Jes!

[Nappeli]

Muutenkin näkee ihan jäätävää käyttäytymistä ihan pieniltäkin lapsilta, joille on aina kaikki annettu periksi eikä ikinä sanottu vastaan. Pyörittävät vanhempiaan täysin oman pillin mukaan jo viisivuotiaina, mitäs sit kun ikää on kymmenen vuotta enemmän?

Uhmaikäiset on on usein tosi pahoja, mutta onneksi uhman voimakkuus ei nähtävästi suoraan korreloi myöhemmän käytöksen kanssa. Muuten meillä olisi maa täynnä jotain itsemurhapommittajia.

[rimps]

Täytyy pistää korvantaakse tuo lappuhaalarivinkki, veikkaan että tulee oikeasti tarpeeseen tän neidin kanssa :'DD Harkitsen myös hyvin vakavasti että pitää etsiä syöttötuoliin jostain valjaat.

Kyllä tää jäystää johtojakin, jos ne jostain saa käsiinsä, ja vessa- ja talouspaperin hylsyt on kanssa huippuja. Ehkä se on ottanu mallia noista meijän gerbiileistä. Nyt etenkin on hyvä jäystää, kun ensimmäinen pieni hampaankulma on työntymässä esiin. Muuten ei neiti ole moksiskaan siitä, mutta yöt on ollut nyt tosi levottomia. Koitettiin eilen antaa särkylääkettä yöksi, mutta eipä siitä tuntunut olevan mitään apua.

Saa nähdä, koska tuo oppii konttaamaan. Ryöminyt on tässä suunnilleen viikon verran, josta neljä päivää on jo noussut käsien ja polvien varaan konttausasentoon ja heiluu siinä muutaman sekunnin jo hyvin tomerasti. Ei vaan vielä ole hiffannut, miten siitä pääsee liikkeelle :'D Ihan hyvä vaan, koska mulla on vielä tavarakasojen siivous kesken.

Tuohon lasten kiukkuamiseen, niin kyllä mä yritän ainakin parhaani tehä, että mun lapset oppii ymmärtämään, ettei kaikkea voi saada ja kiukuttelu ei ainakaan tuota mitään tulosta. Onneksi mulla on itellänikin sen verran temperamenttia, että voin pistää kovalla kovaa vastaan. Oon kaitsenut ihan tarpeeksi muiden mukuloita, joilla ei ole ollut minkäänlaisia rajoja tai opetettu minkäänlaista kunnioitusta vanhempia kohtaan.

[Nappeli]

Tuohon lasten kiukkuamiseen, niin kyllä mä yritän ainakin parhaani tehä, että mun lapset oppii ymmärtämään, ettei kaikkea voi saada ja kiukuttelu ei ainakaan tuota mitään tulosta. Onneksi mulla on itellänikin sen verran temperamenttia, että voin pistää kovalla kovaa vastaan. Oon kaitsenut ihan tarpeeksi muiden mukuloita, joilla ei ole ollut minkäänlaisia rajoja tai opetettu minkäänlaista kunnioitusta vanhempia kohtaan.

Mua vähän kiusaa tää ajatus lasten kuriin pistämisestä ja ainaisen korrektin käytöksen vaatimuksesta. Siis sehän on selvää, että lapsella pitää jo oman turvallisuutensa vuoksi olla tietyt rajat ja toiset ihmiset täytyy oppia ottamaan huomioon, siis tyyliin toisilta ei viedä käsistä leluja, ei lyödä jne..
Mutta se jos lapset metelöi, tai tekee muuta sellaista, joka tuntuu varsinkin vieraista (ja kenties lapsettomista) aikuisista ärsyttävältä, niin kaikkeen sellaiseen ei tosiaan tarvi mennä mukaan. Suomalaisten pitäisi siinä suhteessa ottaa oppia etelä-eurooppalaisista ja antaa myös sille lapsen omalle temperamentille tilaa. Ei aina ja kaikkialla oikeasti tarvi olla kuin kirkon penkissä, vaikka se naapurin nirppanokkavanhapiika niin haluaisikin.

