Voi Liz, otan osaa. Uudet lasit varmasti helpottaa elämää, mutta kaikenmaailman lääkitykset on kyllä niin perseestä, että huh. Lääkäreillä ravaaminen on kans helvetin ärsyttävää touhua, en ymmärrä, miten jengillä riittää hermot siihen. Vaikka kai se on vaan pakko.
Meinasin jo avautua omasta asiastani masennusarkistoon, mutta kai tää kuitenkin viime kädessä kallistuu enemmän vitutukseen. Oma urpous ja tyhmät asenteet ketuttaa.
Teen ensimmäisiä latinanläksyjäni, ja mielessä kummittelee ikävä pelko siitä, että enhän mä voi tätä ikinä oppia. Typerää, tiedän. Kieliä opitaan tekemällä duunia sen oppimiseen eteen, tasaista panostusta pitkällä aikavälillä. Tai siis noin sanoo järki, tunnepuoli on ihan jotain muuta. Olen perus-kärsimätön ihminen ja poden hirveitä alemmuudentunteita heti, kun joku asia ei välittömästi vain ota automaattisesti sujuakseen. Siis miten helvetissä ihmiset muka oppii uusia kieliä?! Olen viimeksi aloittanut uuden kielen opiskelun pakkoruotsin yhteydessä eli neljätoista vuotta sitten, sen jälkeen opintieni on keskittynyt ainoastaan tuttujen kielien hinkkaamiseen, ja tää tuntuu ihan mahdottomalta. Jostain olen omaksunut ajatuksen, että mulla ei ole kielipäätä, ja nyt jotenkin päädyn tuohon idioottimaisuuteen uudestaan ja uudestaan. Jostain sitä on aloitettava, luonnollisesti, ja alkuhan on tunnetusti kaikessa hankala, mutta en vaan käsitä miten uuden kielen voi oppia, mitä mun pitää tehdä että tämä siansaksa joskus järjestäytyisi mun päässäni ymmärrettäväksi, mitä häh mitä, tämähän on mahdotonta. Ja vittu tällä asenteellahan se oppiminen sujuukin...
No joo, olen oikeasti ihan supermotivoitunut ja olen jo tainnut valita akateemiseksi polukseni keskiaikaan, kirkollisten oppien ja kansanuskon kohtaamiseen, valistusajan alkuun, noituuteen ynnä muuhun liittyvän setin, ja latina olisi siinä tosi hyödyllistä. Ja hauskaa. Ja vaikka musta ei ikinä mitään tutkijaa tulisikaan vaan menisin johonkin normi-duuniin, kiinnostus noihin juttuihin on kulkenut mukanani koko elämäni, joten niistä on harrastusmielessäkin paljon iloa. Vituttaa tämä oma "en osaa mitään yhyy, kannattaako edes yrittää kun paskaks menee kuitenkin" -vammailu vaan niin poskettoman paljon. Miten tällaisesta tyhmyydestä pääsee eroon?!