman perhettä eikä kellään ole tarpeeksi aikaa eikä kukaan elä just mua varten tai minä elä just niitä varten, sitä alkaa kaivata muuta ja mä oon asunut täällä kohta viisi vuotta. Se on varmaan joku kriittinen raja, koska silloin mä aloin tylsistyä edelliseenkin paikkaan. Joo, haluan vaihtaa maisemaa ja muuttaa jälleen, vaikka se on riesa ja vaiva.  Mä tartten vaihtelua elämäni yksitoikkoisuuteen ja siihen auttaisi jo se, että näkisi ympärillään jotain erilaista. Auttaisi tietysti jos olisi edes varaa matkustaa välillä jonnekin pois täältä, mutta mä en ole matkaihmisiä. 

[Beelsebutt]

Mä taidan kahlita sut patteriin ettet pääse karkaamaan
// Mulleki sun pitäminen Oulussa olis elintärkeää....
/// Nää oot semmonen liima joka pitää kaiken koossa... ahistaa...



Masentaako? No, ainaha sitä masentaa. Tänään se, että Don Rosa ois jakamassa nimmareita vaan ei riitä energiaa lähtä sinne, vaikka fani oonki. Ja se että mä haluun olla samaan aikaan sekä yksin että en halua olla yksin. Ja tästä seuraa aina se, että murjottelen issekseni ja piiloudun nurkkaan :E

Jotahi repäsevää tarttis varmaan keksiä, en kyllä tiijä mitä :E

[malla]

Liz, älä hyvä ihminen muuta. Istun täällä pahvilaatikkohelvetin keskellä, edellistä huonokuntoisemmassa ja kalliimmassa kämpässä, maksaen muuttoon liittyviä asioita veks - ja kaikki siksi että vähän kyllästytti. Toivottavasti opin tästä ja jätän muuttotouhut hetkeksi muille. (Nimimerkillä 9 muuttoa takana 22 vuodessa, blah.)

Jotain repäsevää tarvitsisi täälläkin.

Eka työharjoittelupäivä takana ja jalat huutaa hoosiannaa. Ärsyttää juuri tuollaiset paikat, joissa tarvittaisiin enemmän ammattilaisia, mutta piheydessä ei niitä kuitenkaan palkata. Opiskelijat tuo mukavasti ilmaista työvoimaa - itseasiassa minun oleskelustani jopa maksetaan heille - ja saa hoitaa kaikki paskahommat. Jeejee.

[zilah]

Mä taidan kahlita sut patteriin ettet pääse karkaamaan
// Mulleki sun pitäminen Oulussa olis elintärkeää....

Tarviitko apua, Buttis? Samat sanat vaan täältäkin, tiedätte kyllä miksi. Ja eiköhän sitä ajan mittaan keksitä jotakin uutta ja repäisevääkin.... Pyörät ovat jo pyörimässä...



zilah