Mulla on kaksi jo isoa lasta, joiden luonne ja temperamentti eroavat täysin toisistaan. Ei samat kasvatusmetodit toimineet ollenkaan. Vanhempi lapsi esim. keräsi kuuliaisesti legonsa lattialta viimeistään siinä vaiheessa kun uhkasin tulla imurin kanssa paikalle. Nuorempaan se ei tehonnut. Ei vaikka toteutin uhkauksen. Sen jälkeen ei vain halunnut leikkiä legoilla koskaan enää. Ei siis koskaan. Kummastakaan ei näytä olevan tulossa väkivaltarikollista, vaikka vanhempi veikkasikin pikkuveljestään potentiaalista kouluampujaa juurikin käsittämättömän itsepäisen luonteen ja lievän epäsosiaalisuuden vuoksi. Onneksi siltä ei toistaiseksi ainakaan sentään näytä ja järjen kasvettua päähän keskustelu on osoittautunut suoria käskyjä ja määräyksiä huomattavasti tehokkaammaksi kasvatusmetodiksi.

Mutta joo, jos jonkun lapsi huutaa ja kirkuu kaupassa, se tuskin on merkki huonosta kasvatuksesta. Luultavasti siinä on vain pahempi uhmaikäkohtaus meneillään. Jos jonkun lapsi haistattelee naapurin mummolle, tai vie toistuvasti pienempiensä lelut, se on merkki joko huonosta kasvatuksesta, tai luonnehäiriöstä, johon kasvatuskaan ei kyllä sitten auta.

Ne on ihan oikeita ihmisiä lapsetkin. Niillä on oma luonne, oma temperamentti, omat mielipiteet jo yllättävän varhain. Ei ne mitään vanhempiensa jatkeita ole, joille vanhemmat voi sanella koko tulevan elämän valmiiksi. Täytyy vain yrittää tehdä parhaansa, etteivät kasva pahasti väärille raiteille, muuta ei voi, eikä edes kannata.

[zilah]

Uhmaikä. Jee. Siinä vasta aihe.

Minä olen ollut lapsilleni mielestäni tiukka kurinpitäjä, mutta en hyväksy mitään fyysisen tai henkisenkään väkivallan käyttöä kasvatuskeinona. Mieluummin puhun rajoista, koska tuolla kuri- sanalla tuppaa nykyään olemaan ikävä kaiku.

Minusta on suhteellisen helppo tulla toimeen uhmaikäisen kanssa, kunhan muista pari perusasiaa. Ensiksikin, rutiinit. Niiden avulla elämä järjestetään sellaiseksi, että lapsi ei pääse yliväsyneeksi-nälkäiseksi jne. Noissa tilanteissa kun tuppaa niitä uhmakohtauksia tulemaan. Ja toinen asia on johdonmukaisuus. Pidän parempana, että mitä vähemmän tarvitsee kieltää, sen parempi ja mieluummin järjestän ne houkutukset pois ulottuvilta jos se on suinkin mahdollista. Mutta ne harvat asiat, jotka ovat kiellettyjä, ovat sitä aina ja kaikkialla, eikä niistä neuvotella. Myöskin on aivan turhaa kokeilla järkipuhetta johonkin 2-3 vee tenavaan, joka on juuri saanut itkupotkuraivarin. Sellaiseen tehoaa parhaiten se, että nappaa tenavan ilman puheita kainaloon ja jatkaa sitä, mitä oli juuri tekemässäkin. Temppua ei tarvitse toistaa kovinkaan montaa kertaa, koska lapsi oppii, että kainalossa roikkuessa on erittäin epämukava olla. Isompaan se järkipuhe tehoaakin jo huomattavasti paremmin, mutta tässäkin voisi sanoa, että lapsiin pätee sama kuin miehiinkin. Älä yritä keskustelua väsyneenä, nälkäisenä tai riidan keskellä.

