Off-topic #2

[culliina]

Onkohan kaikki olleet aina näin allergisia ja sairaita? Mulle on jotenkin vierasta, että jokin muukin kuin ihminen voi olla allerginen tai astmaatikko tai saada vakavia, mutta hoidettavia sairauksia. En tiedä, tuntuu vain kummalta ajatella pientä, ihanaa koiraa maksansiirojonoon. Kamalan kuuloista juuri tuollainen pitkäaikainen hyvä-huono -vaihtelu, en minäkään voisi lemmikkiä lopettaa, kun tiedän sen saattavan hyvinkin mennä vielä parempaan!

Ärgh, inhoan, kun google dokument ei tunne yhdys sanoja! Tahtoo väkisin kirjoittaa vuoro vaikutusoppi eikä vuorovaikutusoppi ja karte siolainen teatteri... mörgh, ikävää kun suomessa on niin paljon sijamuotoja, pitää lisäillä niitä sanastoon koko ajan... muuten kyllä tykkään tuosta, on kätevää saada jatkettua tekstiä millä vain netillisellä koneella ilman pelkoa muistitikun katoamisesta (koska hukkaan ne aina, ihan aina). Eihän muotoilumahdollisuuksia paljoa ole, mutta ihan tarpeeksi tavalliseen tekstiin. Sisällysluettelo olisi kyllä kätevä, mutta sitä en ainakaan vielä ole löytänyt.

[malla]

Voi zilah, tsemppiä ja jaksamisia sinne! Lemmikin jatkuvaa on-off sairastelua on pohjattoman ikävä katsella; keuhkoahtaumaa ja kroonista korvatulehdusta on tullut seurattua sivusta, ja pahaltahan se tuntuu kun oma pieni sairastelee ja on kipuisa.

Eilen aamulla kun nousin ylös krapulaisena (minä krapulassa = herkin ihminen ikinä) mutta silti hyväntuulisena, en osannut ollenkaan odottaa mitä kissat olivat järjestäneet yllätykseksi. Vessaan istahdin ovi auki, ja ihmettelin siinä istuessani kun kaikki 3 kissaa olivat eteisen lipaston edessä, vuorotellen yrittivät työntää tassua sen alle. Pohdin, että jopas on hauska lelu sinne alle vierinyt kun noin kiinnostuneita ollaan, ja että mun täytyy se noille mussukoille sieltä kaivaa esiin heti kun oon valmis. Enpä ehtinyt reagoida mitenkään, kun jo kuulin outoa havinaa/rapinaa lipaston alta, ja Morris sieltä repii esiin kituvan talitiaisen. :'( Ei ole kyllä hetkeen tullut itkettyä ja huudettua niin paljon kuin yrittäessäni saada sitä lintua Morrikselta pois... Sinällään mun onni, että Morris puri sitä lujempaa mitä lähemmäs tulin, joten se tiainen kuoli melko nopeasti siinä, eikä mun tarvinnut sitä tappaa. (Ei musta olisi sellaiseen, vaikka tiedostankin sen eläimen kituvan ja kärsivän - naapurin ovikelloja mä olisin lähtenyt soittelemaan.) Sain roikottaa kissaa yli 10min niskavilloista ennen kuin se päästi saaliistaan irti, ja jäi kyllä ihan mielettömän huono olo koko hommasta. :'( Ikkunat meillä on verkotettu (paitsi keittiöstä parvekkeelle vievä ikkuna) mutta aina auki, ja parvekelasit ovat aina olleet sen kymmenisen senttiä raollaan. En voinut kuvitellakaan että niin pienestä raosta voisi tulla lintuja sisälle.

Siis ei siinä, kissat on petoeläimiä ja niin pois päin, mutta tuntui (ja tuntuu yhä) vaan pahalta. Iski vähän sellainen olo, että jos en olisi ollut krapulassa ja näin ollen nukkunut kuin tukki, olisin mahdollisesti voinut estää sen talitiaisen kuoleman - tai jos vaan olisin ne parvekelasit sulkenut. Nyt ne ovat kiinni ja pysyvätkin niin jatkossa. Reppana pieni tsirbula. ;___;

