Siitepöly vaivaa täälläkin suunnassa on. Mies köhii ja niiskuttaa, vaikka sillä on siitepölyt aika hyvin siedätetty allergialistalta jo kersana, mutta nyt on niin pahana, että sillä on kaikki maailman tropit käytössä. Mäkin oon tukkonen, vaikken allerginen olekaan. En sitten kyllä tiedä onko flunssaa vai pölyallergiaa. Epäiltiin pikkurimpsilläkin siitepölytukkosuutta, mutta ei kuulemma noin pienellä vielä voi olla ja se paljastukin sitten rs-virukseksi, minkä takia hengailtiin pari päivää lääkittävänä sairaalassa.
Oli kyllä sunnuntaina niin hanurista, kun aateltiin et mennään käymään päivystyksessä kun neiti oli niin tukkonen ja hengitys rohisi ja vinkui. Tottakai nelikuinen vauva, jolla on hengenahdistusta selviää nopeasti pois päivystyksestä, kun sen pitäisi aika hyvin mennä jonojen ohitse. VÄÄRIN! Mentiin vähän ennen yhtätoista aamulla paikan päälle, hengailtiin peruspäivystyksessä ainakin kolme tai neljä tuntia venaillen milloin lääkärille ja milloin hoitajalle. Sitten päästiin jopa lastenpäivystykseen (koska ei se peruspäivystyksen lääkäri voinut mitään oikeita päätöksiä tehdä), missä jouduttiin odottamaan taas ainakin kolmisen tuntia ennen kuin lääkäri pääsi edes paikalle (ymmärrettävää kyllä, että se oli jumissa kiireellisen potilaan kanssa) ja sitten piti hengailla siellä vielä hoitokertojen välissä puolisentoista tuntia, minkä jälkeen vihdoinkin päästiin osastolle siinä ennen seitsemää.
Ihan hemmetin moinen nälkä, koska enhän mä aamulla aatellu, että tarvisin evästä mukaan, kun ajattelin et ne just vaivautuu kuuntelemaan keuhkot ja käskee hoitoo lepäämällä kotona. Oli mulla onneksi mieheke ja neidin kummisetä odottelukaverina (kummisetä tuli pelaamaan pikku-ukoilla viikonlopuksi ja joutui sunnuntaiksi jumiin päivystykseen) ja ne pysty hakemaan kanttiinista sämpylät, mutta nekin joutui lähtemään neljän maissa, joten enhän mä sitten mitään evästämään voinut lähteä, kun piti odotella lääkäriä.
Hieman kypsytti ja musta oli ihana, kun osastolla hoitajatkin oli ihan järkyttyneitä siitä, että jouduttiin oottamaan niin kauan. Mutta siellä osastolla saatiinkin sitten niin hyvää hoitoa ja oli oikeasti viihtyisää. Oli oma huone, missä oli pleikkari ja mahdollisuus katsoa kasa lastenleffoja, kumpaakaan en tosin hyödyntänyt kun en osaa pelata ja mulla oli omaakin tekemistä mukana. Sain ruuat siellä, koska olen imettävä äiti ja nekin kannettiin suoraan huoneeseen ja hoitaja ravasi paikalla nappia painamalla ja muutenkin varmistelemassa, että vauvalla on kaikki hyvin. Kaksi yötä oltiin ja sitten lääkäri totesi, että on parantunut niin hyvin, että päästään jo kotiin. Käytiin me sitten vielä tiistai-iltana lääkeannoksella, mutta ei eilen aamulla enää onneksi tarvinut, kun pikkuneiti on jo niin hyvässä kunnossa. Niiskuttaa vähän ja yskii limaa, mutta se kuuluukin asiaan.