Sinänsä lasten metelöinti ei ole minua liiemmin häirinnyt. Monesti minusta on lähtenyt enemmän mökää kuin lapsista konsanaan. Mutta vaikka kotona oltaisiinkin kuin Ellun kanat, niin ihmisten ilmoilla olen vaatinut korrektia käytöstä, toki lapsen iän huomioonottaen. Yllättävän hyvin viesti on mennyt perille, sillä olen lapsiani kuljettanut mukanani pienestä asti kaikkialla ilman suurempia ongelmia. Erityisesti nuorempi lapseni nukkui mielellään kirkonpenkissä minun ollessani keikalla.

Ne on ihan oikeita ihmisiä lapsetkin. Niillä on oma luonne, oma temperamentti, omat mielipiteet jo yllättävän varhain. Ei ne mitään vanhempiensa jatkeita ole, joille vanhemmat voi sanella koko tulevan elämän valmiiksi. Täytyy vain yrittää tehdä parhaansa, etteivät kasva pahasti väärille raiteille, muuta ei voi, eikä edes kannata.

Ehdottomasti samaa mieltä Nappelin kanssa. Vaikka minun lapsillani on molemmilla vahva temperamentti, niin he ovat hyvin erilaisia luonteeltaan. Esikoinen isänsä kaltainen uskomaton jääräpää, joka kun kerran päättää jotakin, sen mielen muuttaminen on kuin yrittäisi saada kivestä vettä. Ja nuorempi taasen niin kuin minä, eli räjähtää nollasta sataan alta sekunnin, mutta myös leppyy yhtä nopeasti. Mielenkiinnolla odotan, mitä heistä tulee, mutta uskon, että kumpikin löytää oman tiensä aikanaan.




zilah

[Nappeli]

Myöskin on aivan turhaa kokeilla järkipuhetta johonkin 2-3 vee tenavaan, joka on juuri saanut itkupotkuraivarin. Sellaiseen tehoaa parhaiten se, että nappaa tenavan ilman puheita kainaloon ja jatkaa sitä, mitä oli juuri tekemässäkin. Temppua ei tarvitse toistaa kovinkaan montaa kertaa, koska lapsi oppii, että kainalossa roikkuessa on erittäin epämukava olla. Isompaan se järkipuhe tehoaakin jo huomattavasti paremmin, mutta tässäkin voisi sanoa, että lapsiin pätee sama kuin miehiinkin. Älä yritä keskustelua väsyneenä, nälkäisenä tai riidan keskellä.

Amen, täsmälleen, nimenomaan! Noilla periaatteilla pärjää kyllä pitkälle, vaikka olisi vähän hankalampikin tenava.

//Ai niin, pitää selventää vielä syy, miksi mulle koko kuri-sanalla on nykyään hieman vastenmielinen kaiku. Liian monta kertaa olen törmännyt siihen, että just niiden todella tiukan kurin perheiden lapset valehtelee ja varastaa ja käyttäytyy törkeästi muita ihmisiä kohtaan. En tiedä sitten onko kyseessä syy, vai seuraus. Siis että onko kuri äärimmäisen tiukka just sen vuoksi, ettei lapsia meinata saada kuriin, vai onko valehteleminen ja törkeä käytös kenties jotain kapinaa liian ahtaita rajoja vastaan. En tiedä. Näen kuitenkin joka kerta punaista kun törmään kyseiseen ilmiöön. Ja tietysti mua muutenkin ahdistaa kaikki turhanpäiväiset rajoitukset ja kiellot ja normit elämässä ylipäätään. Paino sanalla turhanpäiväiset, koska ei kaikki ole turhanpäiväistä.

[Nukkemestari]

Hassua kun muilla on jo lapsia :3 Nimimerkki "en halua ja olen vielä itekin lapsi"

Tuli kasvatusmetodeista mieleen se että on hassua kuinka erilaisia minä ja nykyään täysikäinen pikkuveljeni olemme. Asiaa kuvaa jo se että hän jääräpäisesti sanoo että kyllä hän saa opintotukea kun kaveritkin saa, hän on jutellut asiasta heidän kanssaan. No, itse sitten teen pienen googluksen, lasken opintotukilaskurilla ja oon sillee "ehm, virallisten tietojen mukaan et saa". "No saanpa kun kaverikin saa".

