Ketutusarkisto

[Nappeli]

Niin, tuohon yksipiippuisuuteen vielä palatakseni...
Yksinkertainen teksti voi olla hyvinkin moniulotteista. Moniulotteinen on mun mielestä vastakohta nimenomaan yksipiippuisuudelle, tai yksisilmäisyydelle. Tarinan yksinkertainen rakenne ja kerronta taas on ihan eri asia. Yksinkertaisuus on kerrontatapa.

[Beelsebutt]

Joo, no mun ketutuksen aihe olikin se, että mä tiedän kaiken ton yllämainitun, mutta silti se ärsyttää mua! :E

[culliina]

Pitää vielä palata tähän:

mutta se harmittaa, että ne tuotokseni yleensä tuppaavat putoamaan kommenteitta jonnekin unohduksiin. Silloin tulee oikeasti sellainen olo, että onko sitä oikeasti niin surkea, kun ketään ei kiinnosta.

Kommentit ei kyllä todellisuudessa kerro koko totuutta. Kun sanoin feimeimmät, tarkoitin, että kirjoittajan tekstit tietää kaikki. On olemassa "legendoja", joista ei nyt foorumilla hirveästi puhuta, koska kirjoittajat ovat itse siellä, mutta naamatusten ja kahdestaan on asia erikseen. Esim. miiteissä aina kun tulee puhe twilistä, puhutaan myös zilahin aikuisviihteestä. Ehkä kommentteja tulee vähemmän, koska ihmiset ei kehtaa myöntää lukeneensa tai kuten omassa tapauksessani, rakentavaa kommenttia ei vain pysty kirjoittamaan. Se on oikeasti surullista, mutta itse en ainakaan vain osaa kirjoittaa kommenttia kaikelle, vaikka suurimmalle osalle kyllä. Tottakai voisin ihkuttaa ja heittää perään pari pienempi-kuin-kolmosta ja puspus-hymiötä, mutta ehkä kukaan ei tahdo sellaista kommenttia. Tai ainakaan en itse sellaisista juurikaan perusta, näen kyllä lukukerroistakin, että teksti on luettu. En nyt todellakaan sanonut mitään ylistykseksi, totesinpa vain. Ei kukaan ole mitään ihailijakerhoa perustamassa ei myöskään ollut tarkoitus antaa sellaista kuvaa.

Mikähän oli alunperin ponttini? Se, että tuon kaltaiset avautumiset yllättivät. Melkein yhtä paljon kuin se, että ficcifoorumeilla on oikeita ihmisiä, ei vain nikejä. Koen edelleen järkytyksiä, kun  miiteissä tapaan jonkun, juttelen ja saan kuulla hänen kirjoittaneen sen upean tekstin, jota juuri kommasin. Se ei ollutkaan henkilö X, jolla on Edward Cullenin kasvot Kyllähän sen nyt on jo monta vuotta tiennyt, mutta joitain asioita on vain vaikeampi todella ymmärtää, jos ei tunne kuin muutaman henkilön nikien takaa. Itselläni on useampi todella hyvä ystävä foorumeilla ja pakko myöntää, että kirjoittaessani kommenttia tämän tekstille, en osoita sitä kaverilleni, vaan tämän nikille eli henkilölle, joka on avan näköinen. Ja noh, kahden kaverin kanssa olen tästä jutellut ja toinen sanoi olevansa samanlainen, toinen ei ymmärtänyt ollenkaan - hän ei vai kyennyt näkemään nikejä ja avoja muina kuin ihmisinä niiden takana, vaikkei heitä irl tunnekaan.

