^kamala painajainen
Muistan joitain uniani, mutta en kyllä läheskään kaikkia. Yleensä muistamani on jotain fantasiaseikkailuja, en varmaan ikinä unohda pienenä näkemääni painajaista, jossa äiti yritti seivästää puutapilla, koska olin jättänyt tiskikoneen tyhjentämättä. Onneksi paikalle sattui susilauma, jotka söi äidin ennen kuin se ehti tapaa minua - en millään meinannut pysyä pystyssä parruilla ja äiti oli siinä niin hyvä. Selvennykseksi aloin joskus niihin aikoihin lukea Darren Shan -sarjaa ja siinä mm. sudet ja vampyyrit ovat serkuksia ja parrut hauska juttu.
Joskus on ihan kamalaa herätä painajaiseen. Nimenomaan sellaiseen hirveään, elävän tuntuiseen painajaiseen, jonka jälkeen on pakko sytyttää valot eikä saa loppuyönä nukuttua yhtään. Usein pelkään vielä seuraavinakin öinä näkeväni sitä samaa unta uudestaan, mutta onneksi sitä ei kovin usein tapahdu. Sensijaan mulla on vähän nolo tapa pyöriä ja höpöttää unissani
paljon. Selitän vain jotain ihan omiani vaikka kuinka kauan ja moneen kertaan yössä, sellaista melkein järkevää, mutta kuitenkin unissapuhumiseksi tunnistettavaa pulinaa. Pyöriminen ilmenee lähinnä siten, että mun päälleni ei yöllä kannata vahingossakaan pyörähtää, kirjaimellisesti potkin tunkeilijan pois välittömästi. Paras kaveri oli juuri vaelluksella yrittänyt tulla makuupussissaan kainaloon nukkumaan kylmän vuoksi ja vastauksena olin pyörinyt teltan reunan alta ulos pakoon täysin unissani ja murissut vihaisesti. Heräsin vasta, kun kaveri virnistellen kiskoi mua makuupussin jalkopäädystä takasin sisään.