Tai se että hän oli ihan valmis valehteleen opintotukihakemukseen rahaa saadakseen.

Tai että haluaa muuttaa mutta ei osaa selvittää missä se paikka on, johon hänen piti viedä hakemus.

Tai että hän kuluttaa sata euroa viikonlopussa vaikka ei ole tuloja, kun taas itse vaalin ja hellin sitä satasta jotta siitä riittäisi pitkään, kuin että menisin baariin ja tarjoaisin kaikille kavereille.

Ja se että hän riehuu vanhemmillemme kun ei saa heiltä rahaa koska "mä en saa teidän tulojen takia niitä satasia, joten teidän pitäisi antaa mulle ne sataset". Itse taas vankasti säästin aina kun sain tuloja. = kun hän sai kesätyöpalkkansa se meni alle kuukaudessa, mulla taas se kesti vuoden, koska tein yksinkertaisen tulot - menot laskelman.

Tai se että vanhemmat ei anna hänelle rahaa oikeuttaa hänestä sen että voi pölliä rahaa heiltä...


Joo, oon alkanut miettiin että mikä hänestä tulee kun hän nyt 18-vuotiaanakin on tollanen lapsellinen känkkäränkkä kasa, käyttää kannabista ja lääkkeitä. Ja että haluanko edes tietää millainen vaimonhakkaaja hänestä kasvaa... Saisi muuttaa pois kotoa niin voisi nauraa vahingoniloisena sitten kun varmaan puolessa välissä kuuta olisi pyytämässä anteeksi vanhemmilta kun rahat loppui...


Hmh, nyt ei mennyt ihan Jes-topaksi, muttakun pakko höpistä kun tuli mieleen

[Lizlego]

Mä en muista onko mulla ollut lapsena kova kuri vai ei (varmaan melko keskimääräinen ja olen ollut melko kiukkupussi kuulemma välillä), mutta se on oikeasti häiritsevää, jos lapsi ei saisi näkyä eikä kuulua. En oikein tajua sellaisen ideaa, mutta kuvittelisin, että sellainen on haitallista lapsen luontaiselle kehitykselle eikä toisaalta häiritse mua lähellekään niin paljon kuin keskenään kovaan ääneen toisista pahaa puhuvat aikuiset. Niille voisi joku opettaa käytöstapoja. Mun ei toivoakseni tarvitse ikinä kasvattaakaan omia lapsia, mutta epäilen, että olisin melko kauhistus. Mun karvaiset lapset ainakin tulee olemaan todella hemmoteltua ja kurittomia, kun ne jo nyt hyppii pöydille. 

//Olen tainnut sanoa tämän, mutta tuli taas mieleen, kun oli melkoisen järkkyä aikanaan, kun asuin alivuokralaisena ja vuokranantajan tytär oli käymässä äidillään. Se oli vielä joku sosiaalialan ammattilainen muka ja sitten se toiselta lapselta lelun ottaneelle kaksivuotiaalle lapselleen alkoi luennoimaan miksi lelun ottaminen toiselta on väärin. Ei äly hoi! Meinasin kyl silloin sanoa, että ihan hukkaan heitettyä aikaa. Mietin silloin, että viekö koulutus arkiälyn vai oliko se muuten vaan hölmö? Muistan tuon ikuisesti, kun en ollut uskoa korviani. En oikein usko vieläkään, että joku selittää juurta jaksaen kaksivuotiaalle luennoitsijan äänellä, että mikä kaikki siinä oli väärin ja mistä se johtui. 

[zilah]

En oikein usko vieläkään, että joku selittää juurta jaksaen kaksivuotiaalle luennoitsijan äänellä, että mikä kaikki siinä oli väärin ja mistä se johtui. 