[Jolandina]

zilahille paljon jaksamisia! Lemmikin sairastelu on todella ikävää, ja varsinkin se, kun tietysti yrittää kaikin mahdollisin keinoin helpottaa lemmikin oloa, muttei se aina ole mahdollista. Raskasta aikaa ja vaikeita päätöksiä

malla, mäkin olen herännyt siihen että kissa temmeltää vieressä, ja kun olen kurottautunut ottamaan siltä ponnaria tai muuta varastettua "lelua" pois, onkin ollut kovin elävä ja sulkainen yllätys edessä. Ei auttanut kuin kiikuttaa kissa lintu suussa parvekkeelle, missä lintu onneksi pääsi lentämään pakoon, tiedä sitten jäikö henkiin tuon käsittelyn jälkeen.. Ei ollut kovin mukava yllätys parvekkeelta sisälle kannettu päästäinenkään, ja se vielä pääsi karkaamaan kissalta sisälle niin ettei katti meinannut saada sitä enää kiinni.

En tiedä ketuttaako vai masentaako mua enemmän joten päädyin samalla tähän topaan avautumaan. Mä en niin millään jaksaisi vastata mun vanhempien soittoihin, kun kaikki asiat, joita heillä on mulle sanottavanaan on aina vaan negatiivisia, ja valitus koskee asioita joihin en voi vaikuttaa joko lainkaan tai ainakaan täältä kaukaa, vaikka jaksaisinkin. Välillä tietysti on vastattava etteivät lähteä mitään pelastuspartiota tarkastamaan olenko mä hengissä, ja sillon kun jätän vastaamatta saan nopeasti sähköpostia siitä miten mun pitäisi olla ja elää ja jaksaa ratkoa heidänkin ongelmansa. Taas pääsen toteamaan miten onnellinen olen siitä että olen kaukana vanhemmistani, vaikka välillä tuntuukin siltä että olen niin yksin, ja ikävä kavereita (joiden totesin taas vasta olevan paljon parempia kuin mä ansaitsisinkaan <3) on aivan valtava. Eipähän tarvitse vielä pitkään aikaan lähteä käymään kotona, kun on välimatkaa tarpeeksi eikä siten pakotetta käydä niin usein.

[Beelsebutt]

Yolle, sun tarttee oikeesti pistää niille mailia, että et enää vastaa ja sitten oikeesti olla vastaamatta. Uusia se maili vaikka kerran viikossa tai jotain, että uskovat. Mua vituttaa ja tekis mieli oikeesti tehdä asialle jotain mutkun en oikein voi >: ( Perkele.


Ja muillekin jaksamista, mulla ei ollut oikeesti muuta <3


Paitsi olipa todeta, että oon sitten vissiin kovin kylmäverinen ihminen, koska mun ex-kissa kotikotona asuessani herätti mut lähes jokainen kesäaamu siihen, että söi mun sängyn alla lintua/hiirtä/jotain muuta, mitä? Myyrät se onneksi jätti pihalle, sen perspuolen jota ei siis syönyt. Mä en koskaan säälinyt niitä, mä mietin aina, että ne on ravintona kissalle ja pedolla on pedon luonne. That's it. Eka reaktio siihenkin, kun löysin tuulikaapista raajarikkoisen hiiren sekä viiksiään lipovan, rauhallisesti istuskelevan ja hiirtä silmällä pitävän kissan, oli että "onko mun pakko koskea tohon hiireen? miten saan sen hengiltä?" eikä se että se pääsis vapaaksi. Tosin se oli jo kai jotenkin runneltu, kun niin hitaasti kulki, joten ei kai sitä olis voinut jättää vapaaksikaan.

Ehkä mä en tän vuoksi pidä lainkaan ajatuksesta, että mulla olisi jyrsijälemmikki. Ne on ruokaa eikä lemmikkejä. Anteeksi :E


 

[culliina]

Onhan koirakin ruokaa, ei sen puoleen.

