Off-topic #2

[Beelsebutt]

Interesting.

(anteeksi kommentoimattomuuteni, mutta halusin tuon linkin talteen)

[Lizlego]

LOL tuon artikkelin viimeinen kappale on just paras. Ihan turha on markkinoida teineille mitään puhtoisena - kyllä teinificcaritkin puhtoisen tietää. 

[Beelsebutt]

culliina, kyllä sitä kieltä oppii kun menee maahan ja kuuntelee Yks muinainen foorumituttu lähti Japaniin vaihtoon eikä tainnut osata alkeita enempää, osasikohan niitä. Eiköhän tuo vuodessa oppinut kuitenkin puhumaan Tietysti hänellä oli vaihtoperhe, joka puhui englantia, joten helpotti elämistä jonnin verran.


Mutta hei, hämmennystopikki olis aika nasta, koska mä tänään tajusin, miksi yks meidän koulun maikka näyttää niin tutulta! En muista sen nimee enää, mutta se näyttää aivan Merliniltä! Siis ei siltä valkopartaiselta, jolla on päässään sininen suippo hattu täynnä valkoisia/hopeaisia tähtiä vaan tältä. Weird O.O

[Lavande]

Yks muinainen foorumituttu lähti Japaniin vaihtoon eikä tainnut osata alkeita enempää, osasikohan niitä. Eiköhän tuo vuodessa oppinut kuitenkin puhumaan Tietysti hänellä oli vaihtoperhe, joka puhui englantia, joten helpotti elämistä jonnin verran.

Mulla ei ollut englantia puhuvia ihmisiä lähellä, enkä osannut enempää kuin sanoa päivää ja kertoa nimeni... Hyvin pärjäsi! Pärjääminen on asennekysymys. Nykyään puhun j-pania suomen jälkeen parhaiten. Eli go go culliina! 

[culliina]

^Tuitui, parhaita puolia Merlinissä on nuo ihanat hörökorvat ^^

culliina, kyllä sitä kieltä oppii kun menee maahan ja kuuntelee

Hah joo toki, mutta entäs jos oon sielä kuukauden tai pari myymässä kahden euron croissantteja? Ihan coolhan se olisi lähettää työhakemus paikkaan "kahden euron croissanttien myyjä"  mutta... Noh, yrittänyttä ei laiteta ja vielä on aikaa opetella myymään jotain eurollakin, ehkä jopa kolmella. Ja ehkä hommaan itseni sinne jonkin järjestön kautta, että ei tarvi itse asumista ihmetellä (katselin juuri paria hakusivustoa ja tyssäsi siihen, että tajusin ainoastaan kohdat Min Prix ja Max Prix Tosin en ymmärrä, miksi kellään olisi minimihintaa asumiselle... ja vaikka täytin kohdat kuinka täydellisesti google translatorin avustuksella, ilmoitti haku aina erroria. Tyhmät ranskikset, niiden vika  ) Mutta päätin lähteväni sinne - vaikka uin lätäkön yli, asun pariisilaisen penkin alla ja soitan kitaralla C-duuriasteikkoa, mutta minähän menen!

Mulla ei ollut englantia puhuvia ihmisiä lähellä, enkä osannut enempää kuin sanoa päivää ja kertoa nimeni... Hyvin pärjäsi! Pärjääminen on asennekysymys. Nykyään puhun j-pania suomen jälkeen parhaiten. Eli go go culliina! 

Aika samoilla kielipohjilla mennään Tosin tällä hetkellä, kesään mennessä on kursseja takana jo neljä (luulin että viisi, siksi huijasin aiemmin) ja opettaja suostui korjaamaan hienon ranskankielisen työhakemukseni, jota ei tosin vielä ole, koska en osaa kertoa kuin nimeni, ikäni ja kansalaisuuteni . Järjestöjä haen täyttä häkää, olen Maailmalle-kurssilla (jee, saan kurssin matkan suunnittelusta!) ja yritän opetella numeroita ranskaksi edes kymmeneen asti. Jei, kyllä se tästä! Alkuperäisiä suunnitelmia Etelä-Ranskan suhteen olen ajatellut vähän muuttaa, sillä vaikka etelän juustomaat ja Välimeri houkuttavat, pohjoisessa Saksan rajalla ne voisi osata edes vähän saksaa ja mahdollisesti jopa englantia silloin tällöin. Etelän romanttisessa pikkukylässä ei kuulemma ole toivoakaan muusta kuin ranskasta, mutta ranskaahan sitä puhumaan ollaankin menossa! Ja saksaa osaan vielä vähemmän, nyt vasta ensimmäinen kurssi. Saa nähdä, mihin tässä päädytään.