Kuulostaa uskomattomalta, mutta yllättävän paljon on näitä äitejä, joilta se arkiäly tuntuu puuttuvan täysin. Ainakin, jos siitä päättelee miten he lapsiaan kasvattavat. Yksikin äiti yritti vedota kaksi- kolmevuotiaan lattialla kaaressa kirkuvan ja potkivan tenavan empatiankykyyn (jota sen ikäisellä ei edes ole) ja selitti, että älä nyt pirjopetteri viitsi, etkö näe että äiti on väsynyt, ja samaa soopaa aivan loputtomiin. Juurikin siinä tilanteessa olisi tehonnut parhaiten se, että ottaa sen tenavan kainaloon ja lähtee menemään.

Ja palatakseni vielä tuohon lappuhaalari- konstiin. Niin huvittavalta kuin se kuulostaakin, niin se ja lukemattomat samankaltaiset pikku kikat toimivat paljon tehokkaammin kuin mikään kasvatusmetodeista luennointi. Eli rautalangasta väännettynä: kun kotona on niitä vaaranpaikkoja, tai särkyviä esineitä, niin sitä pääsee tuhannesti helpommalla siten, että nostaa ne esineet tenavan ulottumattomiin ja hankkii kunnon turvaportit, lapsilukot ja muut vermeet. Kun koti on lapselle turvallinen, ei tarvitse olla jokaikinen hetki vahtimassa tai kieltämässä ja siinä säästyy sekä lapsen että aikuisen hermot. Ja sama muuallakin. Ne valjaat esimerkiksi ovat vilkkaalle tenavalle ihan kelpo kapine. Varsinkin nuorimmaiseni kanssa olisi ilman noita palanut hermot sen tuhanteen kertaan. Hän kun lähti liikkeelle todella aikaisin, paljon ennen kuin mitään järkeä oli vielä päässä.


zilah

[Lavande]

Nooh, kun kyseessa olisikin lasten meluna tyyliin lauleskelu ja pehmeiden juttujen hopotys! Oma pikkuveljeni, jonka kanssa meilla on 16 vuotta ikaeroa, sai taaperona ihan jaatavia raivareita. Muistan yhden kerran 3-4-vuotiaana kun se vaan pimahti Prismassa, pisti lattialle makaamaan ja kieri siina, huutaen ja hakaten maata. Ohikulkijoita episodi huvitti, varsinkin kun itse seisoin siina vieressa, etta kerro kun lopetat.

//Olen tainnut sanoa tämän, mutta tuli taas mieleen, kun oli melkoisen järkkyä aikanaan, kun asuin alivuokralaisena ja vuokranantajan tytär oli käymässä äidillään. Se oli vielä joku sosiaalialan ammattilainen muka ja sitten se toiselta lapselta lelun ottaneelle kaksivuotiaalle lapselleen alkoi luennoimaan miksi lelun ottaminen toiselta on väärin. Ei äly hoi! Meinasin kyl silloin sanoa, että ihan hukkaan heitettyä aikaa. Mietin silloin, että viekö koulutus arkiälyn vai oliko se muuten vaan hölmö? Muistan tuon ikuisesti, kun en ollut uskoa korviani. En oikein usko vieläkään, että joku selittää juurta jaksaen kaksivuotiaalle luennoitsijan äänellä, että mikä kaikki siinä oli väärin ja mistä se johtui. 

Ihan hyvahan keino tuo voi olla joidenkin kohdalla vaikka lapsi ei kaikkea kuulemaansa muistaisi niin muistaa ehka saaneensa kauhean saarnan! Varmaan lapsen kehityksen tasosta riippuu mita sille voi selittaa Mun mielesta ainoa tehokas keino lapsen kaytoksen "oikomiseen" on kertoa suoraan, etta miksi on vaarin tehda näin.