Mitähän psykologi saisi tästä irti? Kaikella kunnioituksella psykologeille, aine on minusta oikeasti mielenkiintoinen, vaikka en olekaan kuin ensimmäisen (eli ainoan pakollisen) kurssin käynyt. Skitson poikanenhan siinä itää, että parittaa itsensä fiktiiville tekstissä ja julkaisee sen Edward Cullenin, Draco Malfoyn, Kurt Hummelin sekä muiden kumppanien kommentoitavaksi

[Lizlego]

Joo, no mun ketutuksen aihe olikin se, että mä tiedän kaiken ton yllämainitun, mutta silti se ärsyttää mua! :E

Mä olen mennyt jo sekaisin siinä, mitä sä tarkoitat LOL. Arvostatko sä ylipäätään ollenkaan tekstejä, jotka on just sellaisia, joista sä mainitsit vai pitääkö tekstin olla jotain muuta ennen kuin se voi olla arvostettu ja hyvä sun mielestä vai puhutko sä vaan omista teksteistäsi? Musta on aika kummallista, että kirjoittaja ei arvosta sitä mitä se itse tykkää lukea vaan kuvittelee, että jokin muu on jotenkin hienompaa.   Yksinkertainen teksti voi olla monitulkintainen ja metaforia täynnä oleva teksti voi olla varsin yksiulotteinen. En tiedä, mulle tulee tunne tuosta, että sä jotenkin sotket yksinkertaisen ja yksiulotteisen nyt keskenään.

culliina, tuosta tuli mieleen, että mulla ei ainakaan tällä hetkellä ole mitään hajuakaan mikä Finissä on suosittua tai puhuttua miiteissä. Foorumi on sen verran iso ja porukka hajaantunut omille osastoilleen, että on vaikea saada kokonaiskuvaa.

[Beelsebutt]

En tiedä, mulle tulee tunne tuosta, että sä jotenkin sotket yksinkertaisen ja yksiulotteisen nyt keskenään.

Hyvin paljon mahdollista. Mä kun oon aina ollut niin hyvä  noitten termien kanssa :E


Taidan lopettaa tän ketjun seuraamisen hetkeksi, tunnen itseni vaihteeksi vallan tyhmäksi.

[zilah]

Esim. miiteissä aina kun tulee puhe twilistä, puhutaan myös zilahin aikuisviihteestä.

  Okei, nyt olen kyllä perin juurin hämmästänyt, ellen peräti tyrmistynyt. Vaikka kirjoitankin suurimmaksi osaksi korkealla ratingilla, niin ei niitä kyhäelmiäni juuri kukaan asiaa tunteva aikuisviihteeksi nimittäisi. Ehkä pikemminkin joksikin Harlekiinin kuuma romanssi-tyylisiksi vai mitä niitä nykyään on?   Ja jos nyt kerran kuvailuista on kyse, niin lukuisat korkealla ratingilla kynäilevät kirjoittavat huomattavasti suorempaa tekstiä.

Ymmärrän kyllä sen, että kaikki eivät tykkää korkealla ratingilla lukea, samoin sen, että nykyiset fandomini ovat harvojen herkkua. Ehkä siksikin en pidä niin painoa sillä, millaista palautetta saan. Ja samasta syystä tämä pakko antaa rakentavaa palautetta alkaa jo tympäistä. Minulle jo se, että joku kertoo lukeneensa tekeleeni, on aina ilahduttavaa.




zilah

[culliina]

^sana aikuisviihde on vain piruilua. Ottaa päähän, kun ei saa sanoa, että "juu, siinä kirjassa harrastettiin seksiä" vaan pitää sanoa, että "kirja sisälsi aikuisviihdettä" -.-'

Minulle jo se, että joku kertoo lukeneensa tekeleeni, on aina ilahduttavaa.