Mäkään en pidä pieneliöistä lemmikkeinä, en jyrsiöistä, ravuista, ötököistä, pienistä matelijoista (krokotiili kävisi, jos se ei söisi minua) tai pienistä linnuista (flamingo tai strutsi kelpaisi, jos nekään ei minua söisi), koska pelkään niiden tunkeutumista. Tai siis puput ja jyrsijät yleensäkin jyrsii paikkoja vapaana, näin on omistajakaverit kertoneet, enkä pääse ajatuksesta, että ne yön pimeinä tunteina vapautuu häkistään ja perustaa yhteiskunnan sinien sisään, parin kuukauden päästä koko huone sortuu ja seinien sisältä löytyy kuhiseva ötökkäparvi kakkamerestä... YÄK! Sama juttu rapujen, ötököiden ja pienmatelijoiden kanssa, tutun rapu (tai jokin sellainen ravukas eläin akvaariossa) vielä tunkeutui lasin läpi ja pääsi lattialle asti yöllä... YÄK! Kilpikonna olisi kiva, sen perässä kun voisi pysyäkin ja isot epäjyrsivät nisäkkäät, kuten kissat, myös. Matelijoissa tökkii erityisesti se, että tunnetusti ne menee ihmisen sisälle, alkaa vaikuttaa psyykkeeseen ja lopulta ulostautuu suun kautta... tarpeeksi kauhua tai fantasiaa ehkä? Äh, tiedän olevani tyhmä, mutta nuo epäluulot ovat niin kuin rappusten pelkääminen - niistä ei vain pääse mihinkään. Mielummin tosin kaatuisin rappusissa, jäisin päästäni kiinni kaiteeseen, pääni repeytyisi irti ruumiin retkahtaessa kaiteen yli ja jäisi kiljumaan sinne yksin ruumiin pudottua pari kerrosta ja maatessa luut törröttäen alempana, kuin saisin käärmeen sisääni.

[Fiorella]

Maalaistyttötaustaisena sitä on tottunut näkyyn, että kissa jyrsii onnellisena mitä otusta hyvänsä jonka on kiinni saanut. Vanhempieni kissa esitteli joka kerta saaliinsa ennen kuin söi sen, ja jätti yleensä jotain epämääräisiä sisäelimiä ovensuuhun vielä senkin jälkeen muistomerkiksi, huolellisesti siistiksi nuoltuina. Tällaiset jutut lienevät yksi syy siihen, miksi en pusuttele eläimiä, vaikka niistä kovasti tykkäänkin. Voi olla että kerrostalo-olosuhteissa joku lintu tai muu otus kissan käpälissä olisi huomattavasti iljettävämpi ajatus, vaikka muuten "kissa syö linnun" -asetelma tuntuukin aika luonnolliselta. Toisaalta nyt kun muistelen, niin itkua tihersin kyllä viime kesänä, kun löysin pihalta ilmeisesti variksen puolikuoliaaksi riepotteleman pääskynpoikasen.

Tykkään myös pikkujyrsijöistä (kaikesta söpöstä ja pörröisestä) mutta tuli tuosta culliinan kirjoituksesta mieleen että tosiaan joskus aikoinaan kävi kerran niin että heräsin yöllä epäilyttävän kuuloiseen rapinaan ja joku tassutteli kynnet rapisten ympäri huonetta ja sängyn alle. Säikähdin unenpöpperöisenä ihan hirveästi että se on joku villi rotta, mutta tietenkin se oli vain lemmikkihamsterini, jonka pyydystin takaisin terraarioonsa ja jatkoin unia. Ikuiseksi mysteeriksi jäi, miten ihmeessä se oli pystynyt pääsemään suljetusta terraariosta ulos omin avuin. Vuosikymmentä myöhemmin siskoni hamsteri oli melkoinen houdini myös, se oli myös paennut lasiseinäisestä akvaariosta jossa oli verkkokansi päällä, ja löytyi parin päivän päästä katonrajassa olevasta yläkaapista jääkaapin päällä, jossa se oli syönyt puoli pakettia keksejä ja taloyhtiön järjestyssäännöt.

Vaikka olen aina tykännyt kaikista söpöisistä pikku otuksista, en usko että tulen enää hankkimaan mitään koiraa tai kissaa pienempää ja vähä-älyisempää lemmikkiä. Nykyään arvostan eniten sitä, että lemmikin kanssa syntyy jonkinmoinen vuorovaikutus ja että se on sellainen jota voi silittää ja pitää sylissä ilman että se karkaa minnekään.

Voi, minulla on edelleen hurja koirakuume... Sitä tosin on tullut itsekin mietittyä, että eläimillä on nykyään yhtä paljon allergoita ja sairauksia kuin ihmisilläkin. Tiedän monta koiraa ja kissaa jotka ovat erikoisruokavaliolla, jatkuvassa lääkityksessä ja kaikkea. Kaipa se tosiaan on liian pitkälle viedyn jalostuksen tulosta, ja ehkä myös nykyaikaa kun kaikki on niin saastunutta - tuntuu että joka toisella oman ikäisellä ja nuoremmillakin on ollut jo tähän ikään mennessä joku syöpä tai vähintään epäily kasvaimesta, tai diabetesta, allergoita, astmaa, sun muuta. Aika pelottavaa. En tiedä onko ennen aikaan sitten kuoltu aikaisemmin tai ei ole todettu kaikkea, mutta minusta tuntuu kyllä että kaikki säteily, geenimuunneltu ravinto ym ympäristötekijät ovat suuren osan takana.

