Anteeksianto ja unohtaminen kyllä tosiaan ovan aivan eri asioita.
Mutta silloin, jos väärintekijä ei myönnä tehneensä mitään väärää, on mahdotonta antaa anteeksi, koska siinäkään tapauksessa ei ole varsinaisesti anteeksiannettavaa, vaan kaksi erilaista näkemystä asiasta ja täysi pattitilanne. Pattitilanteen purkamiseksi tehty anteeksiantaminen on vain ongelman lakaisemista maton alle, koska vastapuoli ei edelleenkään ole myöntänyt mitään tehneensä, eikä näin ollen ole voinut todellista anteeksipyyntöä edes esittää.
Jep. Lisäksi musta on aina vähän ylemmyydentuntoista ryhtyä jotenkin laupiaana jakelemaan anteeksiantoaan ihmiselle, joka ei itse koe tehneensä mitään väärää. Ikään kuin se, joka antaa anteeksi, olisi jotenkin sen ymmärtättömän mokailleen toopen yläpuolella. Anteeksianto ja sen vastaanottaminen vaativat minunkin mielestäni konsensuksen siitä, mitä tapahtui ja miksi. Anteeksiannon ja unohtamisen välinen eri on myös tietysti siinä, että vaikka antaisi anteeksi, se tarkoita, että myös unohtaisi tapahtuneen. On paskamaista väittää antaneensa anteeksi ja sitten muistutella siitä toisen kömmähdyksestä, mutta jos se toinen ryssii uudestaan, niin monissa yhteyksissä voi olla ihan kohtuullista ottaa huomioon myös aiemmin tehdyt mokat.
Ja siitä kasvojen menettämisestä; varmaan sen vuoksi omia virheitään tunnustavia ihmisiä arvostetaankin, kun moinen toiminta on niin kauhean vaikeaa
Toisaalta välillä sitten myös törmää siihen, että omien virheiden myöntämistä käytetään jatkuvasti jonain armahtavana tekijänä. Mulla on yksi kaveri, joka jatkuvasti törppöilee, heittäytyy välillä tosi paskamaiseksikin, mutta sitten sille pitäisi aina antaa anteeksi uudestaan ja uudestaan, koska toisen ilmaistessa loukkaantumisensa hän sitten ymmärtää mokanneensa, myöntää sen ja pyytää anteeksi. Tiettyyn rajaan asti ihan ok, sellaista ihmisten välinen kommunikointi on ja välillä menee sukset ristiin pahastikin, mutta nyt alkaa minulla ja parilla muullakin olla mitta aika täynnä tätä jatkuvaa töppäilyä. Ikään kuin virheiden myöntäminen ja pahoittelu aina uudestaan ja uudestaan auttaisi, vaikka mikään ei sitten pidemmällä tähtäimellä muutu ollenkaan. Perusluonne tuskin muuttuu millään, mutta kyllä siihen omaan käytökseen voisi pikkuisen alkaa kiinnittää huomiota, jos ympäristön palaute on jatkuvasti negatiivista.
Jos kerran samat ihmiset potkaisee toisen pois vähemmästäkin, niin kyllä niiden silloin itse pitäisi myös potkaista itse itsensä pois isommista jutuista tai hommasta katoaa uskottavuus. Vai onko se sitä, että en minä mutta kun nuo toiset...
No mutta totta kai muut on aina pahempia kuin itse - vähintäänkin sen vuoksi, että omista hyvistä motiiveistaan voi olla aina olla satavarma, mutta niiden toisten ei :p
Lisäksi tää on musta selkeästi sukua sille aiemmin mainitulle ilmiölle, että muiden oikeuksista ei jakseta välittää paskaakaan. Kaikki on hyvin niin kauan kuin itsellä on kivaa. Siksi foorumidraamoissa niin monet aina hokee päätään muidenkin puolesta aukoville, etteivät ymmärrä, mistä se kaikki meteli on noussut, kun eihän minulla tai edes sinulla räksyttäjälläkään ole mikään huonosti, ne on vaan noi jotkut muut...