Pitää vielä palata tähän:
mutta se harmittaa, että ne tuotokseni yleensä tuppaavat putoamaan kommenteitta jonnekin unohduksiin. Silloin tulee oikeasti sellainen olo, että onko sitä oikeasti niin surkea, kun ketään ei kiinnosta.
Kommentit ei kyllä todellisuudessa kerro koko totuutta. Kun sanoin feimeimmät, tarkoitin, että kirjoittajan tekstit tietää kaikki. On olemassa "legendoja", joista ei nyt foorumilla hirveästi puhuta, koska kirjoittajat ovat itse siellä, mutta naamatusten ja kahdestaan on asia erikseen. Esim. miiteissä aina kun tulee puhe twilistä, puhutaan myös zilahin
aikuisviihteestä. Ehkä kommentteja tulee vähemmän, koska ihmiset ei kehtaa myöntää lukeneensa tai kuten omassa tapauksessani, rakentavaa kommenttia ei vain pysty kirjoittamaan. Se on oikeasti surullista, mutta itse en ainakaan vain osaa kirjoittaa kommenttia kaikelle, vaikka suurimmalle osalle kyllä. Tottakai voisin ihkuttaa ja heittää perään pari pienempi-kuin-kolmosta ja puspus-hymiötä, mutta ehkä kukaan ei tahdo sellaista kommenttia. Tai ainakaan en itse sellaisista juurikaan perusta, näen kyllä lukukerroistakin, että teksti on luettu. En nyt todellakaan sanonut mitään ylistykseksi, totesinpa vain. Ei kukaan ole mitään ihailijakerhoa perustamassa
ei myöskään ollut tarkoitus antaa sellaista kuvaa.
Mikähän oli alunperin ponttini? Se, että tuon kaltaiset avautumiset yllättivät. Melkein yhtä paljon kuin se, että ficcifoorumeilla on oikeita ihmisiä, ei vain nikejä. Koen edelleen järkytyksiä, kun miiteissä tapaan jonkun, juttelen ja saan kuulla hänen kirjoittaneen sen upean tekstin, jota juuri kommasin. Se ei ollutkaan henkilö X, jolla on Edward Cullenin kasvot
Kyllähän sen nyt on jo monta vuotta tiennyt, mutta joitain asioita on vain vaikeampi todella ymmärtää, jos ei tunne kuin muutaman henkilön nikien takaa. Itselläni on useampi todella hyvä ystävä foorumeilla ja pakko myöntää, että kirjoittaessani kommenttia tämän tekstille, en osoita sitä kaverilleni, vaan tämän nikille eli henkilölle, joka on avan näköinen. Ja noh, kahden kaverin kanssa olen tästä jutellut ja toinen sanoi olevansa samanlainen, toinen ei ymmärtänyt ollenkaan - hän ei vai kyennyt näkemään nikejä ja avoja muina kuin ihmisinä niiden takana, vaikkei heitä irl tunnekaan.
Mitähän psykologi saisi tästä irti? Kaikella kunnioituksella psykologeille, aine on minusta oikeasti mielenkiintoinen, vaikka en olekaan kuin ensimmäisen (eli ainoan pakollisen) kurssin käynyt. Skitson poikanenhan siinä itää, että parittaa itsensä fiktiiville tekstissä ja julkaisee sen Edward Cullenin, Draco Malfoyn, Kurt Hummelin sekä muiden kumppanien kommentoitavaksi