[culliina]

Mä kannatan maatiaiskissoja en vain söpöyden vaan myös terveyden vuoksi - jos kisu on selvinnyt puolivillinä ilman mitään kehittynyttä hoitoa elämänsä ensimmäisen vuoden, pärjännee se niin jatkossakin. Leikata pitäisi käytännön syistä ja tietysti lääkärissä käyttää tarvittaessa, mutta ideana. Koska karu fakta on, että ladossa syntynyt ja ison osan ruoastaan itse saalistanut kissa ei pärjää vakavasti sairaana, pystyttiin sitä ihmisten tietotaidolla hoitamaan tai ei. Ja eihän ladossa syntynyt ei tarkoita villiä, vaan maalaisjärkistä () kisua. Villikissat on tietysti erikseen, mutta ei niitä sisälle kannattaisikaan tuoda, vapaudenriistoahan sellainen olisi.

Jos joskus saisin rotukissan tahtoisin norjalaisen metsäkissan, sellaisen ison, lämpimän ja karvaisen, tai siiamilaisen, luikun, pippurisen ja kotoilevan. Kaupungissa rotukissa menisikin paremmin kuin maatiainen, mutta maalla voisi kuvitella rodun olevan ongelma - myymällä saa valitettavasti hyvät rahat ja vapaana kuljeskeleva kissa on helppo napata auton perään... kaverikin meinasi rotukissan ottaa, mutta juuri tästä syystä päätyi maatiaiseen.

Kun olin ala-asteella, kotona oli viisitoista akvaariota. Niistä kolme oli minun - kaksi eri biotooppia (nykyään tälle on kai eri termi) ja karanteeni/ poikasallas. Silloin se oli muutaman vuoden ihanaa, mutta lopulta kyllästyin rakkaiden kalojen kylmyyteen, ne kun eivät opi tunnistamaan tai edes muista mitään... Samoilla linjoilla Fion kanssa siis, kiintymyssuhteinen lemmikki on paljon ihanampi. Tosin akvaario on siitä mukava, että se maksaa itsensä takaisin ja on näin tavallaan ilmainen - kasveja (ja poikasia, jos raaskii) myymällä saa hyvin takaisin ruokaan ja vehkeisiin kuluvat rahat, pidemmän päälle myös akvaarion. Tosin se vaatii, ettei tapa kaikkia eliöitään, missä valitettavan moni tuntuu olevan valitettavan lahjakas

[Nappeli]

Mulla on ollut kaikenlaisia eläimiä jyrsijöistä nilviäisiin, koirista ja kissoista sikoihin ja hanhiin jne.. Jyrsijät on kuitenkin ehkä koirien jälkeen mun suosikkieläimiä. Ei kylläkään kaikki lajit. Hamsteria en halua, kun se on äksy ja jörö, marsu puolestaan on pölhö pötkylä, vaikkakin aika söpö sellainen. Gerbiilit ja rotat on mun suosikkeja, koska ne kesyyntyy oikeasti ja tulee itse syliin jos ovat vaikkapa irrallaan huoneessa. Rotat tulee myös tervehtimään vieraita. Niistä tulee melkein kuin pieniä koiria. Mun viimeisin gerbiili kuoli vanhuuteen vajaa pari vuotta sitten. Se teki varmaan jonkun ikäennätyksen, kun se eli melkein kuusi vuotiaaksi. Mutta joo, kiintymyssuhteinen eläin on kivoin.

Olen katsellut kauhulla vierestä siskoni rotukissaa, joka on ollut aivan vaivainen ihan alusta lähtien. Ei voi ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat ns. rotupuhtauden nimissä jalostaa suosikkieläimestään sairaan ja lisääntymiskyvyttömän. Mun käsityksen mukaan Suomen laissakin sanotaan, että sairaiden piirteiden jalostus eläimiin on kiellettyä. Ihmettelen, miksei siihen puututa, vaikka tällainen lakipykälä on olemassa.