Hei Lavande pakko kysyä, että polttaako ne oikeasti paperiesineitä esi-isille? Niin kumman kuuloista, kaikki aiheesta maininneet opettajat vakuuttavan tämän olevan täysin yleinen tapa siellä, ihan niin kuin joulu täällä. Mutta ei kai fiksu insinööri oikeasti tietokoneen keksittyään mene kotiin ja polta paperista sellaista, että kuollut isäkin saa?  o.O

[Lavande]

Hei Lavande pakko kysyä, että polttaako ne oikeasti paperiesineitä esi-isille? Niin kumman kuuloista, kaikki aiheesta maininneet opettajat vakuuttavan tämän olevan täysin yleinen tapa siellä, ihan niin kuin joulu täällä. Mutta ei kai fiksu insinööri oikeasti tietokoneen keksittyään mene kotiin ja polta paperista sellaista, että kuollut isäkin saa?  o.O

No ei ainakaan niissä talouksissa, joissa mä olen asunut. Oliskohan tää taas joku urbaani legenda? Meidän lukiossa opettajilla oli ja ihmeellisiä kertomuksia J-panista. Kuulemma kaikilla on siniset hiukset ja kaikki on niin radikaaleja... Sitten yks tyttökin tuli mulle selittään, että haluis muuttaa Japaniin, kun siellä ihmiset on SUVAITSEVAMPIA, eikä hän erottuisi joukosta lävistyksineen. 
Normaali tapa kunnioittaa edesmenneitä, on polttaa suitsuke alttarilla. Jos vaikka mummo kuolee, niin sille kasataan nurkkaan alttari (ellei siellä sellaista ennestään jo ole) ja aina kun joku tulee vaikka taloon yöksi, käydään nurkassa rukoilemassa siunausta. Se on sellanen kohtelias pikku ele.

Voi jehna, olin tänään eka pilateksessa ja nyt zumbassa! Yleensä zumbassa tulee vaan hiki, eikä paikat kipeeksi, mutta oli aika kova tunti.   

[culliina]

^no huh! Kuulostaa alttarikin näin ensikuulemalta varsin kummalta, mutta lauletaanhan mekin suvivirttä iloisena kesälauluna ja mussutetaan pääsiäisenä suklaamunia. Jotenkin kumman oloista vain. Toisaalta sain minäkin ohjeen jättää rippiristi kotiin ranskistelun ajaksi, ehkä japsien mielestä olen kummallinen uskova hörhö, kun sen pari kertaa vuodessa joihinkin juhliin kaulaan pistän eri kummaa, olisi niin ihana kierrellä maailmaa vaikka juuri työnteon muodossa ihan vain nähdäkseen, miten kummaa kaikki on - enkä tarkoita vain kaukana, vaan ihan täällä Suomessakin. Ei sitä osaa edes kuvitella, että joku voisi tulkita suvivirren uskonnolliseksi lauluksi! Sellainen kesärenkutus

[Jolandina]

Hämmennystopikki, ehdottomasti! Aina yhtä riemukasta hoksata ketä joku henkilö kovin muistuttaa. Mietin pääni puhki ennen kuin tajusin että entinen labraohjaaja on kuin ilmetty Vampyyripäiväkirjojen Klaus, puhuivatkin ihan samalla tempolla! Harmi että pahisolemus puuttui ja assari olikin ihan ressukka, olisin ehkä suhtautunut harjoituksiin hieman vakavammin eikä nyt tarvitsisi jatkuvasti lykätä laboratorioaikojen varaamista. Tulevan aihealueen työt sujuivat nimittäin mallikkaasti, ensimmäistä en koskaan saanut suoritettua loppuun koska meidät evakuoitiin rakennuksesta, ja toisen aikana onnistuin hajottamaan kohtalaisen reilusti lasitavaraa. Nyt sitten leikkimään itsekseen ja ihan vieraaseen labraan..