Voihan sen noinkin nähdä. Mun mielestä vain se, että kommentoi pelkällä ihkutuksella on jollain tapaa alentavaa itse tekstiä kohtaan. Itse en ainakaan koskaan ole kirjoittanut mitään pelkäksi ihkutukseksi, vaikka rakastankin fandomia ja henkilöitä. Musta se, että pelkästään ihkuttaa tarkoittaa, ettei arvosta tekstiä sen viirun vertaa, että viitsisi oikeasti keskittyä siihen ja miettiä, mitä siinä oikeastaan tapahtuu ja sanotaan. En nyt silti loukkaannu "turhista" kommenteista, mutta ei niistä mulle paljoa iloakaan ole. Toki on aivan ihanaa saada kommentteja, mutta mielummin saan yhden "kunnollisen" kuin kolme ihkuttavaa. Ja noh, on se aika masentavaa, että teksti on ollut julkaistuna kuukauden ja olet saanut sille yhden ihkupihkun kommentin "Vika" ei minusta silloin ole kommentoijissa, vaan kirjoittajassa. Minusta kommentoimattomuus kertoo fandomin olevan epäsuosittu tai mahdollisesti tekstisi olevan surkea. Tosin mikäli teksti olisi surkea, saisit kommentteja huonoudesta. Joskus todella ottaa päähän, kun joku ficci on saanut kymmenen kommenttia, joista jokainen korjailee virheitä ja kehottaa hankkimaan betan/ opettelemaan kirjoittamaan, kun oman betatun ficin kommenttilaari ammottaa tyhjyyttään.

Ääää, miksi niin harva lukee Darren Shania ja Der kleine Vampiria!

[Fiorella]

Meillä (tai no, ainakin minulla) taitaa olla Culliinan kanssa vähän eri näkemys kommentointiin liittyvistä asioista. Toki eri ihmiset kirjoittavat eri syistä, mutta useimmat varmasti lähinnä ilokseen ennemmin kuin kommentteja kerätäkseen?

Se, että puhutaan ihkutuskommenteista on minusta enemmän sanontatapa kuin aidosti varsinaista aivotonta fanitusta. Ainakaan minä en ole nähnyt kovin usein oikeasti sellaisia IIIHQUUU!!!111JEE!!JATKOOtälleHETI>3333 -kommentteja missään, vaikka niitä käytetään esimerkkeinä yhdessä jos toisessa paikassa. Mietinkin, että jos kommentti on lyhyt mutta sisältää tietoa esimerkiksi sen verran, että lukija kertoo lukeneensa ficin ja tykänneensä siitä, pidätkö sitä yhtä lailla turhana ihkutuksena? Jos taas tarkoitat pelkästään epäolennaista älämölöä niin sitten varmaan tulkitsin itse väärin, mutta minua aina vähän kummastuttavat nämä jutut että normaali kommentti lasketaan turhaksi ihkutukseksi ja vilpitön kiitos kommentista väheksynnäksi ellei ihan ilkeilyksi.

Mun mielestä vain se, että kommentoi pelkällä ihkutuksella on jollain tapaa alentavaa itse tekstiä kohtaan. Itse en ainakaan koskaan ole kirjoittanut mitään pelkäksi ihkutukseksi, vaikka rakastankin fandomia ja henkilöitä. Musta se, että pelkästään ihkuttaa tarkoittaa, ettei arvosta tekstiä sen viirun vertaa, että viitsisi oikeasti keskittyä siihen ja miettiä, mitä siinä oikeastaan tapahtuu ja sanotaan.

Harva teksti ficcifoorumeilla on kuitenkaan sellainen että siihen tulisi suhtautua pyhällä kunnioituksella. Lukijatkin useimmiten lukevat lähinnä hetken huviksi ja omaksi ilokseen, eivät ylentyäkseen ihmisenä tai kokeakseen jotain elämää suurempaa. Eikä lukijalla ole kommentointivelvollisuutta tai mitään velkaa kirjoittajalle kuin myöskään toisinpäin. Minusta kaikki mitä vapaaehtoisesti toinen toiselleen kirjoitellaan, on hyvää hyvyyttään -tasolla tehtyä.

"Vika" ei minusta silloin ole kommentoijissa, vaan kirjoittajassa. Minusta kommentoimattomuus kertoo fandomin olevan epäsuosittu tai mahdollisesti tekstisi olevan surkea. Tosin mikäli teksti olisi surkea, saisit kommentteja huonoudesta. Joskus todella ottaa päähän, kun joku ficci on saanut kymmenen kommenttia, joista jokainen korjailee virheitä ja kehottaa hankkimaan betan/ opettelemaan kirjoittamaan, kun oman betatun ficin kommenttilaari ammottaa tyhjyyttään.

