Ush, jaksamista teille kaikille, jotka joudutte kuuntelemaan sukulaisten riitoja ja seisomaan vanhempienne välissä! Meillä sukulaisiin pidetään niin harvakseltaan yhteyttä, ettei ole edes sukuriitoja puitavana - kai ne sukuriidat on enemmän sitä, ettei olla hyväksytty toisten valintoja ja on siksi vaan laitettu välit poikki. Tai sitten ihan muuten vaan, en usko että meidän suvussa molemmilla puolilla kaikki ovat vaan riidoissa keskenään. Minä en ainakaan ole riidoissa oikein kenenkään kanssa, mutten silti pidä mitään yhteyttä. Joskus laitoin joulukortit vielä sukulaisille ja sainkin kortteja, nyt sekin on jäänyt, puolin ja toisin.
Minua ketuttaa se, että olen niin saamarin hidas kirjoittaja. Ja nyt minulla on aikataulukin, koska kirjoitan hahmoja peliin ja ne pitäisi saada pelaajille nyt heti. Tavallaan hahmokirjoitus sopii minun kirjoitustyylille tosi hyvin: saan kirjoittaa samoista tapahtumista monta eri tulkintaa, käännellä ja väännellä asioita, kääntää näkökulmat päälaelleen uudelleen ja uudelleen. Juuri siitä olen aina tykännyt. Ja nyt pelaajan on pakko myös lukea tekstini, hah! Mutta kun tämä vaan on niin hidasta! Ja välillä inspiraatio vaan loppuu, tarina ei kulje, en löydä näkökulmaa enkä saa hahmosta järkevää kokonaisuutta, tunnelma ei välity tekstiin ja mikään ei toimi. Ja kun kirjoittaa aikataulun kanssa, ei ole varaa blokkeihin. En tajua, miksi lähdin tähän. Ihan idioottimaista!
Ketuttaa sekin, etten ole ehtinyt lukea pitkään aikaan mitään fiktiivistä ja kun saan jotakin luettua, halusin jutella kirjasta jonkun kanssa. Sitten selaan kirjablogeja ja foorumeita ja löydän jostakin lyhyitä mainintoja ja keskustalunalustuksia kirjoista, joista puhuisin mielläni, mutta ne foorumit, kuvaukset ja yleinen keskustelu eivät rohkaise siihen. Ja ainoat kirjat, joista minun lähipiiri nykyään haluaisi keskustella ovat Potterien lisäksi Nälkäpelit (en ole lukenut) ja Fifty Shadesit (en aiokaan lukea, koska kukaan ei puhu niistä mitään hyvää ja niitä lähinnä vaan haukutaan, enkä halua niin paljoa osallistua keskusteluun, että jaksaisin lukea kirjasarjan, josta kukaan ei pidä). Niin ja sitten kirjallisuutta opiskeleva kaverini, jonka kanssa voisi muuten puhua, mutten ole lukenut monia niitä kirjoja, joita he lukevat ja niistä, jotka olen lukenut, en osaa tehdä sellaista analyysiä (en osaa edes sitä terminologiaa), että siitä olisi hänelle iloa. Pläh.