Ja tämänpäiväinen hämmennys: osaankin edelleen saksaa! Ainakin kieli vaihtui huomaamatta ja varsin sujuvasti kesken lauseen englannista saksaksi kun esittelin artikkelia ryhmälle.. Mutta loppuosa lauseesta oli kuitenkin ihan ymmärrettävää saksaa ja muodostui helposti, ei ole menneet opinnot ihan hukkaan vaikka kovin turhilta ovat tähän asti tuntuneet

[Lizlego]

En sano mitään tuohon hämmennykseen, koska mulle ei ole tapahtunut mitään hämmentävää. Mä olen tiennyt, että mun vanhemmat on joskus jopa kiinnostuneita siitä mitä teen, mutta tänään mut oli sitten käydyn keskustelun perusteella vakavasti ottaen stalkattu. Alkaiskohan tämä olla se hetki, jolloin pitäisi ottaa kaikki epäilyttävät tekstit pois netistä ennen kuin on liian myöhäistä? Vai olisikohan tämä sittenkin se hetki, jolloin pitäisi alkaa pitää omalla nimellä tosi provosoivaa blogia?

[peccantis]

(...) Ei sitä osaa edes kuvitella, että joku voisi tulkita suvivirren uskonnolliseksi lauluksi! Sellainen kesärenkutus

Ehkä se, että kuusi säkeistöä sisältää seuraavia kohtia (ja kevätjuhlissa lauletaan kaksi-kolme säkeistöä) ja suurin osa koko loppukappaleestakin on näiden sävyttämää (esim. puhuttelu Jeesukselle jatkuu tai koko säkeistö on vertauksia sielun autuudesta):

2: ...Se meille muistuttaapi
 hyvyyttäs, Jumala,
 ihmeitäs julistaapi
 se vuosi vuodelta.

3:
... Myös eikö Herran kansa
 Luojaansa kiittäisi!
 Mun sieluni, sä liitä
 myös äänes kuorohon
 ja armon Herraa kiitä...

4.
 Oi Jeesus Kristus jalo
 ja kirkas paisteemme,... (loppusäkeistö puhutellaan Jeesusta)

 5. (Saaronin lilja jne)... Kun Henkes virvoituksen
 vain sielu saanut on...

 6...Suo suloisuutta maistaa
 myös sielun sanassas,...
 

[Celeporn]

Eiks Suvivirren nimikin jo huuda uskonnollisuutta? Vai käytetäänkö sanaa virsi ns. virallisesti jossain muussa yhteydessä kuin kristillisten uskonnollisten laulujen yhteydessä? Aiemmin on kyllä puhuttu vanhoista karjalaisista itkuvirsistä, mutta nythän sekin on muutettu ja puhutaan pelkistä itkuista, arvatenkin just kristillisten virsien vuoksi...

Mutta Suvivirsi on kyllä kieltämättä niin vakiintunut traditio, etten mä ainakaan moniin vuosiin edes ajatellut, mitä sen sanoissa sanotaan. Se vaan laulettiin koulun kevätjuhlassa ja piste, ei siitä sen enempää, ei kauheasti jaksanut kiinnostaa. Oikeastaan vasta koulujen uskonto-käytännöistä käytävän keskustelun yhteydessä päädyin sit tsekkaamaan Suvivirren lyriikoiden sisällön ja järkytyin; tällaista Herran ylistystä olen minäkin vuositolkulla jankannut suomatta sille edes puolikasta ajatusta 

[culliina]