Tässäkin on vähän siitä kyse enemmän, onko tärkeämpää kirjoittaa sellaisesta josta itse tykkää ja nauttia sitten siitä ihan tosissaan jos ja kun löytyy joku joka ilahtuu harvinaisesta ficciaiheesta ja myös kertoo sen kommentissaan kiittäessään kirjoittajaa tekstistä, vai valita aihe josta tietää monen tykkäävän ja saada siitä runsaasti kommentteja, vaikka sitten niitä ihkutuksia seassa.

Betaaminen tai sen puute ei vaikuta ainakaan minulla mitenkään siihen, tykkäänkö ficin aiheesta ja henkilöistä tai kerronnasta. Betattu ficci on helpompi ja miellyttävämpi lukea, mutta onko siitä mitään iloa jos itse tarina ei kiinnosta tai miellytä?

Kommentoimattomuus voi johtua ihan siitäkin, että ficci vain sattuu menemään "ohi" etusivuilta sellaisena aikana kun kukaan ei kiinnitä siihen huomiota, ja kun se on vajonnut alemmas, ei sieltä kovin moni hoksaa lähteä mitään uutta etsimään. Sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä ficin tason kanssa tai edes sen kanssa onko aihe suosittu. Jatkuvastihan sitä näkee että joku on bongannut hienon ficin jostain foorumin uumenista ja kommentoi siihen nostaakseen sitä muidenkin nähtäväksi. Näitä varten ovat kommenttikampanjan tyyliset topicit ihania olemassa.

Ääää, miksi niin harva lukee Darren Shania ja Der kleine Vampiria!

Tähän mietin vain sitä (itselle ovat ihan vieraat aiheet), liekö niille mitään omaa faniyhteisöä vai ovatko ne maailmanlaajuisestikin vähemmän suosittuja? Jos kommentteja kaipaa, niin kannattaa kirjoittaa sinne, missä on lukijoita valmiina, mutta jos lukijoita ei ole jonossa missään päin, niitä täytyy vain tehdä enemmän tiettäväksi.

[Lavande]

Ääää, miksi niin harva lukee Darren Shania ja Der kleine Vampiria!

Siis näiden fanfictionia? Itse kirjoja (ainakin pikku vampyyria) lienee lukenut suurin osa, lapsena! 

Mä en pidä lyhyitä ihkutuskommentteja mitenkään pahana. Ne on musta ennemminkin tiivistettyjä versioita. Lukija ilmaisee pitäneensä tekstistä ja haluavansa lukea lisää. Tietenkin on hienoa, että jotkut osaavat repiä tekstistä hyviä pointteja ja ilmaista mielipiteensä monisanaisesti. Mut jos ei tuu luonnostaan, niin ei voi mitään - hölmömpää musta olis olla hiljaa sen takia. Musta pääasia on, että lukija on halukas kannustamaan kirjoittajaa.

[zilah]

...Harva teksti ficcifoorumeilla on kuitenkaan sellainen että siihen tulisi suhtautua pyhällä kunnioituksella. Lukijatkin useimmiten lukevat lähinnä hetken huviksi ja omaksi ilokseen, eivät ylentyäkseen ihmisenä tai kokeakseen jotain elämää suurempaa. Eikä lukijalla ole kommentointivelvollisuutta tai mitään velkaa kirjoittajalle kuin myöskään toisinpäin. Minusta kaikki mitä vapaaehtoisesti toinen toiselleen kirjoitellaan, on hyvää hyvyyttään -tasolla tehtyä.

Aamen, Fiorella. Juuri tästä syystä ajattelen, että tämä pakko antaa rakentavaa kritiikkiä on mennyt liian pitkälle. Sitä suuremmalla syyllä, kun rakentava kritiikki tarkoittaa liiankin monille sitä, että tarina nuijitaan arvostelemalla maan rakoon. On jotenkin surullinen ajatus, että asia,  jonka soisi tuovan molemminpuolista iloa, aiheuttaa ahdistusta/vitutusta.

