Huaa! Mulla näyttää siltä, että olen vihdoin saamassa pari ensimmäistä vähänkään pitempää ficciä loppuun. Jos jotain olen usemman failuren jälkeen oppinut siitä, miten mun kannattaa kirjoittaa, niin nämä:
1) tee aina jonkinlainen suunnitelma, vaikka se olisi paska (turha kuvitella että maagisesti sitten kirjoittaessa keksisin ratkaisuja isoihin ongelmiin, ainakaan sellaisia mitkä ei vaatisi monen jo julkaistun luvun retconnaamista)
2) älä antaudu yhtä lukua pitemmille sivujuonteille (parikin ficciä kuollut näiden takia)
3) kirjoita vähintään 10-20 000 sanaa ennen kuin alat julkaista (koska yleensä se eka versio alusta on ihan paska)
4) löydä hyvä beta tai kaksi (koska en kuitenkaan ole niin fiksu tai hyvä englannissa kuin haluaisin uskoa)
5) muista että kaikkea ei tarvitse kirjoittaa auki (yllättävän monesta tylsästä kohdasta pääsee ohi vain laittamalla hahmot puhumaan siitä jälkeenpäin tai parin kappaleen selityksellä...)
6) hanki lukijakunta joka potkii perseelle
Toi 6 on valitettavasti sellainen mihin ei oikein itse voi vaikuttaa...
Mua ei häiritse tarkka suunnittelu, mulle riittää jännitykseksi ne hassut paikalleen loksahtamiset ja repliikkien keksimiset ja sellaiset. Lisäksi, eihän sen suunnitelman tarvitse olla kiveen kirjoitettu. Ylipäätään nautin melkein eniten siitä vaiheesta, kun olen jo kirjoittanut jonkinlaisen toimivahkon ekan version, ja lähden työstämään sitä valmiiksi tekstiksi. Joskus toki tulee jo kauan aiemmin mieleen esim. dialogia, joka sitten päätyy valmiiseen tekstiin melkein sellaisenaan.