Ennen joulua oli tosi ennen joulua -fiilis. Sellainen, että pimeys on laskeutumassa, tahtoo hengata höntsyissä ja lämpimissä, maanläheisissä väreissä. Räväköin juttu mitä saattoi tehdä oli mennä viettämään aikaa kaverille. Edes leffassa käynti ei pahemmin innostanut, haluisi vain tehdä kaikkea kotona ja lämpimässä, hyvässä seurassa. Mieliala oli korkealla, ei minua pimeys haittaa, mutta se tuli ilmi pikemminkin rauhana ja harmoniana kuin räväkkyytenä ja intona tehdä kaikkea.
Heti kun joulu alkoi olla ohi, itseasiassa jouluaamuna (jolloin joulu on tietysti ohi
), vain tunsi energian keräytyvän itseen. En ole pitänyt neon-tavaroitani sitten alkusyksyn, koska ne eivät tuntuneet sopivan ennen joulua vallalla olleeseen fiilikseen, mutta nyt hypin neonkeltainen beanie päässä vuorattuna neonväreihin
ja päätin lähteä leffaan vaikka yksin, jos kukaan kaveri ei pääse. Energiaa vain tuli jostain, valo alkaa kerääntyä. Vuoden pimein aika on kohta ohi, jes! Tätä on kestänyt jostain jouluaamusta, olen jopa käynyt lenkillä! Ja minä en käy lenkillä i k i n ä, en tykkää urheilu-urheilusta.
Lennetäänkö maapallon ympäri ilman siipiä? Joko lähetään?