...Tässäkin on vähän siitä kyse enemmän, onko tärkeämpää kirjoittaa sellaisesta josta itse tykkää ja nauttia sitten siitä ihan tosissaan jos ja kun löytyy joku joka ilahtuu harvinaisesta ficciaiheesta ja myös kertoo sen kommentissaan kiittäessään kirjoittajaa tekstistä, vai valita aihe josta tietää monen tykkäävän ja saada siitä runsaasti kommentteja, vaikka sitten niitä ihkutuksia seassa.

Niinhän se on. Itse olen mennyt jatkuvasti siihen suuntaan, että siirryn fandomeihin/parituksiin jotka ovat edellistä harvinaisempia/epäsuositumpia ja kommenttien määrä laskenut sitä myöten. Mutta en valitsisi toisin, vaikka voisin tehdä kaiken uudestaan. Siksi mielenkiintoinen taival tämä on ollut, ja olen oppinut paljon paitsi kirjoittajana, myös tutustunut omaan itseeni.

...Jos kommentteja kaipaa, niin kannattaa kirjoittaa sinne, missä on lukijoita valmiina, mutta jos lukijoita ei ole jonossa missään päin, niitä täytyy vain tehdä enemmän tiettäväksi.

Tämä lienee se syy, miksi olen jälleen alkanut kirjoittaa enenevässä määrin englanniksi. Sekä Sherlock Holmes-että Master And Commander-fandomit ovat kansainvälisellä puolella huomattavasti aktiivisempia. Jälkimmäinen pienuudestaan huolimatta ilahduttavankin vireä. En edes muista, milloin viimeksi olen saanut teelmääni yli kymmenen kommenttia...

Mä en pidä lyhyitä ihkutuskommentteja mitenkään pahana. Ne on musta ennemminkin tiivistettyjä versioita. Lukija ilmaisee pitäneensä tekstistä ja haluavansa lukea lisää. Tietenkin on hienoa, että jotkut osaavat repiä tekstistä hyviä pointteja ja ilmaista mielipiteensä monisanaisesti. Mut jos ei tuu luonnostaan, niin ei voi mitään - hölmömpää musta olis olla hiljaa sen takia. Musta pääasia on, että lukija on halukas kannustamaan kirjoittajaa.

Täysin nappiin, Lavande! En olisi itse osannut tätä paremmin sanoa!


zilah

[Lizlego]

Mä sain juuri tänään totuuden torvelta kuulla, että mä ärsyynnyn kaikista kommenteista ja se kai pitää paikkansa, mutta ei se oikeasti pidä muuta kuin hetken aikaa.   Mua tilapäisesti ärsyttää ihan kaikki, jos niikseen tulee, mutta se ei ole pysyvä olotila eikä sitä pidä ottaa erityisen vakavasti. Silloin kun mua ärsyttää kovasti joku oma teksti, mä en erityisesti tykkää jos joku ihkuttaa sitä maailman parhaana tekstinä suunnilleen, mutta kuitenkin sisäisesti olen hyvin iloinen kun joku tykkää. En vaan voi myöntää sitä.   Äh, just myönsin, että olen naama punaisena kun joku ihkuttaa, vaikka mun on vaikea uskoa että se ihkuttaja on oikeasti lukenut sitä tekstiä ellei se sano jotain siitä.

Jäin tuossa miettimään, että kirjoitanko siksi että joku ihkuttaisi. No miksei, koska se on kaikista suurin täyttymyksen tunne kirjoittajalle, että se tavoittaa lukijan ja se saa siitä lukuelämyksen, josta se pitää, mutta kyllä mä kaipaan tuntuman että joku oikeasti tykkää, vaikka se sitten vain ihkuttaisi. Käytännössä se varmaan merkitsee sitä, että kertaihkutus ei välttämättä vakuuta, mutta jos henkilö ihkuttaa toistamiseen vaikkapa saman tekstin jatkoa, niin sitten mä alan uskoa että se oikeasti tykkää siitä. Varsinkin jos en ole pakkosyöttänyt tekstiä kyseiselle henkilölle.   Jos pakkosyötän tekstiä jollekulle, se vaatii jo paljon enemmän että mä uskon ja silloinkin tasaisin väliajoin saatan epäillä kun sattuu huono hetki tai päivä ja mulle sattuu niitä usein.   Ja tässä tarkoitan ihkutuksella sitä, että kommentissa lukee vaikkapa että "Tykkäsin tästä ficistä tosi paljon!"

