Onhan koirakin ruokaa, ei sen puoleen.
Mäkään en pidä pieneliöistä lemmikkeinä, en jyrsiöistä, ravuista, ötököistä, pienistä matelijoista (krokotiili kävisi, jos se ei söisi minua) tai pienistä linnuista (flamingo tai strutsi kelpaisi, jos nekään ei minua söisi), koska pelkään niiden tunkeutumista. Tai siis puput ja jyrsijät yleensäkin jyrsii paikkoja vapaana, näin on omistajakaverit kertoneet, enkä pääse ajatuksesta, että ne yön pimeinä tunteina vapautuu häkistään ja perustaa yhteiskunnan sinien sisään, parin kuukauden päästä koko huone sortuu ja seinien sisältä löytyy kuhiseva ötökkäparvi kakkamerestä... YÄK! Sama juttu rapujen, ötököiden ja pienmatelijoiden kanssa, tutun rapu (tai jokin sellainen ravukas eläin akvaariossa) vielä tunkeutui lasin läpi ja pääsi lattialle asti yöllä... YÄK! Kilpikonna olisi kiva, sen perässä kun voisi pysyäkin ja isot epäjyrsivät nisäkkäät, kuten kissat, myös. Matelijoissa tökkii erityisesti se, että tunnetusti ne menee ihmisen sisälle, alkaa vaikuttaa psyykkeeseen ja lopulta ulostautuu suun kautta... tarpeeksi kauhua tai fantasiaa ehkä? Äh, tiedän olevani tyhmä, mutta nuo epäluulot ovat niin kuin rappusten pelkääminen - niistä ei vain pääse mihinkään. Mielummin tosin kaatuisin rappusissa, jäisin päästäni kiinni kaiteeseen, pääni repeytyisi irti ruumiin retkahtaessa kaiteen yli ja jäisi kiljumaan sinne yksin ruumiin pudottua pari kerrosta ja maatessa luut törröttäen alempana, kuin saisin käärmeen sisääni.