[Lizlego]

Ei se ole hyvä keino, kun se ei ymmärrä tehneensä mitään väärin. Tämä tapaus nimittäin odotti, että se kaksivuotias älyää itse luennon jälkeen tehneensä väärin ja palauttaa lelun häpeissään, mutta eihän siinä niin käynyt. 

[rimps]

Joo siis en mä tarkottanukaan, etteikö mun mukulat saisi näkyä tai kuulua. Meinasin nimenomaan noita hyviä tapoja muita ihmisiä kohtaan ja sitä, että silloin kun sanotaan ei, niin se myös tarkoittaa sitä. Järkevät rajat pitää olla, mutta ei kaikkea tarvitse kieltää. Minirimps pitää jo nyt sellasta mekkalaa, että oksat pois :'D Mutta niin pitääkin, täytyyhän sitä itseään oppia ilmaisemaan.

[zilah]

... täytyyhän sitä itseään oppia ilmaisemaan.

Juuri näin!  Meteli ei vahingoita ketään, ja huutamalla saa vahvat keuhkot.


zilah

[Lavande]

Apua, oon niin iloinen ja huojentunut.
Kaverini tuli vihdoin kaapista. Hänen suuntautumisestaan ei ole koskaan ollut mitään epäilystä (joku voi tähän ärähtää, mutta joidenkin kohdalla mielestäni on niin ilmiselvää, että oksat pois). Olen moneen kertaan viime vuosien aikana puhunut "muuten vaan" muista homokavereistani ja kuinka paljon heistä ja heidän puolisoistaan pidän ja kuinka mukavaa on kun ihmiset saa vapaasti rakastaa ketä sitten rakastaakaan, ihan vaan ettei kenellekään jää epäselväksi, että jos hän joskus uskaltautuu mitään myöntämään niin olen tukena. Hänen kotimaassaan on huomattavasti paljon vanhoillisempi kulttuuri kuin mitä vaikka Suomessa tai Skotlannissa, niin ymmärrän että tää on ollut vaikeata. Oon tosi iloinen hänen puolestaan, vaikka kuulemma kenellekään muulle kuin itselleen ja mulle asiaa ei ole myönnetty. Tämä on kuitenkin ollut hänelle niin vaikea asia, että on itsellekin huojentavaa, että toisella on vapautuneempi ja avoimempi olo.

[rimps]

Jes ja kääk samaan aikaan.

Neiti oppi ryömimään pari viikkoa sitten ja nyt se on parissa päivässä opetellut konttaamaan, nousemaan itse istumaan, nousemaan polviseisontaan tukea vasten ja pysyä siinä hetkisen ilman tukea ja tänään se käveli polviseisonnassa pahvilaatikkoa edellään työntäen. Ihme tehospurtti taitojen opettelussa.

Mutta jes! Oon oottanu että minirimpsis oppii istumaan, jotta voin mennä istuskelemaan hiekkalaatikolle sen kanssa, ilman että täytyy selkä vääränä pidellä sitä pystyssä. Käytiin ostamassa tänään hiekkalelujakin, että voidaan rakentaa linnoja ja kakkuja.

[zilah]

Jes ja kääk samaan aikaan.

Neiti oppi ryömimään pari viikkoa sitten ja nyt se on parissa päivässä opetellut konttaamaan, nousemaan itse istumaan, nousemaan polviseisontaan tukea vasten ja pysyä siinä hetkisen ilman tukea ja tänään se käveli polviseisonnassa pahvilaatikkoa edellään työntäen. Ihme tehospurtti taitojen opettelussa.

Mutta jes! Oon oottanu että minirimpsis oppii istumaan, jotta voin mennä istuskelemaan hiekkalaatikolle sen kanssa, ilman että täytyy selkä vääränä pidellä sitä pystyssä. Käytiin ostamassa tänään hiekkalelujakin, että voidaan rakentaa linnoja ja kakkuja.

 

Onnea! Nyt vaan sitte ostoslistalle ne farkkuhaalarit tai valjaat. Voivat oikeasti vielä tulla tarpeeseen. 


zilah