En kyllä allekirjoita sitä, että kirjoittajassa olisi mitään vikaa, vaikka kukaan ei kommentoisi. Voi olla oma lehmä ojassa, koska mullakin on paljon ficcejä, joita ei ole kommentoitu, mutta ei ne silti mun nähdäkseni ole sen huonompia kuin jotkut toiset mun tekstit, jotka on kovasti kehuttuja. Yleisesti ottaen mulle rakkaat omat tekstit (LOL onkohan niitä edes? No tekstit, joista olen tykännyt edes jotenkin kirjoittaessani) ei välttämättä ole niitä kauhean suosittuja tai mulle rakkaat toisten tekstit eivät nekään ole kauhean suosittuja. Makuja vaan on niin monia.

[culliina]

Ainakaan minä en ole nähnyt kovin usein oikeasti sellaisia IIIHQUUU!!!111JEE!!JATKOOtälleHETI>3333 -kommentteja missään, vaikka niitä käytetään esimerkkeinä yhdessä jos toisessa paikassa.

Olen kateellinen, jos et ole niitä nähnyt. En tarkoittanut, ettei lyhyt kommentti voisi olla hyvä, en todellakaan. Sanoin, että minusta ihkutus on turhaa, sillä siitä ei oikeasti käy edes julki, onko henkilö lukenut tekstiäsi. Edes pieni viittaus johonkin seikkaan tms. niin on jo parempi. Olen kyllä tosissani toisinaan varsinkin twilipuolella miettinyt, onko kommentoija edes lukenyt jatkikseni viimeistä lukua, vaikka väittää kommentoivansa sitä. (tosin jatkiksen kanssa tämä saattaa olla vahinko, ehkä hän ei huomannut viimeisintä lukua ja kommentoi toiseksi viimeisintä) Sainpa kerran kommentin, jossa henkilö sanoi, ettei jaksanut lukea, koska ei tuntenut kieltä, mutta latinankielinen summary oli kuulemma kuulostanut hyvältä, heh. Sille ei kyllä voinut kuin nauraa Pidemmän päälle alkoi kuitenkin ko. henkilö ärsyttää ja vähän enemmänkin.

Harva teksti ficcifoorumeilla on kuitenkaan sellainen että siihen tulisi suhtautua pyhällä kunnioituksella. Lukijatkin useimmiten lukevat lähinnä hetken huviksi ja omaksi ilokseen, eivät ylentyäkseen ihmisenä tai kokeakseen jotain elämää suurempaa. Eikä lukijalla ole kommentointivelvollisuutta tai mitään velkaa kirjoittajalle kuin myöskään toisinpäin. Minusta kaikki mitä vapaaehtoisesti toinen toiselleen kirjoitellaan, on hyvää hyvyyttään -tasolla tehtyä. Hymyilee

Mutta onko pointtia lukea ficciä ja kommentoida sitä pienempi-kuin-kolmin, jos ei edes tajunnut sen pointtia? Silloin on sekä lukija että kirjoittaja menettänyt jotain ja kirjoittajan vitutus sille, ettei tekstiä viitsitä lukea kunnolla on aika päätä huimaava (juu ei ole kokemusta, ei yhtään...) Ei sitä nyt analyysia tarvitse tekstistä ruveta kirjoittamaan, mutta itse ainakin tykkään kuulla vaikkapa jonkin esimerkkikohdan kehuttaessa tai parannutehdotuksia annettaessa näin yleisellä tasolla. Lukijalle on hyvin pieni vaiva istua kolme minuuttia paikallaan ja näpytellä kommentti, siitä on iloa myös muille lukijoille - tai ainakin itse luen aina kaikki kommentit ihan vain mielenkiinnosta ja siksi, etten jauhaisi samoja asioita.

