Melko päätöntä, joo.
Vautsi. Kuulun vissiin laumaan, koska kun ulkopuolinen kissa uhkasi mua (se oikeesti näytti että käy kiinni kinttuihin eikä säikkynyt huutoa, käsien hakkaamista yhteen eikä jalan polkemista, ihme kissi) niin oma rakas vauvani osoitti Suurta Uljautta ja puolustajaritarin tavoin hyökkäsi uhkaajan kimppuun <3 Mamma tosin palkitsi urheuden kampeamalla Sir Urhean katuharjalla erilleen karvapalleron toisesta puoliskosta, sen jälkeen kun kissapallo oli pyörinyt parin hämmennyksen hetken ajan pihalla sähisten ja sylkien. Puolustukseksi mainittakoon, että ne pyöri niin nopeeta, etten voinut tähtäykselle mitään, kuitenkin lopputulos oli haluttu: ritari Rohkea vetäytyi sulavasti ja mahanalus täynnä jalkoja sisälle ja jätti mamman puolustamaan kotipesää. Se naapurin kissa muuten alkoi tapella katuharjan harjaosaa vastaan (en koskenut, koitin vaan säikytellä sitä pois!) ja poistui vasta kun tartuin kastelukannuun (ja ruikin siitä kaaressa kissin märäksi, heh).
Mutta aw, vähänkö söpöä, että vauvakissi tuolleen mammaa puolustaa <3