Mä olin tosi vanha, yläasteen viimeisillä luokilla, ennen kuin oikeasti tajusin kyseessä olevan virsi - ei sitä ikinä edes virsikirjasta laulettu! Kaikki kun osasi ulkoa tai sitten se oli painettu käsiohjelman takakanteen. Musta on inhottavaa, kun lapsille syötetään tälläistä aivopesua... itse en ainakaan suvivirttä laulaisi, ellei se olisi perinne ja nostalgian vuoksi koskettava. En kyllä tiedä, kumpi sitten on parempi: tiukka raja uskonnon ja elämän välillä, kuten nyt vaikka Ranskassa, vai kaikki yhdessä sopassa -tyyli Suomen tapaan. Suomi ei tietenkään radikaalein ole, eihän me edes palvota Niinistöä (hah, meinastin kirjoittaa Halosta vaikuttaa jokapäiväiseen elämään tuo presidenttin niin järkyttävästi) tai keskeytetä liikennettä rukoushetken vuoksi. Toisaalta valtakunnallisella tasolla ilmenevät traditiot on tosi kivoja, kuten joulu ja pääsiäinen (= joulukuusi, -pukki ja tiput), mutta toisaalta olisi ehkä oikeudenmukaisempaa antaa lasten itse valita polkunsa aikuisena ja perustaa käsitykset omille kokemuksille ja tiedoille, ei kotoa opituille arvoille. Umpikujaanhan tämä päättyy, vähän niin kuin panseksuaalisuus ja sukupuolieron hävittäminenkin olisi kätevää, mutta vastaan tulisi identiteettiongelma.

Äsh, arvot on suo.

[Miaplacidus]

Näin itse Ranskassa jonkin aikaa asuneena voin kertoa, että siellä ei voi olla oppimatta ranskaa - ne kun eivät muuta suostu puhumaan :D Osasin lähtiessäni sanoa suurin piirtein, että je m'appelle ja excusez-moi, je ne comprends pas, mutta kyllä sitä muutaman kuukauden päästä pärjää jo mukavasti (kielioppia kannattaa tosin opetella siinä rinnalla, että vähän pysyy mukana - sitä kun ei pelkästään kuuntelemalla opi). Sitä kieltä täytyy vain uskaltaa käyttää! Ranskalaiset ovat myös yleensä tosi avuliaita, kunhan vain yrittää puhua ranskaa. Tässähän tulee itselläkin taas ikävä patonkimaata, toivottavasti sulla asiat järjestyvät ja pääset matkaan!

[culliina]

Olen kuullutkin, että patonkimaassa tykätään, kun ulkomaalaiset yrittää sökeltää niiden kieltä - ihanaa, että se on totta! Ja mä lähen sinne, vaikka uimalla soittamaan kitaraa penkin alle Nyt on töitäkin => voin mennä laivalla tai lentää, ei edes tarvi uida! Ajattelin koota lähtöä varten vihkoon sanoja ja lauseita jotenkin lajiteltuna, ihan tyyliin "tätä tarvitsen lentokentällä", "kaupassa pitää osata tälläistä", "pölötä tälläistä jonkun tullessa juttelemaan" jne. Ei sitten tarvitse lentokentällä ihmetellä, kumpi kyltti tarkoittaa ulos  Oma kielitaito on ihan tuota luokkaa kuin sinullakin lähtiessäsi. Rohkaisevaa kuulla muiden pärjänneen, kyllä minäkin sitten

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, missä päin itse olit ja millaista siellä oli? Tai yleensä, että miten pääsit lähtemään? Siis että menitkö omin päinesi vai jonkin järjestön/ oppilaitoksen kautta. Haaveilen itse Etelä-Ranskasta, Toulousen seudulta tai Välimereltä. Olen törmännyt joihinkin järjestöihin, jotka lupaavat huolehtia lähetettäviensä perustarpeista ja auttaa monin tavoin ja sellainen tuntuu varsin unelmalta, paljon turvallisempaa kuin lähteä omin päin. Toisaalta omin päin saisin tehdä mitä haluan, kiehtoo tämäkin Valloittaisin Ranskan, tottakai.

[Lavande]

Löysin tänään taikakaupan Lidlissä käydessä. "Tarot & magick" oli liikkeen nimi, "Tarot reading!" sanoi kyltti kadulla. Ikkunalla oli kauheasti vanhan näköisiä naamareita ja muita salaperäisen näköisiä vempaimia. Pitää mennä tutkimaan joku päivä tarkemmin, jos siellä on vaikka loitsukirjoja