Mut jos ei tuu luonnostaan, niin ei voi mitään - hölmömpää musta olis olla hiljaa sen takia. Musta pääasia on, että lukija on halukas kannustamaan kirjoittajaa.

Kaikilta ei tietenkään luonnistu, mutta luulisi jokaisen osaavan muodostaa kolme kokonaista lausetta peräkkäin 1. ilmaise lukeneesi 2. sano jotain fandomista ja 3. kerro jokin hyvä/ huono puoli tekstistä. Siinä on jo hyvä kommentti, joka tekee kirjoittajan kuin kirjoittajan iloiseksi ja vie kirjoittajaltaan pari minuuttia Ei tuollaisen kyhääminen ylitä kenenkään taitoja, jos ylittää niin pyytää vaikka kaverilta apua. Tai menee takaisin peruskouluun. Anteeksi, olen ilkeällä päällä.

[Lizlego]

Tuon mainitun tason ihkutus on tosi osastokohtaista ainakin Finissä. Finin HP-osastoilta varsinkin romantiikkapuolelta löytyy noita paljonkin ja mulle on kautta aikojen kehuttu mun tekstejä hyvinä ilman, että niitä on luettu. Pidän sitä kummallisena ja hieman jopa pelottavana. Ihan niin kuin joku muu olisi sanonut näille, että mun tekstit on hyviä ja sitten nämä uskovat, vaikka eivät itse ole lukeneet. Ja kun siis tämä kommentti on tullut ihmisiltä ihan suoraan eikä niin, että mä vain kuvittelisin. Mulle on suoraan yksäreissä ja mesessä kerrottu, että oot hyvä kirjoittaja, en ole kyllä lukenut yhtään sun tekstiä, pitäisi lukea.  

Mutta onko pointtia lukea ficciä ja kommentoida sitä pienempi-kuin-kolmin, jos ei edes tajunnut sen pointtia?

Mutta se ei ole kirjoittajan vallassa, mitä lukija saa tekstistä irti. Vaikka kirjoittajalla olisi kovinkin suuri pointti tajuttavana, ei lukijalla ole mitään velvollisuutta tajuta sitä. Se on yhtälailla lukijan halveksumista, jos alkaa osoitella missattuja pointteja lukijalle, joka on lukenut ja nauttinut ja kommentoi. Ehkä siinä tapauksessa voi osoitella enemmän, jos lukija on haukkunut pystyyn, mutta julkaistessaan tekstiä on otettava huomioon sekin, että ihmiset ymmärtää tekstit eri tavalla.

Tunnustan, että joskus mua on ottanut hieman päähän se, että jokin minun mielestäni mitätön tai merkityksetön osa tekstiä on päätynyt ihkutettavaksi ja joskus hieman hämmentää se, että on mielestään kirjoittanut hyvin yksitulkintaisen kohdan ja sitten lukija kysyykin, että miksi tämä meni näin. Mä en halua selittää tekstini sisältöä tai antaa oikeaa vastausta, koska siinä menee kirjoittamisen koko pointti ja mä olen aina inhonnut analyysejä, mutta jos lukija kysyy, että miksi näin tai ei ymmärrä, siinä kohtaa on kirjoittajana pakko katsoa peiliin ja miettiä annetaanko kaikki olennainen tieto. Siinä tulee myös hyvää oikolukijaa ikävä. Yleensä päädyn kysymään kaverilta, että miten se sen tajuaa.

[Lavande]

Mut jos ei tuu luonnostaan, niin ei voi mitään - hölmömpää musta olis olla hiljaa sen takia. Musta pääasia on, että lukija on halukas kannustamaan kirjoittajaa.

