En voi kyllä totuuden nimissä sanoa, että mun urheiluhulluus olisi erityisen terveissä kantimissa, mutta puolustaudun vain sillä, että kukin saa kiksinsä siitä mistä saa ja ihmisillä on omat pakkomielteensä.
Mun kaikki toiminta on kärsinyt olympialaisista, myös aivotoiminta mutta tavalla joka oli etukäteen aika arvattavissa.
Erittäin helppo kohde, koska kyse on asiasta, josta mulla on paitsi omakohtaisia harrastuskokemuksia, myös vuosikausien intohimoinen penkkiurheilijakokemus. Paljon helpompaa kuin esimerkiksi epätoivoiset yritykset kirjoittaa muusikoista tai näyttelijöistä. Se on lähempänä mun reaalitodellisuutta, koska meidän perheessä on urheiltu enempi sun vähempi
Urheilu on draamaa siinä missä elokuvat ja kirjatkin ja siitä saa tietyn euforian tason plus eläytyy tiettyihin osiin, tappio kirvelee ja voitto huumaa, äärimmäisiä tunne-elämyksiä ja nopeasti vaihtuvia tunteita. Tunne-elämysnarkkarin unelma.
Ihan samaa kuin mitä saa HP:stä tai Twilightista tai erinäisistä komeista miehistä tai seksikkäistä äänistä. Ja siinä näkee miehiä estottomasti sylikkäin.
No mä olen ainakin varoittanut ihmisiä siitä, että kisojen aikaan mä aion katsoa niitä. En tosin ole varoittanut ketään vissiin siitä, että aion myös puhua siitä. Sekin kuulemani mukaan ärsyttää. Voin vain kuvitella, koska muakin ärsyttää jatkuvasti vaikka mitkä asiat, mutta tällaisella pikkufoorumilla on eri asia ärsyttää ihmisiä kuin isommilla. Tällaisilla ehkä mieluummin väistyy takavasemmalle, mistä tuli mieleen että pitäisi pitää ne vaalit kohta.
//Ei ne kestä kun sunnuntaihin. Sit mä palaan hölympiäläishuumasta takaisin maanpinnalle, ennen seuraavaa hurahtamista.
Jaa, voisi sitä ehkä mennä hoitoon. Kai mä voin mun ficit jossain vaiheessa tässä julkaista. Ehkä hölynpiäläisten jälkeen, kun pystyn katsomaan tekstiäni kriittisellä silmällä hihittelemättä ja tuntematta itseäni kohtaan häpeää.