[malla]

Se ei kyllä ole mikään ehdoton, että maatiaiskissa olisi sen terveempi kuin rotukissa - terkkuja vaan näiltä omilta sairailta maatiaisiltani... Ja hei, mikä tuo vuoden sääntö on - meikän maatiainen sairastui kahden vuoden iässä, ja kyseessä on läpi elämän jatkuva sairaus?

Mulla on ollut hiiriä, kaneja, marsuja, käärmeitä, kaloja, hamsteri, gerbiili, kissoja ja koira, ja kämppikselläni oli kymmeniä lintuja. Meillä on aina ollut paljon elukoita, ja tykkään kyllä ihan kaikenlaisista otuksista. Mitään kuhisevaa en lemmikiksi ikinä ottaisi, esim. ne järkyttävät tuhatjalkaiset voi suoralta kädeltä unohtaa, mutta melko venyviä on meikän kiintymyksen rajat mitä eläimiin tulee. Marsumursut ja pupuset on kyllä lähellä meikän sydäntä, mutta eiköhän näitä lyhytikäisiä jyrsijöitä ole jo ollut tarpeeksi - ja 3 kissaa riittänee paremmin kuin hyvin!

[Lizlego]

Asiasta nyt sitten aivan viidenteen, mutta koska tämä on offtopic, ei haittaa. Nyt kun Finissä on keskustelu äänestyksistä, niin mitä mieltä te olette ficcien yhteydessä äänestyksistä ja saako niitä laittaa vai katsotteko kieroon? Jos nyt en ihan väärin muista, täällä ei ole rajoituksia äänestysten pystyyn laittamisessa ficciosastoilla.

[zilah]

No minulla on asiasta sen verran vähän kokemusta/tietoa, että mielipidettäkään ei oikein ole suuntaan taikka toiseen. En siis lähtisi äänestyksiä noin vain kieltämäänkään, vaikka ne Finissä kiellettyjä ovatkin.


zilah

[Lavande]

Musta ne on vähän lame, mut jos joku sellaisen haluaa ficciinsä lykätä, niin senkus mun puolestani 
En ole vielä kertaakaan nähnyt, että äänestyksellä olisi ficissä saatu jotain nerokasta aikaiseksi. Olen nähnyt tosin vain noita "Team Yrjö vai Team Anselmi", "Jatkanko, äänestäkää!11" ja "Kumpi nimi: Rakkauden kyyneleet vai Kuolonsuudelma"...
Siis onhan se ideana kiva, että tähdätään jonkinasteiseen interaktiivisuuteen...

Pitäisikö meidän laittaa äänestys pystyyn:
Vaikuttaako finin toiminta mielestäsi liikaa fifiin? Tulisiko Finista puhuminen kieltää? 

[Lizlego]

Laitetaanko toi äänestys ficciosastolle?

//En laittanut ficciosastolle, koska siinä ei vaan olisi järkeä. En tiedä miksi sitä edes kysyin. Tämä on taas näitä päiviä, mutta aihe herättää sen verran uteliaisuutta, että olisi kiva tietää missä mennään.

[Celeporn]

Mun kaaliin ei kyllä mahdu sitten millään, mitä ne äänestykset siellä ficciosastolla tekisivät. Sellaiseen jos törmäisin, katsoisin varmaan niin kieroon, että voisin tutustua oman takaraivoni ulkonäköön   Samalla en kuitenkaan käsitä, mitä haittaa niistä voisi kenellekään olla, joten en näe syytä niiden kieltämiseen.

[culliina]

Musta äänestykset ficeissä lätistää tunnelman ja kirjoittajan uskottavuuden, mutta kirjoittajan valintahan se on eikä nähdäkseni mitenkään erityisen loukkaavaa muita kohtaan. Tehkööt kukin mun puolestani miten tahtoo, mutta kieltäminen kuulostaa väärältä, koska ei siitä haittaakaan ole. Ja toisaalta jatkotarina, jossa saa itse valita jatkon ilman kombinatorista räjähdystä, olisi ihan hauska, paitsi että se ei toimisi kuin kirjoitushetken, koska seuraavat ei enää saisi vaikuttaa jatkoon.

Itseasiassa muakin kiinnostaisi Lavanden äänestys, tosin laittaisin kysymykset erilleen eikä yhdeksi. Jännää olisi tietää, vielä kun olisi vaihtoehto sävyyn evvk, silloin saisi osviittaa siitäkin, mitä vähemmän pälinässä itsensä ilmaisevat on mieltä.