Kaikilta ei tietenkään luonnistu, mutta luulisi jokaisen osaavan muodostaa kolme kokonaista lausetta peräkkäin 1. ilmaise lukeneesi 2. sano jotain fandomista ja 3. kerro jokin hyvä/ huono puoli tekstistä. Siinä on jo hyvä kommentti, joka tekee kirjoittajan kuin kirjoittajan iloiseksi ja vie kirjoittajaltaan pari minuuttia Ei tuollaisen kyhääminen ylitä kenenkään taitoja, jos ylittää niin pyytää vaikka kaverilta apua. Tai menee takaisin peruskouluun. Anteeksi, olen ilkeällä päällä.

No niin, ei. Mutta lukeminen on kivaa, niin miksi kommentoinnin pitäisi olla koulutehtävä? Kuulostaa jo aika vaativalta, että vaivautuisi pyytämään muilta apua. Lukijalla ei ole mitään velvollisuutta kirjoittaa kommenttia. Kommentoidaan, kun on jotain sanottavaa, kuten sitten vaikka "Tosi hyvä, jatkoa".
Kun minä luen, törmään teksteihin, jotka on ehkä kiinnostavia. Lupaavia. Minulla ei ole kuitenkaan tekstistä sen suurempaa mielipidettä, mikään ei jäänyt mieleeni erityisen hyvänä tai huonona. Alanko siis väkisin keksimään mielipidettä? Tai selitänkö kenties, että joo tähän mennessä oli ihan kiva mut ei herättänyt mitään suurempia tuntemuksia, ei erityisiä positiivisia tai negatiivisiä huomioita. Jatkoa?

Haluaisin myös huomauttaa, että kirjoittaja on lähinnä tekstiään. Liian lähellä! Harva kirjoittaja edes tietää, mitä on oikeastaan saanut aikaan. Siksi kirjoittajan on hankalampi arvioida tekstin vaikutusta, ja miten ihmiset kokevat sen. Kirjoittaja voin ajatella kirjoittaneensa traagisen rakkaustarinan, vaikka lukijat tulkitsevat tekstiä mustana huumorina. Lukija voi löytää tekstistä vaikka mitä tasoja, vaikka kirjoittaja on mielestään kirjoittanut ihan suoraviivaisesti, ei tarkoittanut mitään Daavid ja Goljat -vertauksia tai piiloseksismiä tekstiin. Kuitenkin jos lukija niitä sieltä löytää, on vähän hankala väittää vastaan ("Miksette tulkitse mun tekstiä oikein, kunnette ymmärrä! Emmä tota tarkottanut.") Kirjoittajan mielipide ei ole automaattisesti ole "se oikea", koska lukeminen on kokemista, eikä suorittamista.

Vähän sama juttu, kun että lukee kirjan eri-ikäisenä. Samasta tarinasta huomaa eri jutut, samoja henkilöitä katsoo eri kulmasta.

[Nappeli]

Mua on koko fikki-elämäni ajan ärsyttänyt suorastaan pään räjähdykseen asti se vaatimustaso, millä pitäisi kommentoida. Mulle lukukokemus voi olla toisinaan niin tyrmäävä, että se vie totisesti jalat alta. Jos käyn tässä hurmaantuneessa tilassani kirjoittamassa päättömän ihkutuksen tähän mut tyrmänneeseen tekstiin, niin on erittäin viheliäinen ajatus, että tällä suunnattomalla rakkaudellani kyseiseen tekstiin tulen loukanneeksi ja häväisseeksi tekstin kirjoittajaa. Se on inhottavaa.

Mun mielestä olis ehkä syytä pistää niin tänne kuin Finiinkin pakolliseksi fikin alkutietoihin maininta siitä millaisia kommentteja kirjoittaja haluaa, vai haluaako ollenkaan (esim. kaikki käy, tai: ei pelkkää ihkutusta kiitos, tai: riittää että mainitset lukeneesi. ). Se saattaisi rohkaista niitä arempiakin kommentoijia kommentoimaan, eikä kommentoijan tarvitsisi pelätä loukkaavansa ketään. Ainakin mun kommentointini on tyrehtynyt kokonaan näiden keskustelujen takia.

Yks ihanimpia kommentteja mitä itse olen koskaan yhteenkään tekstiini saanut kuului jotakuinkin näin: ”Nyt kuule menin ja rakastuin!”